Mihin Retretti kaatui? Suursijoittaja Kai Mäkelän leski Sinikka Mäkelä: ”Mieheni kuolema liian aikaisessa vaiheessa muutti tilanteen täydellisesti”
Konkurssiin ajautuneen Taidekeskus Retretin pääomistaja uskoo, että toiminta jatkuu lähivuosina. Juuri nyt se ei näytä todennäköiseltä.
– Vähän tuli kyynel silmään.
Sinikka Mäkelä kävelee Taideluola Retretin pihamaalla hitain askelin. Hän ei ole käynyt paikan päällä kertaakaan sen jälkeen, kun Retretin taustalla oleva Tuunaansaaren Luola Oy jätti huhtikuussa konkurssihakemuksen käräjäoikeuteen ja hakeutui selvitystilaan. Velkoja on yhteensä yli kymmenen miljoonaa euroa.
Haastattelun yhteydessä tehty visiitti Retrettiin saattoi jäädä Mäkelän viimeiseksi.
– Ei tänne ole ollut enää asiaa, kun pesänselvittäjä hoitaa konkurssimenettelyä. Sen verran olen ollut mukana huolehtimassa, että sähköt ovat päällä ja turva-aidat ympärillä.
Tunteet ovat pinnassa, sillä Retretti oli Sinikka Mäkelälle ja hänen edesmenneelle puolisolleen Kai Mäkelälle projekti, josta odotettiin paljon ja johon upotettiin miljoonia. Taideluolan uusi nousu pääsi kuitenkin vauhtiin liian myöhään. Kukaan ei olisi osannut varautua koronapandemiaan tai Ukrainan sodan aiheuttamaan talouskriisiin.
Suursijoittajana tunnettu Kai Mäkelä oli taiteen ystävä, joka oli valmis investoimaan avokätisesti punkaharjulaisen taidekeskuksen kehittämiseen. Retretin uudistamiseen käytettiin yli kymmenen miljoonaa euroa. Nyt suunnitelmien toteuttaminen vaatisi vielä 5–6 miljoonaa lisää.
– Kaksi hissiä on asentamatta, yhdet portaat tekemättä ja tekniikkaa puuttuu. Vaatisi kuukauden tai puolentoista remontin, että näyttelyalueet saataisiin avattua, Mäkelä sanoo.
Taideluolan isoimman esitystilan, 1 200 ihmistä vetävän Kalliosalin remontti on hänen mukaansa vielä asia erikseen. Salin käyttöönotto odottaa uusien wc- ja vaatesäilytystilojen rakentamista ja tekniikan uusimista. Kalliosalissa on vieraillut maailmantähtiä kuten jazzpianisti Count Basien perustama The Count Basie Orchestra.
Kai Mäkelän poismenon jälkeen Sinikka Mäkelä otti luolaprojektin vastuulleen. Luolastoon ehdittiin uusia muun muassa ilmastointijärjestelmä ja LVI-tekniikka.
– Aikaisemmin luolastoon oli kyseenalaista tuoda maalaustaidetta kosteiden olosuhteiden takia. Teknisten järjestelmien uusiuduttua huippuluokkaisiksi se on mahdollista, Mäkelä kertoo.
Rahaa on käytetty myös paloturvallisuuden parantamiseen. Taideluolaston aikanaan perustaneen, nykyään eläkepäiviään viettävän Pekka Hyvärisen tarkoituksena oli tehdä luolastosta mahdollisimman autenttinen. Alkuvaiheessa tehtiin muun muassa päätös, jonka mukaisesti luolan alusta oli kivituhkaa. Se piti kuitenkin poistaa, kun todettiin, että kyseessä oli riski paloturvallisuuden kannalta, Mäkelä kertoo.
Edesmenneen puolison toive
Retretin 400-sivuinen historiikki on valmis, mutta sitä ei näillä näkymin julkaista. Apu pääsi kuitenkin kurkistamaan historiikin sisältöön.
Aikanaan luolan taiteellinen johtaja Jouko Heinonen ei pitänyt luolastosta taiteen esityspaikkana, vaan halusi muuttaa sen kylpyläksi.
– Nimenomaan luolasto on se vetonaula, jota tavallinen kansa haluaa tulla katsomaan. Luolahan on taianomainen siirtymätila erilaisiin maailmoihin ja digitaalisuus mahdollistaa lukemattomat tarinalliset muunnelmat, Mäkelä pohtii.
Luolan uumenissa ovat aiemmin vierailleet muun muassa kuvanveistäjät Olavi Lanu, Björn Weckström ja Timo Sarpaneva. Valotaiteilija Ekku Peltomäen valo-musiikki-installaatiot antoivat esimakua projisoiduista teoksista.
Ilja Repinin näyttely veti kesäkaudella 233 000 kävijää. Mäkelä uskoo, että hyviin lukuihin olisi mahdollista päästä edelleen.
– Ympärivuotisena vakioidun kävijämäärän pitäisi ylittää sata tuhatta, mikä ei ole lainkaan utopistinen tavoite.
Kai Mäkelän omistukseen taideluola päätyi vuonna 2007. Sen jälkeen Mäkelä lainoitti pitkään vuokralaistaan Taidekeskus Retrettiä toiveenaan saada kulttuurihistoriallisesti tärkeä kohde uuteen lentoon. Suunnitelmat kariutuivat ensimmäisen kerran vuonna 2012, kun Retretti ajautui konkurssiin. Sen jälkeen taidekeskuksen kohtalo oli pitkään epäselvä.
– Päätimme, että lähdemme monipuolistamaan toimintaa ja muuttamaan luolastoa ympärivuotiseksi viihdetapahtumakeskukseksi. Ajatuksena oli hyödyntää myös kansainvälistä yhteistyötä. Ikävä kyllä näitä suunnitelmia ei koskaan ehditty toteuttaa, vaan kaksi ensimmäistä näyttelyä olivat keskeneräisessä luolastossa lähinnä harjoittelua, Mäkelä harmittelee.
Paikkakuntalaisille suunnatut ArT Up -viikot eivät vetäneet yleisöä, vaikka niissä kävi etukäteen mielenkiintoisiksi arvioituja puhujia, sirkustaiteilijoita ja yhtyeitä.
”Ajattelin, että ainutlaatuinen kulttuuriperintö pitää jollain tavalla säilyttää. Mieheni kuolema muutti tilanteen täydellisesti.”Sinikka Mäkelä
Itä-Suomen matkailun suunnitelmissa luotettiin myös venäläisten turistien varaan. Parikkalan raja-asema oli juuri avautumassa ja nopea moottoritie Pietariin valmistunut, kun Venäjän aloittama hyökkäyssota muutti suunnitelmat totaalisesti. Mäkelän mukaan venäläisten turistien osuutta olisi voitu nostaa huomattavasti aiemmasta 20 prosentista.
Retretin viimeisimmän uudistusvaiheen aikana vuosien 2018 ja 2022 välillä Kai Mäkelä ei sairautensa vuoksi päässyt liikkumaan. Hän oli hoivakodissa eikä päässyt näkemään töiden etenemistä.
– Toteutin mieheni toivetta ja vielä kun hankaluudet alkoivat, ajattelin, että ainutlaatuinen kulttuuriperintö pitää jollain tavalla säilyttää. Mieheni kuolema liian aikaisessa vaiheessa muutti kuitenkin tilanteen täydellisesti. Minulla ei ole enää mahdollisuuksia viedä suunnitelmia loppuun, Sinikka Mäkelä sanoo.
Hän on varma, ettei Kai Mäkelä olisi luovuttanut.
– Tiedän, että mieheni ei olisi antanut periksi vaan olisi jatkanut tavalla tai toisella. Hän olisi varmasti keksinyt yllättäviä ideoita ja olisi varmasti saanut Retretin jollain tavalla säilymään hengissä. Sairauden takia hänellä ei ollut enää voimia siihen. Hän oli hengessä mukana, mutta seurasi sivusta.
Mäkelän mukaan hänen miehensä tiesi, ettei Retretti ehkä tulisi koskaan olemaan kultakaivos. Taideluolan lainoittamisen taustalla olivat isosti myös taiteelliset ja kulttuuriset pyrkimykset Suomen kauneimmissa maisemissa.
– Hänellä oli ajatuksena, että voisi antaa yhteiskunnalle jotain takaisin esimerkiksi tällaisessa muodossa.
Samalle tontille ei mahtunut kahta taidekeskusta
Noin 100 metrin päässä Retretin pääsisäänkäynnistä taideluolan vaiheita on seurattu paitsi läheltä, myös suurella mielenkiinolla. Taidekartano Johanna Oraksen omistajat Johanna ja Reijo Oras muistavat ajan, jolloin välit Retretin johtoon olivat kaikkea muuta kuin lämpimät.
– Kun teimme kaupat kartanosta, Retretin silloinen toimitusjohtaja Tapani Pennanen ihmetteli, että emme olleet heihin missään yhteydessä. Me puolestamme ihmettelimme, miksi hän oli niin kiinnostunut talokaupasta, Reijo Oras kertoo.
Pariskunta olisi ollut valmis tekemään yhteistyötä Retretin kanssa, mutta vuonna 2009 Retrettiä johtaneen Pennasen mielestä samalle tontille ei mahtunut kahta taidekeskusta.
– Hän oli sitä mieltä, että yksi taidekeskus saa riittää tälle mäelle. Parin vuoden kuluttua mäellä oli todellakin vain yksi taidekeskus, mutta se ei ollut Retretti, Oras muistelee.
Nyt historia on toistamassa itseään, mutta tilanne on Orasten kannalta kaikkea muuta kuin mieluisa.
– Olemme seuranneet tätä kauhunsekaisin tuntein, koska Retretti on ollut merkittävä toimija Punkaharjun matkailussa vuodesta 1983 lähtien. Merkitys kasvoi entisestään, kun luolasto avattiin. Eurooppalaisia turisteja tulee tänne edelleen katsomaan Retrettiä. Se nimi on syöpynyt ihmisten mieliin.
Taidekartanon omistajat toivoivat, että Sinikka Mäkelä saisi puhallettua Retrettiin riittävästi uutta ilmaa.
– Tiesimme hänet entuudestaan suureksi taiteen ja kulttuurin rakastajaksi. Olimme onnessamme ja toivoimme, että asiat lähtevät rullaamaan.
”Retretti tarvitsee omistajan, jolla on riittävästi paukkuja. Taideluolalla on niin hyvä maine, että se nousee oikeissa käsissä kuin Fenix tuhkasta.”Reijo Oras
Johanna Oras myöntää, että viime vuosina Retretin näyttelyt olivat melko vaisuja verrattuna takavuosien megahitteihin Ilja Repiniin ja Peter Paul Rubensiin.
– Sydämeen on jäänyt jälki nimenomaan isoista näyttelyistä. Jotta Retretti menestyisi, sellaisia pitäisi saada tänne jatkossakin. Retretti tarvitsee jotain tarpeeksi näyttävää ja laajaa. Ehkä Retretistä tuli ajan saatossa liian museaalinen. Ajateltiin, että pelkkä nimi vetää, mutta eihän niin mikään toimi.
Orakset muistavat elävästi, kuinka vuoden 2012 ensimmäisen konkurssin jälkeen heitä pyydettiin vetämään Retretin liiketoimintaa.
– Meidän osaamistamme osattiin kysyä, koska olimme saaneet tällaisen keltaisen mökinkin liiketoiminnan hyvään vauhtiin, Reijo Oras tarkentaa ja viittaa takanaan olevaan kartanoon.
– Sanoin jo silloin, että olen liian vanha. Se oli toki tekosyy.
Todellinen syy oli hänen mukaansa se, että Retretti oli ja on edelleen liian iso pala purtavaksi.
– Retretti tarvitsee omistajan, jolla on riittävästi paukkuja. Taideluolalla on niin hyvä maine, että se nousee oikeissa käsissä kuin Fenix tuhkasta. Johdossa on ollut monta heikkotasoista johtajaa, mutta edes he eivät ole pystyneet pilaamaan Retretin imagoa.
Puolitoista kilometriä luolastoa
Retretin pesänhoitaja, asianajaja Jarmo Muukkonen on kokenut paljon, mutta tapaus Retretti on lajissaan ainutlaatuinen.
– Myytävä kohde on poikkeuksellisen harvinainen. Maan alla on puolitoista kilometriä louhittua luolastoa. Ilmeisesti vastaavaa ei ole Pohjoismaissa, jos Euroopassakaan.
Muukkosella on työn alla Retretin taustayhtiön Tuunaansaaren Luola Oy:n varat ja velat käsittävän pesäluettelon ja velallisselvityksen laadinta. Määräpäivä pesäluettelolle ja velallisselvitykselle on elokuun loppupuolella. Pesänhoitajan tehtävänä on arvioida yhtiössä olevan omaisuuden arvo ja kirjata pesäluetteloon yhtiön omaisuus ja velat.
– Työtä helpottaa se, että yrityksen kirjanpito on hoidettu hyvin. Haastava prosessi tämä on siitä huolimatta, Muukkonen kommentoi.
Eniten haasteita saattaa aiheuttaa konkurssipesään kuuluvien taide-esineiden arvottaminen. Konkurssitilanteessa omaisuuden arvo on se, mitä joku julkisessa myynnissä on siitä valmis maksamaan. Konkurssipesästä myydään kaikki omaisuus ”parhaalla mahdollisella hinnalla”.
”Ylläpitoon kuuluu muun muassa luolaston kunnon tarkkailu. Luolastoon voi kertyä vettä ja kosteutta, joten kiinteistön tarkkailu ja huolto on tärkeää omaisuuden arvon säilyttämiseksi.”Retretin pesänhoitaja Jarmo Muukkonen
Heinäkuun alussa irtainta omaisuutta on valokuvattu ja saatettu myyntikuntoon, jotta konkurssipesään saadaan varoja konkurssipesän välttämättömien kulujen maksamiseksi. Muukkonen olettaa, että taidekeräilijät aktivoituvat julkisen myynnin alkaessa.
Esineistöön lukeutuu mm. parin metrin halkaisijaltaan oleva Arabian taidelautanen ja muuta arvotavaraa. Kiinnostusta on kysytty muun muassa taidevälittäjä Bukowskilta.
Konkurssipesä on tehnyt sopimuksen kiinteistön ylläpidosta ja vartioinnista.
– Ylläpitoon kuuluu muun muassa luolaston kunnon tarkkailu. Luolastoon voi kertyä vettä ja kosteutta, joten kiinteistön tarkkailu ja huolto on tärkeää omaisuuden arvon säilyttämiseksi, Muukkonen sanoo.
Myynnissä olevan kiinteistön arvo on kirjallisten arvioiden mukaan 10–15 miljoonaa euroa, mutta viime kädessä kiinteistö vaihtaa omistajaa pantinhaltijana olevan pankin ja muiden velkojien hyväksymän tarjouksen mukaisella hinnalla. Muukkosen mukaan tarjouksia ei ole vielä tullut, mutta toisaalta kiinteistö ei ole vielä ollut aktiivisessa myynnissä.
Uskoa tarvitaan
Sinikka Mäkelä siirtää katseensa viereiseen metsikköön, johon kaavailtiin kylpylähotellia ja maanalaisia parkkipaikkoja.
– Oma visioni oli toteuttaa kahvila hotellin ylimpään kerrokseen. Sieltä olisi avautunut upea näkymä Puruvedelle ja Pihlajavedelle, kenties Savonlinnaan asti.
Hän uskoo edelleen, että Retretissä on toimintaa lähivuosina.
– Uskoa tarvitaan, jotta kulttuuriperintö ja tämän alueen ainutlaatuinen luonne ymmärretään. Lappikin on luotu tyhjästä.
Mäkelä vakuuttaa, että hän pystyy ajan myötä pääsemään irti Retretistä henkisesti.
– Olen jo iäkäs. Aikansa kutakin. Olen kokenut hienoja kokemuksia. Olen saanut tutustua luolanrakennusteknologiaan, ravintolabisnekseen, Kalevalaan, kuvataiteilijoihin, muusikoihin ja kulttuurivieraisiin. Olen saanut hienoja kontakteja ja kohdannut uusia tuttavuuksia. Mitään sitä ei minulta oteta pois. Olen pahoillani tämän alueen yrittäjien ja asiakkaiden puolesta.
