Koomikko Fathi Ahmed: ”Sukurasitteeni on pakolaisperheen traumat – vanhempani ovat uutena vuotena kuin rescuekoirat – tarvitseeko meidän räjäytellä?”

Jatka lausetta koomikko Fathi Ahmed: Minun olisi pitänyt syntyä… sinivalaaksi. Elinikä olisi pidempi, ja haluan matkustaa yksilönä vapaammin. Meressä ei ole rajoja.

Lapsuuteni sitkein haave oli se, että ei olisi enää köyhyyttä. Minulle selvisi vasta myöhemmin, että olimme köyhiä, kun ihmettelin, eivätkö muut lapset käyttäneet paitoja, jotka olivat periytyneet monelta isoveljeltä. Köyhyystrauma pysyy joissain ikuisesti.

Teini-iässä inhosin erityisesti sitä, että ihastuin kaikkiin. Teininä hirveintä ovat hormonimuutokset, jotka ovat samaa tasoa kuin raskaana olevilla naisilla. Kasvoin vuodessa 15 senttiä pituutta, ja kaikki kehon muutokset olivat tosi epämukavia.

Vihaan sydämeni pohjasta hirviömyötätuntoa. Että minkälainen lapsuus oli Michael Penttilällä? Mitä vitun väliä sillä on? Hirviömyötätunto on ne ihmiset, jotka eivät ikinä sano mitään negatiivista hirveistä ihmisistä, mutta puuttuvat siihen, jos sinä sanot. ”Että hei nekin on ihmisiä.”

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun minut ryöstettiin 19-vuotiaana. Ryöstäjät hyppivät pääni päällä, joten minulla meni katki hampaita, murtui kylkiluita ja leuka. He esittivät ystävällisiä, tulivat ensin juttelemaan baarissa. Sen jälkeen he ehdottivat, että mennään bileisiin, mutta pieksivät minut matkalla. Heitä ei koskaan saatu kiinni. Poliisi sanoi, ettei heillä ole resursseja, mutta luulen heidän ajatelleen, että se oli omaa syytäni. Poliisit naureskelivat, kun he näkivät naamani. Ei poliiseilla ole mitään myötätuntoa ketään kohtaan, joka ei ole täsmälleen heidän näköisensä. Poliisi ei osaa kohdella rikoksen uhreja ihmisinä. Heille kaikki on ylimääräistä työtä paitsi autojen pysäyttely ja ikkunasta vittuilu sakkoja antaessa.

Kateellisena katson, kun jengi jaksaa tehdä töitä iloisesti päivittäin. Teen töitä pyrähdyksittäin ja tuntuu, että olen menettänyt energiani tehdä kuusi työpäivää viikossa. Veikkaan, että minulla on kolme uupumista jäljellä.

Pelkään kuollakseni, että tämä kaikki on vaan unta ja herään vuodessa 2012 – ja edessäni ovat kaikki rankimmat ajat elämästäni. Aika, jolloin mielenterveysongelmani olivat pahimmillaan. Nyt 33-vuotiaana näen vieläkin välillä unta siitä, että olen 18-vuotias ja yritän karata paikasta, jossa olen siinä hetkessä.

Häpeän syvästi tyhmyyksiä. Niistä tekee pahempaa, että joku on jo antanut anteeksi mutta itse et ole antanut itsellesi anteeksi.

Join pääni täyteen, kun tuntui pahalta. Edellisestä kerrasta on yli kaksi vuotta. Selvin päin oleminen sopii minulle hyvin. Ilmaisen viinan bileet on käyty.

Sukurasitteeni on pakolaisperheen traumat. Vanhempani ovat uutena vuotena kuin rescuekoirat. Tarvitseeko meidän todella räjäytellä uutena vuotena? Ihmiset ovat huolissaan koirista ja lemmikeistä, minä olen huolissani vanhemmistani! Suomeen myös tulee koko ajan lisää pakolaisia, esimerkiksi Ukrainasta.

Seuraavan rauhan-Nobelin antaisin kollektiivisesti palestiinalaisille ja työssään tapetuille toimittajille.

Suomen olisi jo aika luopua aulavahtimestareista. Kaikki ovet ovat lukossa muutenkin. Maksamme liikaa vartijoille ja turvallisuusyhtiöille. Tuolla on 14 äijää Sörkän metriksellä röökillä, ei kukaan niistä yritä pysäyttää niitä äijiä, jotka paskantaa siellä nurkassa. Ne puhuvat siellä samaa paskaa mitä jauhoivat amiksen automaalarikoulussa. Me palkkaamme amiksia seisomaan ja tuijottamaan narkkareita tai välillä hakkaamaan mamunuoria. Emme tee mitään tällä määrällä stevareita.

Juuri nyt ottaa päähän pelkuruus, puolustus- ja ulkoministeriön sekä presidentin vellihousuus ja asenne Putinia, Israelia sekä Trumpia kohtaan. Kun leikkii fasismin kanssa, luulisi, että löytyisi enemmän munaa. Mutta kun vastapuoli on oikeasti fasistisempi ja oikeasti apartheidiä harrastava, huomaa, että hallituksen tähänastiset vastustajat ovat olleet erittäin kiltit vasemmistolaiset. Sellaisella asenteella ei pärjääkään oikeasti kovia tyyppejä vastaan.

Luulin itsestäni liikoja, kun osallistuin Tähdet, tähdet -lauluohjelmaan. Ajattelin, että perhana, kyllä mä nyt jotain voin jokeltaa. Väärässä olin! Laulaminen on vaikeaa ja vaatii usein synnynnäistä taitoa – jota minulla ei ole. Egoistinen idiootti, fuck you Ahmed! Itkin ensimmäisen lauluharjoituksen jälkeen.