Image

Konservatiivikristittyjen sanoma leviää epätavallisten sanansaattajien verkostoina – tapasimme tutkijoita sekä uskossa olevia ja kysyimme, mitä siitä kaikesta seuraa

Konservatiivikristittyjen sanoma leviää epätavallisten sanansaattajien verkostoina – tapasimme tutkijoita sekä uskossa olevia ja kysyimme, mitä siitä kaikesta seuraa
Mitä uskonnon ja politiikan tiiviistä suhteesta tulevaisuudessa seuraa – tai onko se jopa uhka liberaalille ja moniarvoiselle yhteiskunnalle?
Julkaistu: 3.1.2022

Kun ajaa Turun suunnasta valtatie 8:aa kohti Raumaa, vastaan tulee Taantumuksen risteys.

Taantumus on tien nimi. Jos kääntyisi Taantumuksentielle, kuljettavaa olisi yhteensä noin 1,4 kilometriä. Autolla tien kulkemiseen menisi noin kolme minuuttia, jalkaisin vajaat parikymmentä.

Niillä main valtatie 8:aa kutsutaan Turuntieksi. Eräs kiinnostava piirre Taantumuksentiessä on: se paitsi alkaa valtatiestä, se myös päättyy valtatiehen.

Ja koko matkansa mitalla Taantumuksentie iskee loivaa ja tasaista mutkaa.

Trump oli luvannut nimittää konservatiivisia tuomareita. Hänen suunnitelmissaan oli, että nämä lopulta kumoaisivat maan aborttikäytännön.

Texasissa konservatiivit voittivat, ainakin yhden erän verran.

Syyskuun alussa osavaltiossa astui voimaan laki, joka kieltää lähes kaikki abortit kuudennen raskaus­viikon jälkeen. Lain kannattajat kutsuvat lakia ”sydämenlyöntilaiksi”, sillä sen mukaan nainen ei saa tehdä aborttia, jos sikiön sydämensykkeen pystyy havaitsemaan. Se on mahdollista kuudennen raskausviikon tienoilla.

Laissa on aivan erityinen muotoilu: Kuka tahansa voi nostaa kanteen abortin tekijää tai tätä auttavaa ihmistä vastaan. Auttajaa uhkaa 10 000 dollarin maksu.

Laki oli osin yllätys, mutta abortin kieltämiseen tähtäävä kehityskulku alkoi jo paljon aiemmin.

Yksi etappi oli korkeimman oikeuden pitkäaikaisen liberaalin tuomarin Ruth Bader Ginsburgin kuolema syksyllä 2020. Tilalle tuli presidentti Donald Trumpin nimeämä konservatiivi Amy Coney Barret. Silloin maan korkeimman oikeuden tuomaritasapaino heilahti selvästi konservatiivien hyväksi, suhtein 6–3.

Trump oli luvannut tehdä niin, nimittää konservatiivisia tuomareita. Hänen suunnitelmissaan oli, että nämä lopulta kumoaisivat maan aborttikäytännön. Se oli yksi Trumpin vaali­lupauksista ennen vuoden 2016 presidentinvaaleja.

Ja Yhdysvaltain kristillinen oikeisto äänesti. Se kuuli Trumpin lupauksen.

Näihin päiviin saakka korkeimman oikeuden Roe vastaan Wade -päätös vuodelta 1973 on määrittänyt abortin naisten perustuslailliseksi oikeudeksi Yhdysvalloissa. Tapauksessa oli kyse Jane Roe -salanimellä esiintyneestä Norma McCorveysta, joka olisi vuonna 1969 halunnut saada abortin. Se ei tuolloin ollut mahdollista Texasissa, ellei odottavan naisen henki ollut vaarassa.

McCorvey vei asian oikeuteen juristiensa Linda Coffeen ja Sarah Weddingtonin kanssa. Texasia edusti piirisyyttäjä Henry B. Wade. Siitä tapauksen nimikin tulee: Roe vastaan Wade.

McCorvey ehti synnyttää oikeusprosessin aikana. Mutta vuonna 1973 korkein oikeus päätti, että abortissa oli kyse naisten perustuslaillisesta oikeudesta yksityisyyteen.

Nyt päätös saatetaan kumota.

Joulukuun alussa korkeimman oikeuden on tarkoitus aloittaa Mississippin aborttilain käsittely. Silloin tuomioistuimen on tarkoitus ottaa kantaa osavaltion aborttilain perustuslaillisuuteen. Aborttioikeutta puolustava Guttmacher Institute on laskenut, että on todennäköistä tai varmaa, että 26 osavaltiota kieltää abortin, jos Roe-päätös kumotaan.

Se on lähempänä kuin koskaan sitten 1970-luvun alun.

Oikeasti Markku Ruotsilan piti olla tähän aikaan vuodesta Liettuassa. Hänet oli palkattu vierailevaksi professoriksi siellä toimivaan amerikkalaiseen ja kristilliseen yliopistoon LCC:hen. Sitten kävi niin, että Liettuasta tuli yksi pahimmista koronapesäkkeistä Euroopassa. Ruotsila ei mennytkään Klaipėdaan.

Sen sijaan hän meni kesämökille.

Täällä, Rauman seudulla, aivan Selkämeren rannalla, historioitsija Ruotsila on kirjoittanut seuraavaa kirjaansa. Hirveästi hän ei siitä vielä suostu puhumaan, mutta sen hän kertoo, että tämäkin projekti liittyy kristilliseen oikeistoon.

Siitä teemasta Ruotsila on puhunut ennenkin, erityisesti Yhdysvaltain viime presidentinvaalien aikaan. Hänet nähtiin tiuhaan tv-studioissa kommentoimassa, tulkitsemassa Trumpin kannattajien ja republikaanien kristillisen siiven aivoituksia suomalaisyleisölle.

Suomessa huomattiin myös, että Ruotsila on itsekin konservatiivi ja kristitty, joka vastustaa aborttia. Jos hän asuisi Yhdysvalloissa ja haluaisi liittyä puolueeseen, valinta olisi republikaanit.

”Herätyskristityt perustivat republikaanisen puolueen ’Jeesuksen puolueeksi’ 1800-luvun puolessavälissä. Sen alku­peräinen idea oli kristillisen politiikan teko, ja siinä vaiheessa se tarkoitti orjuuden lakkauttamista ja mormonikirkon poliittisen toiminnan vastaisuutta. Silloin ei vielä ollut abortti- ja homokysymystä”, Ruotsila sanoo.

”Tässä kulttuurisodan tilanteessa Yhdysvalloissa puolet amerikkalaisista halusi tällasta taistelijaa, joka sanoi asiat mahdollisimman kärkevästi ja yllyttää. Sille on tarvetta tässä ajassa.”
Markku Ruotsila

Ruotsila on kiistelty hahmo. Suomessa ei ole toista tutkijaa, joka tuntisi Yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston yhtä hyvin kuin hän. Toiset taas katsovat, että hänen mielipiteensä ovat kallellaan trumpilaisuuteen.

Ruotsila tuhahtaa. Hän ei tunnustaudu trumpilaiseksi vaan kysyy, mitä sillä oikein tarkoitetaan. Ruotsila sanoo maininneensa ennenkin, että Trump ei olisi ollut se ehdokas, jota hänen kaltaisensa konservatiivi olisi halunnut alun perin äänestää.

”Tässä kulttuurisodan tilanteessa Yhdysvalloissa puolet amerikkalaisista halusi tällasta taistelijaa, joka sanoi asiat mahdollisimman kärkevästi ja yllyttää. Sille on tarvetta tässä ajassa. Itse toivoisin, että sille ei olisi tarvetta. Se koko estetiikka on epämieluisaa.”

Vuonna 2018 ilmestyi Ruotsilan edellinen kirja, Sydänmaiden kapina. Tiivistetysti teoksella oli kaksi keskeistä sanomaa. Ensimmäinen oli se, että toisin kuin jotkut luulevat, Trumpin nousu presidentiksi ei ollut mikään yllätys vaan lähes väistämätön kehityskulku. Konservatiivit olivat odottaneet ja toivoneet Trumpin kaltaista poliitikkoa vuosikausia. Toisekseen olennaisessa osassa Trumpin valtaannousussa olivat niin sanotun ruostevyöyhykkeen herätyskristilliset konservatiiviset amerikkalaiset.

Mutta nyt Trump ei enää ole vallassa. Mitä kristilliselle oikeistolle kuuluu nyt, Joe Bidenin kaudella?

”Yhdysvallat on sisällissodan partaalla”, Ruotsila sanoo.

Se on kova lausunto, sillä vaikka Yhdysvallat on polarisoitunut maa ja yhteiskunnallinen ilmapiiri repivä, demokratian pilarit eivät toistaiseksi ole katkenneet.

”He pelkäävät sitä, että esimerkiksi ei saa enää mennä tuonne torille puhumaan Jeesuksesta. Se on vihapuhetta. Ei saa enää sanoa, että avioliitto on miehen ja naisen välillä. Siitä joutuu vankilaan. Ei vielä mutta kohta voi joutua.”

”Kulttuurisota” ei ole mikään uusi keksintö. Yhdysvalloissa sitä on käyty aina 1960-luvulta lähtien. Kansalaisoikeusliike, seksuaalinen vallankumous, homoseksuaalien oikeuksia ajava liike ja naisten emansipaatio haastoivat vanhat, niin sanotut perinteiset arvot.

Mutta ennen kuin arvokysymykset nousivat etualalle, kristillinen oikeisto oli kiinnostunut heikosta valtiosta. Se halusi, että markkinat hoitaisivat mahdollisimman paljon. Näin siis ajateltiin Yhdysvalloissa.

Euroopassa ja Pohjoismaissa tilanne oli toinen. Täälläkin konservatiivikristityt olivat kiinnostuneita vanhojen arvojen puolustamisesta, mutta vapaitten markkinoitten sijaan olennaisessa osassa oli hyvinvointivaltio. Siksi Suomeen ei muodostunut samanlaista kristillistä oikeistoa kuin Amerikkaan.

Suomesta käsin aborttikiistakin kuulostaa etäiseltä. Siitä ei ole tullut yhteiskuntaa repivää kysymystä, eikä se oikein ole ollut sitä edes kirkon sisällä. On kuin uskonto ei tässä kohtaa olisi ratkaisevalla tavalla päässyt tunkemaan mukaan valtakunnanpolitiikkaan.

Meillä on Päivi Räsänen, Timo Soini ja Laura Huhtasaari, jotka edustavat kukin omalla tavallaan konservatiivista kristillisyyttä ja toimivat niin ikään politiikassa. Myös entinen pääministeri Juha Sipilä kuuluu Rauhan sana -herätysliikkeeseen.

Mutta he ovat yksittäisiä ihmisiä. On vaikea rasti osoittaa, missä Suomen kristillinen oikeisto sijaitsee.

Joitain merkkejä on. Viime aikoina on yhä useammin vaikuttanut siltä, että se on mennyt verkkoon.

"Oikea Mediassa näkyy kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten epävirallinen allianssi.”
Risto Saarinen

Syyskuun alussa Suomen herätysliikepiireissä kuohui.

Seurakuntalainen.fi-verkkomedia julkaisi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden emeritusprofessorin ja Jyväskylän kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutetun Tapio Puolimatkan blogikirjoituksen Rokote­passien avulla kohti digitaalista diktatuuria? Teksti sisälsi useita virheellisiä väitteitä koronasta.

Julkaisu ehti olla sivustolla vain vähän aikaa, sillä herätysliiketaustaisen Seurakuntalaisen päätoimittaja ja kustantajat päättivät poistaa sen. Lopulta Puolimatka menetti blogistin oikeutensa sivustolla kokonaan.

Teksti julkaistiin vielä samana päivänä uudestaan Oikea Media -sivustolla. Se taas on vuonna 2017 perustettu vastamedia, jota päätoimittaa Jukka-Pekka Rahkonen. Hänet tunnetaan muun muassa samaa sukupuolta olevien avioliittoja vastustaneen Aito avioliitto -kansanliikkeen alullepanijana.

Internetissä on myös TokenTube, YouTubea ulkoisesti muistuttava vastamedia, jonka syövereihin mahtuu myös herätyskristillistä sanomaa.

Tämän kaiken ja hieman muutakin on pannut merkille Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen.

”Kuinka hyvin tunnet herätysliikkeitä?” Saarinen kysyy. Hän on ottanut vieraan vastaan työhuoneessaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Saarinen on perehtynyt konservatiivikristittyjen ja populistisen oikeiston välisiin suhteisiin Suomessa ja puhunut siitä niin Helsingin Sanomissa kuin Kirkko & Kaupunki -lehdessäkin. Hän on tehnyt aiheesta myös omaa tutkimusta.

Saarisen esiin nostama Tapio Puolimatka ei ole mikään uusi ilmestys. Vuonna 2018 Puolimatka järkytti Jyväskylän yliopiston johtoa ja opiskelijoita julkaisemalla laajasti homovastaiseksi tulkitun kirjoituksen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja pedofiliasta. Vuonna 2019 hän puolestaan kirjoitti Keskisuomalaisen mielipideosastolla kirjoituksen, jossa hän maalaili uhkakuvia translain uudistuksesta.

Viime aikoina Puolimatka on kirjoittanut koronasta ja puhunut ”digitaalisesta diktatuurista”. Se on siinä mielessä huomion­arvoista, että Puolimatka on paitsi emeritusprofessori, myös kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutettu Jyväskylässä.

Saarinen huokaisee. Hänen mukaansa Puolimatka edustaa suomalaisten herätyskristillisten piirien jyrkkää siipeä – sitä, joka tuo Amerikan-saarnameininkiä Suomen kamaralle. Puolimatkan lisäksi on toinenkin keskeinen hahmo, lähetysjärjestö Patmos-säätiön tutkimusjohtaja Juha Ahvio. Hän on niin ikään Oikea Median blogisti.

Saarinen on kolunnut verkon kristillisiä keskustelupalstoja ja havainnut tietynlaisen nyrjähdyksen. Uutta on se, että suuri osa herätyskristityistä on havahtunut jyrkän siiven retoriikkaan. Siksi herätyskristityt ovat nyt sisäisesti jakautuneet niin sanottuihin maltillisiin ja jyrkkiin.

Ahvion ja Puolimatkan lisäksi Oikea Mediaan on kirjoittanut muitakin ihmisiä: esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko, perussuomalaisten europarlamentaarikko Laura Huhtasaari sekä perussuomalaisten nykyinen puoluesihteeri Arto Luukkanen.

Oikea Mediassa näkyy kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten epävirallinen allianssi”, Saarinen sanoo.

Yksi hänen keskeisiä havaintojaan on, että Oikea Mediasta on tullut löyhä yhteenliittymä eritaustaisille kirjoittajille. Toisin sanoen: vaikka allianssi ei ole virallinen, se on kuitenkin sellainen, josta kaikki osapuolet hyötyvät.

Saarinen on huomannut, että Oikea Mediassa on aina silloin tällöin kirjoituksia, joissa viitataan aivan tietynlaisiin eurooppalaisiin lähteisiin, niin sanotun identitaarisen liikkeen ajattelijoiden teksteihin.

Jotta niitä voi ymmärtää, on matkustettava henkisesti Ranskaan – tarkemmin vajaan vuosikymmenen takaiseen Pariisiin.

Toisin kuin globaaliin kristikuntaan uskovat katolilaiset yleensä, integralismin nimeen vannovat kristityt kannattavat nationalismia. Erityisen merkittävää se on ollut katolisessa Puolassa.

Dominique Venner ampui itseään aseella suuhun Pariisin Notre Damen katedraalin alttarilla keskellä päivää ja keskellä turisteja vuonna 2013.

78-vuotiaan äärioikeistolaisen ajattelijan rituaali­-itsemurha oli protesti. Vennerin mielestä Euroopan sivilisaatio oli romahtamassa.

Venner tunnettiin Ranskassa myös tasa-arvoisen avioliittolain kiivaana vastustajana. Kannattajilleen hänestä tuli marttyyri.

Laajemmin kyse oli siitä, että tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen vihki yhteen kaksi erilaista porukkaa: Ranskan katoliset konservatiivit ja maahanmuuttoa vastustavan äärioikeiston, niin sanotut identitaarit.

Identitaarien oppi-isänä on pidetty Guillaume Fayea, joka vuosituhannen vaihteessa ryhtyi ajamaan etnosentrisyyden asiaa. Myöhemmin Faye alkoi kirjoittaa myös islamista. Hänen mielestään muslimien maahanmuutto muodosti Euroopalle suurimman uhan. Oli muitakin identitaareja, kuten ”väestönvaihto”-termin vuonna 2011 luonut Renaud Camus.

Olennaista oli, että identitaarit eivät olleet uskovaisia. He vain keksivät liittoutua konservatiivikatolilaisten kanssa avioliittokysymyksessä.

Siitä sai alkunsa maallisten identitaarien ja konservatiivi­kristittyjen rakkauslapsi, tasa-arvoista avioliittolakia vastustanut kansanliike La Manif pour tous. Moni Suomessakin tunnistaa liikkeen symbolin, sillä tasa-arvoista avioliittolakia niin ikään vastustanut Aito avioliitto -liike otti logon myöhemmin käyttöönsä.

Eikä siinä vielä kaikki.

Viime aikoina konservatiiviset katoliset intellektuellit ovat alkaneet järjestäytyä uudella tavalla. Risto Saarinen puhuu suuntauksesta integralismina. Lyhyesti kuvattuna se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan olisi kaikin tavoin mukauduttava kirkon katsantokantaan. Toisin kuin globaaliin kristikuntaan uskovat katolilaiset yleensä, integralismin nimeen vannovat kristityt kannattavat nationalismia. Erityisen merkittävää se on ollut katolisessa Puolassa.

”Se yhdistyy EU-vastaiseen populismiin, ja esimerkiksi Euroopan parlamentissa on just tätä. Sinne on valituttanut itsensä suuri joukko ihmisiä, jotka vastustavat EU:ta. Se on oikein pesäke”, Saarinen sanoo.

Kuvitteellisen ”gender-ideologian” vastustaminen on niin ikään saanut parlamentissa jalansijaa. Vuoden 2019 eurovaalien jälkeen sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta vastustavien meppien lukumäärä kasvoi. Puhutaan myös anti-­gender-liikkeestä, jota on kuitenkin vaikea niputtaa jonkin yhden johtohahmo alle. Päinvastoin se kokoaa porukkaa eri suunnista, myös kristillisestä oikeistosta ja herätysliikkeistä.

Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Johanna Kantolan ja Madridin Universidad Complutensen politiikantutkimuksen apulaisprofessorin Emanuela Lombardon tekemässä tutkimuksessa keskityttiin arvioimaan radikaalia ja populistista oikeistoa edustavien euroedustajien pitämiä puheenvuoroja parlamentin täysistunnoissa vuosina 2014–2019. Ilmeni, että tasa-arvon vastustaminen on paikoin hyvin suoraa: puheenvuorot ovat olleet homo­fobisia, misogyynisiä ja ksenofobisia. EU:sta itsestään on maalattu ”gender-ideologian” haitallista puolustajaa, joka uhkaa vanhoja perhe­arvoja sekä käsityksiä miehestä, naisesta ja seksuaalisuudesta.

Tutkijoiden mukaan näillä euroedustajilla ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta äänestyksiin, joita feministisestä politiikasta tai sukupuolten tasa-arvosta käydään. Niin ikään rajallista on heidän työnsä parlamentin valiokunnissa.

Sen sijaan alkaa olla selvää, että konservatiivikristilliset voimat ovat Euroopassa ja maailmalla hyvin verkottuneita.

Mutta entä Suomessa?

”Mä aattelen, että tulevaisuudessa kristinusko on entistä sitoutuneempien kristittyjen juttu.”
Santeri Marjokorpi

Suomen Teologinen Instituutti ei sijaitse sattumalta Kaisaniemenkadulla Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kyljessä.

Se sijaitsee siinä, jotta teologian ylioppilaiden olisi helppo käydä rakennuksessa iltapäivähartauksissa. Niitä järjestetään joka arkipäivä kello 14.

Hartauksien lisäksi instituutissa järjestetään koulutusta. Luennoille on periaatteessa kuka tahansa tervetullut. Käytännössä kuitenkin suhteellisen harva tulee.

Jos opiskelija sattuu vannomaan konservatiivisten arvojen nimeen, on suurempi todennäköisyys, että hän käy instituutissa. Koulutus nimittäin ei ole mitä tahansa teologian koulutusta. Se on tunnustuksellista.

Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan pohjaavaa.

Konservatiivista.

Naispappeutta vastustavaa.

Aborttia vastustavaa.

Miehen ja naisen avioliiton nimeen vannovaa. (Eikä instituutissa puhuta cismiehistä tai -naisista, sillä siellä uskotaan kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään.)

Pääsihteeri Santeri Marjokorpi on suostunut haastatteluun mutta korostanut etukäteen, ettei instituutti millään tavalla suoraan edusta kristillistä oikeistoa tai muutenkaan identifioidu siihen.

Katsotaan siis papereita. Instituutin taustalla on 10 kirkon sisäistä herätysliikejärjestöä: Lähetysyhdistys Kylväjä, Laestadianernas Fridsföreningars Förbund, Rauhan Sana, Sanansaattajat, Kansanlähetys, Opiskelija- ja Koululaislähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Raamattuopiston Säätiö, Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys ja Svenska Lutherska Evangeliföreninge.

Teologisen instituutin perustamisasiakirja on vuodelta 1987. Se on vuosi sen jälkeen, kun evankelis-luterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden. Marjokorven mukaan instituuttia ei kuitenkaan perustettu ensisijaisesti vastustamaan naispappeutta. Virallinen syy oli tyytymättömyys yliopiston antamaan teologian opetukseen. Se oli liian liberaalia.

Tänä syksynä instituutin uusien illassa oli mukana noin 20 opiskelijaa. Kaikkiaan instituutin toiminnassa on mukana ”satoja ihmisiä” vuosittain, Marjokorpi sanoo.

”Se on just tää, että onhan herätysliikkeillä pieniä painotus­eroja, mutta kun huomataan, että yhteiskunta muuttuu radikaalisti, omat erottavat tekijät ovat minimaalisia.”

On insituutiolla missiokin.

”Jos pitäisi tiivistää, haluamme rakentaa kristinuskon tulevaisuutta Suomessa. Juuri täällä vaikutetaan teologeihin. Se taas valuu papeille, kristikansan pariin. Me halutaan olla siinä välissä vaikuttamassa.”

Marjokorpi uskoo, että niin sanottu tapakristillisyys katoaa. Konservatiivitkin eroavat kirkosta, ainakin jossain määrin.

”Mä aattelen, että tulevaisuudessa kristinusko on entistä sitoutuneempien kristittyjen juttu.”

Marjokorpikin mainitsee kulttuurisodan. Hänestä instituutti on sen osapuoli sillä logiikalla, että se edustaa kristinuskon ”globaalia pääuomaa”. Hän jatkaa antamalla esimerkin paavi Franciscuksesta, joka on sanonut vastustavansa ”gender-ideologiaa”.

”Mutta hänestä ei saa kristillisen oikeiston edustajaa”, Marjokorpi katsoo.

Lokakuussa MTV Uutisten Taloustutkimuksella teettämä kysely kertoi, että kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kannattajien joukossa oli eniten niitä, jotka eivät aio ottaa koronarokotetta.

Marjokorpikin on kiinnittänyt huomiota siihen, että joissain kristillisissä piireissä koronarokotevastaisuus on viime aikoina nostanut päätään. Hän kuitenkin kiistää, että STI:n piirissä olisi sellaista. Ylipäätään se on hänen mielestään ”ihan toinen juttu”. Siinä missä esimerkiksi abortin vastustaminen on konservatiivisille kristityille yhteinen asia, samaa ei voi hänen mielestään sanoa koronadenialismista. Hän sanoo itsekin olevansa tuplarokotettu.

Marjokorvella on kuitenkin teoria siitä, miksi jotkut kristityt ovat ryhtyneet vastustamaan koronarokotteita. Hänen mielestään se johtuu siitä, että konservatiiviset arvot ja painotukset eivät näy mediassa. Siitä syntyy epäluottamusta instituutioita kohtaan.

”Sitten vaan kun tarpeeksi joutuu marginaalin, tippuu sieltä pellolle, ja sitten myös lääketieteellisten instituutioiden taustalla kuvitellaan olevan joku viritelmä. Mä niinku ymmärrän tän psykologisena ilmiönä.”

Ja tietysti Päivi Räsäsen syyte oli viimeinen pisara.

Yhdysvaltalaisen kristillisen oikeusapujärjestö ADF:n verkkosivuja koristavat Päivi Räsäsen kasvot. Imprisonment for posting Bible tweet is now a very real possibility in Finland, otsikko muotoilee.

Suomessa maksimirangaistus kiihottamisesta kansanryhmää vastaan todella on enintään kaksi vuotta vankeutta, mutta käytännössä tuomiot ovat olleet sakkoja.

Räsänen on syytettynä kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja oikeuden on määrä aloittaa tapauksen käsittely tammikuussa 2022 Helsingin käräjäoikeudessa. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen katsoo, että Räsäsen kolmessa eri yhteydessä antamat lausumat ovat homoseksuaaleja halventavia ja syrjiviä, ja ne loukkaavat homoseksuaalien yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa. Räsänen on kiistänyt syyllisyytensä.

Yksi syytekohta koskee Räsäsen twiittiä, jossa hän arvosteli sitä, että kirkko oli Setan Priden virallinen kumppani vuonna 2019. Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi? Räsänen kirjoitti. Liitteenä oli siteeraus Uuden testamentin Roomalaiskirjeestä.

Räsänen itse on vedonnut, että tuomioistuimen ei pitäisi käsitellä tätä syytekohtaa ollenkaan, sillä hänestä ”raastupa ei ole oikea paikka raamatuntulkinnalle”.

Kysymys on olennainen myös kirkon kannalta: kuka lopulta saa päättää, miten Raamattua tulkitaan?

Päivi Räsänen ei todellakaan ole jäänyt yksin. Ensin hänen avukseen tuli amerikkalainen ADF, jo ennen kuin syyte luettiin. Alliance Defending Freedom on konservatiivinen ja vauras yhdysvaltalainen oikeusapujärjestö, joka on voittanut Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa useita tapauksia. Yksi niistä oli Masterpiece Cakeshopin tapaus Coloradossa.

Miespari oli pyytänyt leipuri Jack Phillipsia leipomaan heille hääkakun. Phillips kieltäytyi vedoten uskonnolliseen avioliitto­käsitykseensä. Coloradon kansalaisoikeuskomissio katsoi Phillipsin rikkoneen syrjintälakeja, mutta korkein oikeus linjasi toisin. ADF avusti Phillipsia oikeudenkäynnissä maksutta.

Euroopan parlamentissa ääntä Räsäsen puolesta on pitänyt Laura Huhtasaari. Meppikollegoidensa kanssa hän laati keväällä Euroopan komissiolle kirjallisen kysymyksen, jossa pyydettiin ottamaan kantaa muun muassa siihen, olivatko Räsäsen mielipiteet vihapuhetta. Kysymyksen allekirjoittajina oli muitakin edustajia laitaoikeistolaisesta Identiteetti ja demokratia -ryhmästä, konservatiivien ja reformistien ryhmästä ECR:stä sekä sitoutumattomista.

Suomessakin on aktivoiduttu Räsäsen puolesta. Viime kesänä konservatiivikristityt perustivat yhdistyksen, joka nimettiin Sanan- ja uskonnonvapaus ry:ksi. Sen hallituksessa on tuttuja nimiä: puheenjohtajana Santeri Marjokorpi, jäseninä esimerkiksi Timo Soini ja Tapio Puolimatka.

Marjokorpi kertoo saaneensa yhteydenottoja suomalaisilta kristityiltä, kun tieto Räsäsen syytteistä tuli julki. Nämä kysyivät, mitä he voisivat tehdä. Räsänen on tuttu hahmo Teologisen instituutin piirissä sitäkin kautta, että hän kuuluu Kansanlähetykseen, yhteen STI:n jäsenjärjestöön.

Marjokorpi kumppaneineen ajatteli, että ei se niin mene, että ihmiset laittaisivat rahaa Päivi Räsäsen tilille. Piti perustaa yhdistys.

Hän sanoo, että hirveästi yhdistys ei ole vielä ehtinyt tehdä.

”Sillä on vasta pankkitilit avattu. Tarkoitus ois auttaa niitä, jotka kokee sanan- ja uskonnonvapauden loukatun eri tavoin.”

Markku Ruotsilan mielestä Tapio Puolimatka on cancel-kulttuurin uhri ja Päivi Räsänen ennakkotapaus siitä, miten kristillisten konservatiivien kimppuun Euroopassa käydään.

Viime syksynä juuri ennen Yhdysvaltain presidentinvaalituloksen ratkeamista Markku Ruotsila sanoi MTV Uutisissa pitävänsä lähes varmana, että Donald Trump voittaa vaalit. Hän oli väärässä. Moni kollega tyrmistyi lausunnosta.

Ehkä Ruotsila voisi kertoa, miksi hän sanoi viime vuonna niin. Palataan siis hetkeksi vielä hänen mökilleen.

Ruotsilan mielestä vaaleissa rikottiin perustuslakia ja laskettiin sekä hyväksyttiin myös perustuslain vastaisesti annettuja ääniä. Se on kova lausunto.

Pennsylvaniassa erityisesti postiäänet aiheuttivat protesti­tulvan. Trumpin liittolaisten mielestä oli kestämätöntä, että niitä hyväksyttiin vielä kolme päivää vaalien jälkeen.

Ruotsilan mielestä Pennsylvanian korkein oikeus toimi perustuslain vastaisesti, kun se syyskuussa 2020 muutti vaalien äänestysaikataulua. Se on ollut myös Trumpin ja hänen liittolaistensa argumentti.

Mutta korkein oikeus ei kuitenkaan ole ottanut käsittelyyn Pennsylvanian vaalitulokseen liittyviä valituksia. Vielä viime huhtikuussakin se torjui republikaanivetoisen vaateen, joka kyseenalaisti Pennsylvanian äänten perustuslaillisuuden. Toisin sanoen se ei lähtenyt mukaan argumentoimaan vaalijärjestelmän perustulaillisuudesta.

On Ruotsilalla mielipiteitä kotimaan kulttuurisodastakin. Hänestä Tapio Puolimatka on cancel-kulttuurin uhri ja Päivi Räsänen ennakkotapaus siitä, miten kristillisten konservatiivien kimppuun Euroopassa käydään. Ruotsila puhuu jopa ”kristittyjen vainosta”.

”Ollaan siirrytty uskonnonvapauden jälkeiseen aikaan. Olen pitänyt esityksiä tästä eri puolilla.”

Ruotsila myös tuntee Päivi Räsäsen yhdysvaltalaisia tukijoita henkilökohtaisesti. ”Siis olen tutkinut Yhdysvaltain kristillistä oikeistoa, niin tietysti tunnen sen johtajia ja aktivisteja ja tavallisia kannattajia.”

Hiljattain Ruotsila on tehnyt mittavan tutkimuksen sukunsa historiasta. Hän esittelee sen lopputuotetta, Kansakunnan rakentajia: Rydman-suvun historia -teosta.

Muuan Gustava Sofia Rydman on Ruotsilan tutkimusten mukaan ollut keskeisenä hahmona mukana perustamassa evankelisen herätysliikkeen ensimmäistä rukouspiiriä Helsinkiin.

”Suomalaiseen kristilliseen oikeistoon liittyy tämäkin suku. Joo.”

Mutta Euroopassa ei ole Ruotsilan mielestä helppoa olla konservatiivi. Amerikassa ja globaalissa etelässä sen sijaan olisi.

Hän käyttää kielikuvaa: Länsi-Eurooppa sojottaa niin kuin tulehduksesta punainen peukalo terveitten sormien keskellä.

”Perussuomalaisten arvoja kannattavat henkilöt ovat tervetulleita myös minun kirkkooni, minun kristinuskooni. Jos kirkko alkaisi kannattaa enemmän vaikka vasemmistoliiton arvoja, se karkottaisi toiset ihmiset pois kirkosta. Se aiheuttaisi vain sen, että he perustaisivat oman kirkon.”
Inka Pänkäläinen

On tavattava vielä Inka Pänkäläinen, Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistyksen puheenjohtaja. Hän on luvannut kertoa siitä, miltä liberaalien ja konservatiivien välinen railo vaikuttaa kampuksella teologian ylioppilaan silmin. Ehkä tapaamisesta voi päätellä jotain siitä, miltä kristittyjen tulevaisuus Suomessa näyttää. Tehdäänhän tiedekunnassa tulevaisuuden pappeja.

Isona Pänkäläinenkin haluaa olla pappi. Päällimmäinen syy ammatinvalintaan on se, että hän haluaa tehdä ihmisten kanssa töitä, olla heidän tukenaan. Uskokin toki on tärkeä syy.

Pänkäläinen on valinnut tapaamispaikaksi opiskelijoiden olohuoneen tiedekunnassa. Se on kivannäköinen paikka: paljon sinisiä, oransseja ja violetteja sohvia sekä tuoleja, kristittyjen pyhiä tekstejä siellä täällä.

”Violetti on teologian opiskelijoiden väri”, Pänkäläinen sanoo.

Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta on verrattain suuri laitos. Vuosittain uusia opiskelijoita aloittaa noin 160. Noin kolmasosasta tulee pappeja. TYT on iso järjestö johdettavaksi, mutta Pänkäläisen mielestä se on ollut yllättävän kivaa. Viime vuoden lopussa kivuus oli kuitenkin hetkittäin kaukana. Pänkäläinen oli juuri saanut tietää tulleensa valituksi TYT:n puheenjohtajaksi, kun hänelle raportoitiin, että eräällä Zoom-kurssilla yksi opiskelija oli viestitellyt chatissa asiattomia kommentteja ja viitannut n-sanaan.

Tiedekunnan dekaani Antti Räsänen on puhelimessa järkyttynyt kuulleessaan tapauksesta. Hän sanoo, ettei tilanteesta ole tullut tietoa tiedekunnan johtoon. ”Samalla oikein järkyttää, kun kuulen tuollaista. Asia on erittäin ikävä ja vakava. Ei missään tapauksessa sovi”, Räsänen kommentoi.

Pänkäläisenkään mukaan käytös ei edusta opiskelijoiden enemmistöä, päinvastoin kyse on yksittäisistä ihmisistä. Toinen aihepiiri, joka silloin tällöin luennoilla nousee esiin, on tasa-arvoinen avioliittolaki.

”Perus”, Pänkäläinen huokaisee.

Talven tapahtumien takia opiskelijajärjestö loi uudet periaatteet turvallisemmasta verkkotilasta. Se lähetettiin eteenpäin myös tiedekunnalle ja opettajille. Muihin kohdistuvaa vihapuhetta tai uhkauksia ei sallita. Muiden osallistujien häirintä, tapahtuman häiriköiminen sekä kiihottaminen muita vastaan ovat syitä, joihin vedoten osallistuja voidaan poistaa tapahtumasta, dokumentissa muotoillaan.

Pänkäläinen asemoi itsensä ”askeleen verran liberaaliin suuntaan”. Hän paljastaa puoluekantansakin: vaaleissa hän on äänestänyt vasemmistoliittoa. Konservatiivikristittyjä ei hänen lähipiirissään ole, vaikka hän heitä tunteekin. Pänkäläinen ajattelee, että ylipäänsä yliopistolla, ja teologian ylioppilaissa, on pääasiassa arvoliberaalia porukkaa.

Silti Pänkäläinen ei oikein osaa ajatella kirkkoa, jossa tätä jakolinjaa ei olisi. Hän pohtii asiaa, katselee katonrajaan. Hän sanoo pitävänsä siitä, että kirkko ja politiikka ovat erillään.

”Jos kirkossa kaikki olisivat todella liberaaleja, niin se voisi näyttää ulospäin ja konservatiiveille siltä, että jokin poliittinen näkemys on päässyt valloilleen”, hän sanoo.

Politiikasta poissa pysyminen on Pänkäläisen mielestä tärkeää siksi, että kirkon pitäisi olla paikka kaikille, riippumatta ihmisten poliittisista mielipiteistä.

”Perussuomalaisten arvoja kannattavat henkilöt ovat tervetulleita myös minun kirkkooni, minun kristinuskooni. Jos kirkko alkaisi kannattaa enemmän vaikka vasemmistoliiton arvoja, se karkottaisi toiset ihmiset pois kirkosta. Se aiheuttaisi vain sen, että he perustaisivat oman kirkon.”

Se taas olisi Pänkäläisen mielestä Jeesuksen sanoman vastaista, sillä Jeesus haluaa yhden suuren kirkon.

”Koronakriisi on Euroopassa vienyt äänestäjiä takaisin vanhoihin puolueisiin. Populistinen show on vähentynyt, koska porukat ovat olleet kotona. Jollain lailla vois sanoa, et ilmiö on pikkusen laskussa.”
Risto Saarinen

Ei ole ollenkaan selvää, mitä uskonnon ja politiikan tiiviistä suhteesta tulevaisuudessa seuraa – tai onko se jopa uhka liberaalille ja moniarvoiselle yhteiskunnalle.

Uskontoa ja digitaalisuutta tutkiva apulaisprofessori Katja Valaskivi Helsingin yliopistosta huomauttaa, että aatevirtaukset kiertävät. Se, mikä on uutta, on myös vanhaa.

Toisesta maailmasodasta lähtien länsimaissa on eletty kehitys­uskossa, jossa perinteisen uskon on ajateltu näivettyvän pois tai ainakin häviävän julkisesta tilasta. Valaskivi kutsuu ajattelutapaa sekularismiksi.

”Se on aiheuttanut meille kyvyttömyyden nähdä, ettei uskonto ole mihinkään mennyt. Nyt uskonnollisuus nousee monissa maissa niin, että populistis-nationalistiset liikkeet pyrkivät haastamaan sen avulla liberaalia ja moniarvoista yhteiskuntaa”, hän sanoo puhelimessa.

Eikä kristinusko ei ole suinkaan ainoa uskonto, jota käytetään poliittisiin tarkoituksiin. Valaskivi huomauttaa, että kansallistunnetta lietsovat liikkeet pyrkivät eri puolilla maailmaa kiinnittymään uskontoihin. Turkissa se on islam, Japanissa šintolaisuus ja Intiassa hindulaisuus.

Risto Saarinenkaan ei osaa sanoa, mikä kristillisen oikeiston vaikutus politiikkaan tarkalleen ottaen tällä hetkellä on. ”On vaikea kysymys, onko se kasvamassa vai vähenemässä vai onks tää mennyt ohi. Se on monimutkainen kysymys”, hän sanoo.

”Koronakriisi on Euroopassa vienyt äänestäjiä takaisin vanhoihin puolueisiin. Populistinen show on vähentynyt, koska porukat ovat olleet kotona. Jollain lailla vois sanoa, et ilmiö on pikkusen laskussa.”

Inka Pänkäläinen sanoo tietoisesti välttävänsä sotkeutumasta liikaa puoluepolitiikkaan. Hän ei ole esimerkiksi halunnut mennä mukaan poliittiseen opiskelijajärjestötoimintaan, koska kokee sen olevan ristiriidassa tulevan pappiutensa kanssa.

Eräs arvokas piirre teologian ylioppilaissa Pänkäläisen mielestä on riippumatta siitä, ovatko he konservatiiveja vai liberaaleja. Hän ottaa esimerkiksi ”mitään ei saa enää sanoa” -keskustelun. Opiskelijoiden sisäisissä keskusteluissa toisella puolella on ollut ihminen, jonka mielestä mitään ei ole saanut enää sanoa. Toinen osapuoli taas on katsonut, että saa sanoa, kunhan ei loukkaa ihmisoikeuksia.

Keskustelut ovat herättäneet Pänkäläisessä toivoa, myös kirkon tulevaisuuden suhteen. Kun hän on seurannut opiskelijoiden debattia, yksi ajatus on vahvistunut yli muiden: ainakin täältä valmistuu työelämään ihmisiä, jotka ovat parhaimmillaan keskustelussa.

Täällä ei lynkata ketään.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »