Suurtutkimus arvioi, etteivät maskit ehkä vähennäkään tartuntoja – Apu kysyi asiantuntijoilta, käytimmekö maskeja turhaan

Maskit tuntuivat olevan elämän ja kuoleman kysymys, ainakin jossain vaiheessa koronapandemiaa.

Kriisin kuumina hetkinä harva asia herätti niin kiivasta keskustelua kuin ne. Viranomaisilta vaadittiin sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa tiukempia määräyksiä ja nopeammin.

Laajan Cochrane-katsauksen näyttö viittaa siihen, että maski suojaa käyttäjäänsä vähän tai ei ollenkaan.

Kansainvälisen Cochrane-yhteisön katsaukset hoitokeinojen tehokkuudesta ovat arvostettuja, ja ne myös ohjaavat osaltaan käytännön työtä.

Oliko kasvomaskeista meuhkaaminen siis turhaa? Käytimmekö maskeja aivan turhaan?

Hyötyä on vaikea erottaa

Koronakriisissä tehtiin paljon ja monesti vauhdilla. Erilaiset rajoitukset ja suositukset astuivat voimaan yhtä aikaa. Yksittäisen toimen – kuten vaikkapa maskisuosituksen – tehokkuuden arvioiminen on siksi vaikeaa, selittää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvaajat-osaston johtaja Otto Helve.

On vaikea erottaa vaikkapa kirjastojen sulkemisen vaikutusta, jos esimerkiksi yökerhot on laitettu kiinni samaan aikaan.

– Selvityksiä ja tutkimuksia asiasta tehdään kansainvälisesti. Uskon että tulemme viisaammiksi pandemian jälkeen.

Silti selvää on, että ihmisten välisten kontaktien vähentäminen oli avainasia tartuntojen taltuttamisessa varsinkin pandemian alkuvaiheessa.

Kun koronatilanne paheni uudelleen vuoden 2020 syksyllä, maskit herättivät julkisuudessa suurimman kohinan taudin torjuntakeinoista. Kokoomus meni niin pitkälle, että esitti perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle (sd.) epäluottamuslausetta epäselvien maskilinjausten vuoksi.

– Nyt konsensus on ehkä sellainen, että väestötasolla maskit eivät ole kovin tehokkaita hillitsemään tartuntoja, mutta yksilön kohdalla ne ovat hyödyksi tietyissä tilanteissa, Helve sanoo.

Maski vähentää taudinaiheuttajia

Kun kohtaamme toisia ihmisiä arjessa, maskit vähentävät tutkitusti välillämme ilmassa kulkevia taudinaiheuttajia.

Yleisimmin pandemia-aikana käytetty suojain, niin sanottu kirurginmaski, on kehitetty suojaamaan sairaalan potilaita ja instrumentteja maskin käyttäjän hengitystie-eritteiltä. Arkikäytössäkin se voi suojata erityisesti muita ihmisiä käyttäjän mikrobeilta.

– Jos vaikkapa pöydän toisella puolella istuva tartunnan saanut ihminen käyttää maskia, maski pysäyttää isommat pisarat. Ilman kautta kulkeutuu paljon vähemmän viruksia toiselle puolelle pöytää. Tästä on tutkimuksia ja selkeää näyttöä, kertoo henkilösuojaimista vastaava vanhempi asiantuntija Erja Mäkelä Työterveyslaitokselta.

Jos samassa huoneessa kaikki ihmiset käyttävät maskia, viruksia on huoneen ilmassa vain vähän.

Maskin teho riippuu paljon ihmisten käytöksestä

Cochranen yhteenvetotutkimuksessa oli mukana peräti 78 tutkimusta, mutta sen tuloksiin sisältyy paljon epävarmuutta, muistuttaa Mäkelä.

Cochrane-katsauksen tutkimuksissa oli verrattu kahta eri ryhmää, joista toinen käyttää suojaimia ja toinen ei. Sitten seurataan, leviääkö sairaus toisessa ryhmässä enemmän kuin toisessa.

Itse koeasetelma tuo mukanaan epävarmuuksia. Koetilanteessa epidemian pitäisi jyllätä kunnolla, jotta ilmassa on riittävästi taudinaiheuttajia. Muuten tilaisuuksia tartuntaan on turhan vähän.

Tutkimuksen vähäiseen näyttöön vaikutti Mäkelän mukaan todennäköisesti myös se, että siihen oli koottu erilaisia tilanteita vuosikymmenten ajalta.

– Tutkimuksessa ei tutkittu sitä, miten maski suojaa muita ihmisiä käyttäjän hengitystie-eritteiltä, joten tutkimuksesta ei voi tehdä johtopäätöstä, että maskeista ei ole hyötyä tautien torjunnassa.

Tutkijat eivät myöskään voi valvoa, miten tunnollisesti ja hyvin maskia käytetään. Tämän Cochrane-ryhmä huomioi, kun se kertoi tuloksista.

Toisaalta myös kansalaiset arjessaan käyttävät maskeja monesti varsin huolettomasti: sama maski kaivetaan taskusta kerta toisensa jälkeen, tai välillä se saattaa jäädä nenän alle roikkumaan. Monissa tilanteissa sitä ei käytetä.

– Ihmisten käyttäytyminen vaikuttaa paljon maskien tehokkuuteen. Kun vaikkapa nähdään kavereita omalla ajalla, tuleeko pidettyä maskia? Kaverithan ovat tuttuja ja turvallisia, Mäkelä pohtii.

Paljon riippuu myös siitä, miten suureksi uhaksi tauti koetaan. Kun koronarokotteita ei ollut vielä saatavilla, periaatteessa kuka tahansa oli vaarassa saada vakavan koronaviruksen aiheuttaman taudin. Sen vuoksi ihmiset olivat myös varovaisempia ja noudattivat ohjeita tarkemmin.

Voi vähentää tartuntoja myös väestötasolla

Erja Mäkelän mukaan on tutkimusnäyttöä myös siitä, että maskit toimivat myös väestötasolla, jos ne otetaan kuuliaisesti ja reippaasti käyttöön.

– Saksassa Jenan kaupungissa otettiin koronapandemian alkuvaiheessa maskit käyttöön huomattavasti ripeämmin kuin ympäröivällä seudulla. Tutkimuksen mukaan Jenassa tartuntoja tuli sen jälkeen 40 prosenttia vähemmän kuin niillä alueilla, joissa maskeja ei otettu käyttöön.

Yhteenvetona voi ehkä sanoa, että tutkimuksissa ei ole todistettu maskien hyödyttömyyttä. Niissä ei vain ole saatu kiistatonta näyttöä siitä, että maskeilla olisi paljon vaikutusta käyttäjänsä hengitystieinfektioihin. Tavallisen ihmisen arjessa maskin käyttäminen kuitenkin kiistatta vähentää taudinaiheuttajien leviämistä.

Parempaa näyttöä maskin tehosta saadaan ehkä vasta pandemian jälkeisinä vuosina. Asiaa kyllä tutkitaan nytkin. Mäkelän mukaan Työterveyslaitos osallistuu käynnissä olevaan laajaan E3 Pandemic Responce -tutkimukseen.

Mäkelän mielestä maskit kannattaa ottaa käyttöön, jos eteen tulee syksyn 2020 kaltainen tilanne. Siis sellainen, että vakava hengitysteitse leviävä sairaus uhkaa suurta osaa kansalaisista.

– Jos kaikki käyttävät maskeja, ilmassa on vähemmän viruksia. Silloin taudin saaminen on vähemmän todennäköistä. Maskit eivät ehkä yksinään ole kovin tehokas keino, mutta tärkeä lisä tartuntataudin torjunnassa.

Nuorten rajoituksista haittaa enemmän kuin hyötyä

Mitkä torjuntatoimet sitten olivat tehokkaita koronakriisissä?

Otto Helven mukaan on selvää, että osa rajoitustoimista aiheutti enemmän haittaa kuin auttoi pandemian torjumisessa. Varsinkin pandemian alkuvaiheessa haittaa aiheuttavia toimia on vaikea välttää, sillä silloin joudutaan tekemään koviakin päätöksiä hyvin vähillä tiedoilla.

Tosiasia on, että vielä ei ole mahdollista listata onnistuneita ja epäonnistuneita koronanhillintätekoja.

– Sen voin sanoa, että lapsiin ja nuoriin kohdistuneissa rajoitustoimissa, kuten yläkoulujen ja harrastusten suluissa, haitta näyttää olleen selvästi suurempi kuin näistä toimista saatu hyöty taudin leviämisen estämisessä, Helve sanoo.

Hänen mukaansa nuoriin kohdistuneita rajoituksia ei tempaistu tyhjästä. Niiden taustalla oli pandemiasuunnittelu, joka pohjautui aiempiin kokemuksiin influenssaepidemioista. Influenssan ajatellaan leviävän tehokkaasti lasten ja nuorten kautta. Koronan kohdalla näin ei ole ollut.

Myös vanhusten kontaktien pitkäaikainen rajoittaminen on saattanut olla joissain tilanteissa enemmän haitaksi kuin hyödyksi iäkkäille ja hauraille ihmisille, Helve arvioi.

– Varmasti on opittu tästä ainakin se, että pandemian torjunta voi kestää todella pitkään. Skenaarioihin verrattuna tilanne on jatkunut todella pitkään.

Helven mielestä torjuntatoimien tehoa arvioidessa tärkeintä olisi tutkia niitä kokonaisuutena. Pitäisi siis ottaa huomioon paitsi niiden tehokkuus tartuntojen estämisessä, myös yhteiskunnalle aiheutunut haitta. Vaikkapa se, millaiset vaikutukset ovat olleet ihmisten muuhun hyvinvointiin ja esimerkiksi työskentelymahdollisuuksiin.