Kontrollointi ja kyttääminen haavoittavat – Parisuhteessa tai ystävyydessä ei voi omistaa toista
Täydellisyyteen pyrkivät ja täydellisyyttä vaativat ihmiset ovat lähes epäinhimillisiä. He ovat armottomia myös itselleen, kirjoittaa psykologi Pirkko Lahti.
Jotkut ihmiset haluavat aina ohjata muita. Heillä on tarve kontrolloida toisten tekemisiä ja tarkistella jatkuvasti, että nämä myös toimivat toivotulla tavalla. Liiallinen kontrollointi on yleensä persoonallisuuskysymys, harvoin opittu tapa. Jokin traumaattinen kokemus voi kuitenkin vahvistaa tapaa kontrolloida ja tarkistaa asioita lähes loputtomasti.
Jatkuva kontrollointi on uuvuttavaa kaikille, niin vahtijalle itselleen kuin hänen kohteilleenkin. Täydellisyyteen pyrkivät ja täydellisyyttä vaativat ihmiset ovat lähes epäinhimillisiä. He ovat armottomia myös itselleen. Usein kyse jopa luottamuspulasta. Ei uskota tai luoteta, että asiat toimivat.
”10-vuotias poika tiukkasi kaupungilla käyneeltä äidiltään, missä olit ja mitä teit.”
Kontrollointia voi esiintyä työssä, pari- ja vanhemmuussuhteissa sekä jopa ystävyyssuhteissa. Jos johtaja ei luota alaisiinsa, hän pyrkii hallitsemaan kaikkia yksityiskohtia. Mitä isompi yritys, sen haastavammaksi johtajuus tulee. Silloin on pakko löytää usko, että alainen osaa ja tekee sen, mistä on sovittu.
Kontrollointiin liittyy usein myös toiminnan rajojen säätelyä. Töissä kaivataan luovuutta, mutta luovuuden rajat määräytyvät ja kapenevat aika nopeasti. On tiedettävä, mitä kaikkea voi kehitellä itsenäisesti ja milloin on viisasta keskustella esihenkilön kanssa. Kontrolloiva pomo voi kokea turvattomuutta, jos ei hallitse jonkin asian eri vaiheita. Tämäntyyppinen esihenkilö on hankala, sillä hän helposti sekä estää kehityksen että uuvuttaa itsensä. Esihenkilö-alaissuhde edellyttää aitoa molemminpuolista luottamusta.
Parisuhteessa ajaudutaan usein lähelle mustasukkaisuutta, jos toinen alkaa kontrolloida puolisonsa menoja ja tekoja. Olen ollut vapaaehtoisena turvakodissa ja muistan yhä, kun 10-vuotias poika tiukkasi kaupungilla käyneeltä äidiltään, missä olit ja mitä teit. Malli oli tullut isältä.
Kontrollointi voi edetä puhelujen ja sähköpostien tarkisteluun, mikä tapahtuu usein salaa. Tilanne etenee hiipien ja tuo mukanaan manipulointia. Hyvä parisuhde rakentuu vapauteen ja luottamukseen. Mustasukkaisen seurannan kohde ahdistuu ja alkaa pelätä, mistä taas syytetään. Hän saattaa välttää konfliktitilanteita ja raportoida vapaaehtoisesti jokaisen menonsa ja tekemisensä. Parisuhteessa tai ystävyydessä ei kuitenkaan voi omistaa toista.
”Vanhemmat voivat kokea syyllisyyttä tarkkailustaan, etenkin jos sitä tehdään salaa esimerkiksi puhelimen avulla.”
Vanhemmat saattavat seurata lapsiaan ja näiden tekemisiä turvallisuuden varjolla liikaakin. Teini-iässä tilanne usein kriisiytyy. On hyvä tietää lastensa tekemisistä, mutta tiedon tulisi kulkea vapaaehtoisesti keskustellen. Nuori inhoaa kontrollia. Myös vanhemmat voivat kokea syyllisyyttä tarkkailustaan, etenkin jos sitä tehdään salaa esimerkiksi puhelimen avulla.
Kontrollointi haavoittaa ihmisiä. Se luo ahdistusta ja kyttäämisen tunnetta. Liika kontrollointi saattaa myös kadottaa metsän puilta. Juututaan pikkuasioihin ja koetetaan muokata toisen käytöstä moittimalla ja nöyryyttämällä.
Itse korostan suurpiirteisyyttä. Talousasioissa tarvitsen ajoittain toisen tukea, mutta muuten kannatan vapauden ja inhimillisten erehdysten mallia. Erehtymätöntä ihmistä ei ole.
