Näkökulma: Miten hitossa aikuiselämän voi aloittaa, jos se pitää tehdä yksin?
Koronapandemiassa eniten ovat säälittäneet opiskelijat, jotka ovat jääneet paitsi opiskelijaelämästä. THL:n tutkimuksen mukaan kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsi viime keväänä ahdistus- tai masennusoireista, kirjoittaa tuottaja Sammeli Heikkinen.
Se ilta muutti kaiken. Minä, pohjimmiltani ujo pikkukaupungin poika, olin yhtäkkiä Tampereella, nuoria ihmisiä täyteen ammutussa baarissa. Juttelin vapautuneesti ja – omasta mielestäni – hauskasti kaikkien kanssa. Tyttöjenkin!
Olin saapunut Tampereelle isäni kyydillä. Kajaanista matkaan meni monta tuntia. Perillä vietiin vähät matkatavarat solukämppään ja käytiin ostamassa pieni matkatelevisio kodinkoneliikkeestä. Tuntui orvolta.
Mutta illalla enää ei. Vain nuorena saavutettavalla kuplivalla nousuhumalalla oli osansa, mutta kotiinpaluulta se tuntui jos klisee sallitaan. Viikkojen ja kuukausien mittaan tunteet tasoittuivat. Kaikki ei tietenkään muuttunut ja olin edelleen pohjimmiltaan ujo pikkukaupungin poika. Mutta tunne siitä, että oli saapunut omaan porukkaan, ei häipynyt missään vaiheessa.
Niinä muutamana vuotena, jotka yliopistossa vietin, en valmistunut. Mutta tutustuin ihmisiin, joista jotkut ovat edelleen parhaita ystäviäni. Koin ensimmäisen pitkän seurustelusuhteeni ja eron.
Yllättäen puhkeavat väittelyt, iltapäivän kahvitauot, paskanpuhuminen, yhdessä humaltuminen, halaaminen ja suuteleminen. Kun ne ovat poissa, puuttuu se liima, jolla nuoruuden ihmissuhteista tulee elinikäisiä.Sammeli Heikkinen
Koronapandemiassa eniten ovat säälittäneet opiskelijat, jotka ovat jääneet paitsi opiskelijaelämästä. Miten hitossa aikuiselämän aloittaminen uudella paikkakunnalla onnistuu, jos se pitää tehdä yksin?
Itse olin ja olen aika huono menemään suuriin tilaisuuksiin, joissa en tunne juuri ketään. Opiskelujen alussa se oli kuitenkin ainoa keino mennä mukaan ja siksi oli pakko uskaltaa ja siksi tutustuin ihmisiin.
Kuvitellapa tuon ensimmäisen illan tilalle Teams- tai Zoom-tapaaminen oman solukämpän kirjoituspöydän äärestä. Olisinko pitänyt edes kameraa päällä?
Ilman ensimmäisen syksyn tapahtumia ja koheltamista, keneen olisin tutustunut? Ja olisinko enää uskaltanut yrittääkään, kun rajoituksia olisi höllätty?
Elämän taitekohta voi tuntua vapauttavalta uuden alulta tai sitten vain pelottavalta ja ahdistavalta. Siltä se voi tuntua ilman pandemiaakin.Sammeli Heikkinen
Vuosituhannen vaihteeseen verrattuna opiskelijaelämä oli varmasti muuttunut paljon jo ennen pandemiaakin, mutta yllättäen puhkeavat väittelyt, iltapäivän kahvitauot, paskanpuhuminen, yhdessä humaltuminen, halaaminen ja suuteleminen kai siihen edelleen kuuluvat. Kun ne ovat poissa, puuttuu se liima, jolla nuoruuden ihmissuhteista tulee elinikäisiä.
”Muihin opiskelijoihin tutustuminen on viime vuosina ollut hyvin rajallista, ja minulla ei ole enää aavistustakaan siitä, keitä alani nuoremmat opiskelijat ovat”, kirjoitti hiljan Hesarissa Roosa Welling nykyisestä opiskelijaelämästä.
Elämän taitekohta voi tuntua vapauttavalta uuden alulta tai sitten vain pelottavalta ja ahdistavalta. Siltä se voi tuntua ilman pandemiaakin, mutta – päätellen opiskelijoiden kasvaneesta mielenterveysavun tarpeesta – suljetussa yhteiskunnassa ahdistaa helpommin.
THL:n tutkimuksen mukaan kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsi viime keväänä ahdistus- tai masennusoireista.
Töistä saa kavereita koko elämäksi. Ihmisiin tutustuu myös liikuntaharrastuksissa, lautapeli-illoissa ja hiekkalaatikolla, kun valvoo omaa taaperoa.Sammeli Heikkinen
Setä muistelee, setä säälittelee. Mutta lopuksi setä vähän rohkaisee.
Jospa kevättä kohti maailma taas aukeaa. Silloin voi kohdata paremmin kasvokkain. Juoda pussikaljaa puistossa. Voi juoda alkoholitontakin.
Vaikka pari vuotta tuntuu todella pitkältä ajalta, kannattaa muistaa, että parikymppisellä on edessään osimoilleen 60 vuotta elämää. Vielä ehtii!
Jos opiskeluaikana opiskelijaelämä on tärkeämpää kuin opiskeleminen, niin aikuisenakin eläminen on tärkeämpää kuin vaikka työnteko tai harrastaminen. Töistä saa kavereita koko elämäksi.
Ihmisiin tutustuu myös liikuntaharrastuksissa, lautapeli-illoissa ja hiekkalaatikolla, kun valvoo omaa taaperoa. Tutustuin aikanaan naapureihin samanikäisten lasten kautta. Nyt naapurit ovat kavereita.
Vaikka tapasin nykyisen vaimoni jo opiskeluaikana, rakastuimme ja muutimme yhteen vasta kun olimme jo molemmat työelämässä, minä tosin vasta juuri ja juuri.
Kaiken muuttavia iltoja, öitä, aamuja ja päiviä tulee muulloinkin kuin opiskeluaikana.
