Apu

Palaammeko enää normaaliin? – Koko ihmiskuntaa ei rokoteta hetkessä – todennäköisesti virus jää maailmaan

Palaammeko enää normaaliin? – Koko ihmiskuntaa ei rokoteta hetkessä – todennäköisesti virus jää maailmaan
2020-luvun rytinällä aloittanut pandemia jättää jälkensä koko vuosikymmeneen. Kriisitietoisuus on kasvanut, tartuntatautien ehkäisy kehittynyt ja etäteknologiat tulleet jäädäkseen. Vastapainoksi läheisyyden ja aistikokemusten kaipuu voi kasvaa.
Julkaistu: 29.1.2021

Kun tämä on ohi, juostaan ulos kaduille ja halaillaan. Reissataan huolettomasti kaikkien peruuntuneiden lomamatkojenkin edestä. Näin varmasti moni ajatteli vielä keväällä, kun haaveili pikaisesta paluusta ”normaaliin”. Rajoitukset oli helpompi kestää, kun katse suuntautui elämään koronan jälkeen.

Pandemian pitkittyessä on käynyt selväksi, ettei paluusta vanhaan ole toivoa. Vaikka uutiset rokotteesta ovat lupaavia, taudin taltuttamiselle ei näy selvää käännekohtaa. Toiveikkaissakin ennusteissa epävarmuuden aika jatkuu vielä epämääräisen ajan.

2020-luvusta tuli heti alkuun erilainen kuin kukaan osasi odottaa. Moni asia on tällä vuosikymmenellä toisin kuin ennen koronakriisiä.

Koska tavallinen arki koittaa taas?

Kun rokote on saatu, tärkeimmät ryhmät rokotettu ja taudin leviäminen hallinnassa, rajoituksia päästään purkamaan. Arki palaa osin ennalleen.

Maskeja ei enää laajalti tarvita. Pääosin etänä opiskelleet ammattikorkeakoululaiset ja yliopisto-opiskelijat, samoin kuin toisessa aallossa kotiin komennetut lukiolaiset ja ammattikoululaiset, saavat taas lähiopetusta. Sählyporukat kokoontuvat, juniorit pääsevät turnauksiinsa ja kulttuuriharrastajat teatteriin.

Kaikki tuskin vapautuu kerralla. Sekä viruksen käyttäytymiseen että rokotteeseen liittyy epävarmuuksia. Millaisen suojan rokote antaa? Ovatko ihmiset valmiita ottamaan sen? Siedetäänkö mahdolliset, vasta isommissa joukoissa ilmenevät sivuvaikutukset? Miten itse virus muuntuu?

– Johonkin päästään, mutta epätasaisesti, sanoo tietokirjailija Markus Leikola, joka on syksyn aikana paneutunut pandemian vaikutuksiin vuodenvaihteessa ilmestyvää Maailma koronan jälkeen -pamflettikirjaansa varten.

– Tyypillistä on, että lyhyellä aikavälillä muutokset yliarvioidaan ja pitkällä aikavälillä aliarvioidaan.

Lentomatkailu yksi riskeistä

Edes jossain mielessä normaalilta tuntuvaan tilaan pääsy voi kestää. Mitä isompi mittakaava, sitä pidempään epävarmuus jatkuu.

Vaikka perhepiirissä uskaltaisi juhlia ja tutussa treeniporukassa urheilla, se ei tarkoita, että olisi turvallista järjestää tuhansien ihmisten festarit tai yleisölle avoimet jalkapallon EM-kisat. Jos tautia on yhtään liikkeellä, riskiryhmiä on yhä suojattava.

Koko ihmiskuntaa ei rokoteta hetkessä, jos koskaan. Todennäköisesti virus jää maailmaan pyörimään. Ja jos rokotesuoja ei ole riittävä, tauti voi lähteä meilläkin uudelleen leviämään, vaikka tartunnat olisi välillä saatu nollaan.

– Ei tarvita kuin että joku lentää Suomeen sieltä, missä tautia on, Leikola sanoo.

– Arvioni on, että jatkossakin tulee erityyppisiä sulkuja. Esimerkiksi jokin koululuokka tai vanhainkoti suljetaan. Kehitysmaissa tämä voi koskea kokonaisia valtioita.

Näin voi jatkua pitkään – kolmesta jopa viiteen vuoteen.

Leikola turvautuu sotavertaukseen. Toisen maailmansodan jälkeen tietoisuus sodan mahdollisuudesta vaikutti kaikkeen. Myös koronan jälkeen ymmärrys kriiseistä ja epävarmuudesta on pysyvästi uudella tasolla. Ero on, että kun sota loppui, sen tiedettiin olevan ohi ja jälleenrakennus voitiin aloittaa.

– Nyt selkeän rajapyykin osoittaminen on vaikeampaa.

Kriisin jälkeen jo valmiiksi kituneiden tai tekohengitettyjen toimintojen voi olla vaikea ponnistaa jaloilleen. Jotkin ennen koronaa orastaneet kehityskulut taas ovat saaneet pandemiasta ratkaisevan sysäyksen eteenpäin.

Muutos heijastuu kaikkialle

Koronan jäljiltä suomalais­kodeissa ei vain rentouduta, syödä, nukuta ja katsella televisiota. Koti on yhä useammalle myös työpaikka.

Digitalisaatio on yksi suurista murroksista, joita korona on vauhdittanut. Työpaikoilla, oppilaitoksissa ja palveluissa on otettu huimia digiloikkia.

Etätyön arvioidaan jäävän pysyvästi yleisemmäksi kuin ennen koronaa. Jo keväällä moni suuryritys ilmoitti, ettei aio palata entiseen.

– Pakon edessä tapahtunut siirtymä on murtanut jäykkiä käsityksiä. Tarvittiin pandemia sen osoittamiseen, että työt voi hoitaa monin tavoin, strategia- ja ennakointijohtaja Katri Vataja Sitrasta sanoo.

Muutos heijastuu asumiseen ja tilankäyttöön, kaupunkirakenteeseenkin. Toimitilojen ja parkkipaikkojen tarve vähenee, kun taas kodilta aletaan vaatia enemmän.

Ensi hätään riitti ehkä läppäri keittiönpöydällä. Liikunnanohjaajat ja valmentajat raivasivat nurkkiinsa spontaaneja kotistudioita etätuntien pitämiseen.

Etätyön vakiintuessa olosuhteisiin satsataan enemmän. Uusien kotien kriteereihin voi jatkossa kuulua taipuminen moneen: tilaa pitää olla työnteolle ja toisaalta vaikka joogamatolle tai kahvakuulille. Tilasuunnittelussa puhutaan muuntojoustavuudesta.

Uusia taitoja on opeteltu pakon edessä

Kun ei mene työpaikalle, ei mene työpaikkaruokalaankaan. Lähetti tuo lounaan kotiovelle. Kuljetuspalvelut ja verkkokauppa kasvavat, rappukäytäviin asennetaan jakelulokeroita.

Työmatkustuksen väheneminen voi tehdä maalle muutosta houkuttelevampaa. Jo keväällä näkyi heikkoja signaaleja siitä, että haja-asutusalueille on vetoa.

Tuskin ihmiset silti kokonaan kotiin jäävät, Vataja arvioi. Moni kaipaa myös yhdessä tekemistä. Sekin vaikuttaa suunnitteluun. Lähityössä toimitilojen pitää tukea vuorovaikutusta. Sosiaalisuuden ja työtilan tarpeeseen voisivat vastata myös asuinalueiden tuntumaan syntyvät yhteistyöskentelytilat.

Uudesta toimintamallista tulee tapa, jos siihen ehtii tottua. Korona-aika on saanut monet keksimään erilaisia ratkaisuja arkeensa tai opettelemaan uusia taitoja.

Etätyö oli parhaimmillaan helpottanut perheen ja työn yhdistämistä, tuonut itsenäisyyttä ja lisännyt työn imua.

Muutokset jäävät pysyviksi, jos ihmiset ovat investoineet asioihin, kehittäneet uusia rutiineja tai heidän arvostuksensa ovat kriisin aikana muuttuneet. Näin kirjoittaa Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen professori Eva Heiskanen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportissa, joka luotaa pandemian seurauksia.

Jos on viettänyt entistä enemmän aikaa mökillä, on ehkä tullut korjailtua ja varusteltua, perustettua vaikka kasvimaa. Kun mökkiin on jo pannut aikaa ja rahaa, siihen satsaa jatkossakin.

Julkisia liikennevälineitä karttava on ehkä ostanut sähköpyörän tai auton.

Jos on todennut ruoan ostamisen verkosta näppäräksi, siitä tulee rutiini. Kun kotona viettää enemmän aikaa, tulee hankkineeksi yhtä jos toista tarviketta ja opetelleeksi uusia reseptejä. Kokkailu jää tavaksi.

Tosin ei sitä aina tiedä. Markus Leikola muistuttaa joutilaista leipäkoneista, jotka alkuinnostuksen jälkeen ovat pölyttyneet ihmisten kaapeissa.

Kaikki eivät voi jäädä etätöihin

Läheskään kaikkia etäily- ja kotoilutrendi ei koske. Kaikki eivät ole korona-aikaankaan voineet jäädä etätöihin tai lakata liikkumasta julkisilla. Arviolta yli miljoona suomalaista teki etätyötä keväällä, kun kotiin määrättiin käytännössä kaikki, joille se oli mahdollista. Se on karkeasti noin puolet työllisistä. Yli miljoonalle suomalaisellle etätyö ei ole vaihtoehto.

Tarvitaan hoitajia, opettajia, myyjiä, siivoojia, bussikuskeja – ja esimerkiksi niitä ruokalähettejä. Alustatalouden ja mikroyrittäjyyden ennustetaan yhä kasvavan.

Monien toimeentulo on muuttunut epävarmemmaksi. Ihmisiltä on mennyt työpaikkoja ja yrityksiä alta.

– Vaikka paljon puhutaan siitä, että kaikki ovat mökeillä tai hyggeilevät perhekeskeisesti, se ei ole koko kuva, Vataja sanoo.

Hän muistuttaa, että Suomessa on 1,2 miljoonaa yksin asuvaa. Noin 800 000 suomalaista kuuluu asuntokuntaan, jolla on kesämökki.

Koronakevään etätyössä työhyvinvointi keskimäärin jopa parani, kertovat Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -tutkimus sekä Suomen Yrittäjien kysely. Etätyö oli parhaimmillaan helpottanut perheen ja työn yhdistämistä, tuonut itsenäisyyttä ja lisännyt työn imua. Tulokset eivät ulotu kertomaan, onko into kantanut vielä pitkän koronasyksyn yli.

Lähityössä samaa ei ole näkynyt. Uhkana on, että hyvinvointierot kasvavat ja ihmisten todellisuudet erkaantuvat entisestään.

Laman lapset ministereinä

Niin Leikola kuin Vataja korostavat, etteivät korona ja sen seuraukset kohtele ihmisiä tasapuolisesti. Siksi tulevaisuus­kuvatkaan eivät ole kaikille samoja. Globaali kriisi koskettaa kaikkia nyt eläviä sukupolvia, mutta kokemus on erilainen riippuen sukupuolesta, iästä, asuinpaikasta, elämäntilanteesta ja työmuodosta.

Tiedetään jo, että korona-aika on heikentänyt ihmisten mielenterveyttä ja valmiiksi vaikeuksissa olevien tilanteita.

– Kriisi iskee heikommassa asemassa oleviin kovemmin, Vataja sanoo.

Se pätee niin kotimaassa kuin globaalistikin. Toisaalta ajassa on nähty merkkejä solidaarisuuden kasvusta ja välittämisestä. Toimivalla sosiaaliturvalla ja sitä täydentävällä avulla on iso merkitys siinä, miten kriisistä noustaan.

Leikola haluaa uskoa, että Suomessa 90-luvun lamasta on opittu eikä korona pääse tekemään sosiaalisesti ja inhimillisesti yhtä pahaa jälkeä.

– Meillä on laman lapset ministereinä.

Käsidesiautomaatti tervehtii ovella, astuit sitten kauppaan, ravintolaan tai terveyskeskukseen. Siinä se tönöttää vielä, kun korona on selätetty.

Julkisiin tiloihin turvallisuutta – tai turvallisuudentunnetta – luovat käytännöt ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen.

Niin tilojen organisointi kuin pinta­materiaalitkin mietitään sellaiseksi, että siivoaminen on helppoa. Ravintolat tar­joavat ruokailijoille omia koppeja tai väliseinin erotettuja looseja. Ilmastointi kehittyy, kun tutkimukset ovat paljastaneet sen merkityksen.

Kyse ei ole enää yksittäisestä viruksesta, vaan tautien torjunnasta ylipäätään. Jossain muhii aina uusi virus. Pandemian riski on ollut jo pitkään asiantuntijoiden tiedossa. Nyt se vain tuli todeksi.

Terveyden seuranta teknologian avulla yleistyy

Palataan Markus Leikolan sotavertaukseen. Toisen maailmansodan jälkeen kukaan ei halunnut uutta sotaa. Korona pakottaa ottamaan epidemioiden ehkäisyn aiempaa vakavammin.

Tulevaisuudentutkija Risto Linturi arvioi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tekemässään Pandemiateknologiat- raportissa, että epidemiologia, tehohoito, ymmärrys viruksista sekä tartuntojen jäljityksestä kehittyvät.

Muutos näkyy myös ihmisten arjessa. Yleinen terveystietoisuus on kasvanut. Jo aiemmin ennakoidut teknologiamurrokset, kuten itsediagnostiikka ja terveyden pelillistäminen, saavat lisäpotkua. Ihmiset siis mittaavat ja testaavat itseään yhä enemmän kotona, ja mobiilipelit voivat kannustaa elämäntapa­muutoksiin.

Henkilökohtainen terveyden seuranta yleistyy. Kun seurantalaitteet kehittyvät ja tieto siirtyy nopeasti analysoitavaksi, isompi osa terveydenhuollosta saattaa tulevina vuosina hoitua etänä.

Ohjelmat ja sovellukset, joiden avulla voi pitää yhteyttä muihin tai saada palveluja etänä, säästävät niin paljon aikaa ja vaivaa, että ne saattavat jäädä pysyvästi käyttöön eri aloilla.

Digitalisoituminen vai pakkodigitalisoituminen?

Pelkkä järkevyys tai kätevyys ei silti ratkaise, miten elämme. Ihmisillä on myös tunteet ja halut. Sosiaalinen eläin kaipaa toisten läheisyyttä.

Joillekin koronaeristys on ollut tilaisuus hidastaa elämää ja oivaltaa, että viihtyykin omissa oloissaan, mutta toisille yksinäisyys on musertavaa. Uhkan mentyä ohi useimmat todennäköisesti palaavat itselleen tärkeimpien asioiden pariin.

– En usko, että esimerkiksi yhteisöllistä harrastustoimintaa kokonaan korvataan etäratkaisuilla, Sitran Katri Vataja sanoo.

Pakko on saanut luomaan opetukseen, kulttuuriin ja urheiluun etäratkaisuja, jotka ovat laajentaneetkin tarjontaa. Verkon kautta ovat avautuneet kurssit ja koulutukset toisella puolella maailmaa. Näyttelyt, näytelmät ja konsertit ovat tulleet kotisohville.

Osa ratkaisuista elää luultavasti rinnalla vielä, kun museot, teatterit ja keikkapaikat voivat taas toimia normaalisti.

Kaikki hauska tuskin jää vain verkkoon.

– Täytyy ymmärtää ihmisten perustarpeita. Onko pelkkä ruudun tuijottaminen se, mitä me haluamme, Vataja kysyy.

Kontaktien ja kosketuksen kaipuu saattaa vain korostua, kun niitä on joutunut välttämään. Tällaisen mahdollisuuden esittää eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raporttiin kirjoittanut Kuluttajatutkimuskeskuksen professori Mika Pantzar.

”Pakkodigitalisoitumisesta” seuraakin ”materiaalisuuden ja kehollisuuden vastaisku”. Kun digisuhteet ovat arkea, vir­tuaalisuutta ei 2020-luvulla hehkuteta kuten vuosituhannen alussa. Se on ikävä välttämättömyys.

Puhdas ilma, hiljaisuus tai musiikki, kauniit esineet ja aistikokemukset ovat arvossaan. Pintoja halutaan sivellä. Puolitututkin halailevat ja lätkivät ylä­vitosia.

Vataja uskoo, että paluu kättelyyn ja halailuun riippuu osin siitä, kauanko poikkeusaikaa kestää. Sikainfluenssan aikaankin kättelyä vältettiin, mutta vain tilapäisesti.

Ehtiikö nyt jokin muu rituaali korvata kättelyn? Ehkä kokouksen päätteeksi kumarretaan, tai vilkutetaan, kuten Teamsissä?

Fyysisen kontaktin karttelu saattaa aluksi jäädä päälle. Kun on tottunut turvaväleihin, tungeksinta odotusauloissa tai keikoilla voi vaistomaisesti ahdistaa.

Toisaalta tilaisuudet vetävät ihmisiä puoleensa tauon jälkeen. Kun on taas väkijoukossa ja muutkin ovat eikä mitään pahaa tapahdu, alkaa tuntua normaalilta. Baarissa tulee taas ehkä hörpättyä kaverin pullosta.

Riskitietoisuus voi hälvetä nopeastikin.

– Miten pitkä ihmiskunnan muisti lopulta on? Vataja pohtii.

Ilmastonmuutos on yhä haaste

Vähän pidempää muistia ihmiskunnalta tarvittaisiin, jotta toimimattomiin tapoihin ei ajauduttaisi takaisin. Elämäntapa, josta on puhuttu normaalina, ei ole pitkään aikaan ollut kestävä.

Globaalit ongelmat ajalta ennen koronaa eivät ole kadonneet: ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, eriarvoisuus.

Jos tulevaisuus nyt tuntuukin erityisen epävarmalta, ei pandemia yksin ole syyllinen. Se on tehnyt epävarmuudet näkyvämmiksi, Markus Leikola huomauttaa.

– Ei voida sanoa, että nyt on jokin kamala, ihmeellinen uusi maailma, jossa mitään ei voi tietää. Iso osa yhteiskunnan toiminnasta on jo perustunut todennäköisyyksille. Epävarmuuden ja todennäköisyyksien kanssa eläminen ei silti tarkoita, ettei tiedettäisi mitään.

Tutkijat ovat tehneet ennennäkemätöntä kansainvälistä yhteistyötä viruksen ymmärtämiseksi. Samanlaisia ponnisteluja tarvitaan vielä muidenkin ongelmien selättämiseen.

– On aika laaja yhteisymmärrys siitä, että pitkäaikaisten ratkaisujen pitäisi olla kytköksissä toisiinsa: sen, miten päästään pandemiasta ulos ja miten ratkaistaan ilmastonmuutos, Leikola sanoo.

Päästöjä olisi leikattava 2020-luvun aikana rajusti, jos halutaan maapallon lämpeneminen halutaan pitää jotenkin kurissa.

Ei pidä hukata hyvää kriisiä

Lentomatkailu on esimerkki alasta, jonka kohtalosta puhuttaessa on vaikea ohittaa ilmastonmuutosta. Ihmiset ovat matkustelleet halvalla, koska lentämistä on tuettu avokätisesti – ja tuetaan koronakriisissäkin.

Kuitenkin päästöjä olisi leikattava 2020-luvun aikana rajusti, jos halutaan maapallon lämpeneminen halutaan pitää jotenkin kurissa.

Pieni osa ihmisistä todennäköisesti kiirehtii ulkomaille heti, kun voi. Osa harkitsee pidempään. Suuren massan käytöstä on vaikea ennustaa.

Moni on korona-aikaan löytänyt lähiluonnon. Riittääkö se, kun kaukomaille taas oikeasti pääsee?

Oma kysymyksensä on, heijastuuko luonnon arvostus laajemmin ihmisen ja luonnon suhteeseen. Se vaikuttaa haluun ja kykyyn estää luonnon tuhoutumista, johon myös pandemioiden todennäköisyys kytkeytyy.

– Korona tarjoaa mahdollisuuden haastaa oletuksia normaalista ja pohtia, mitä menneestä ja tästä ajasta halutaan säilyttää, Katri Vataja sanoo.

Hyvän elämän reunaehtoja 2020-luvulla määrittää ratkaisevasti se, miten akuuttia kriisiä ratkaistaessa kyetään samalla rakentamaan kestävämpää yhteiskuntaa.

Miten elvytysrahat suunnataan? Miten ekologisessa jälleenrakennuksessa vähennetään eriarvoisuutta ja lisätään luottamusta? Miten uudet teknologiat otetaan käyttöön tasavertaisesti, saavutettavasti ja tietoturvallisesti?

– Epävarmuus tarkoittaa samalla, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Korona on osoittanut, että voimme tehdä valintoja ja nopeitakin muutoksia, jos haluamme, Vataja sanoo.

– Nyt ei pidä hukata hyvää kriisiä.

Kommentoi »