Kommentti: Yritin korjauttaa television mutta 10 viikon päästä tajusin virheeni – Miksi vanhaa ei voi korjata, vaikka haluaisi?
Korjaamosta kerrottiin, että vian selvittämisessä menisi kaksi viikkoa. Se kuulosti lupaavalta, joskin vähän pitkältä ajalta. Vähänpä arvasimme, kirjoittaa tuottaja Milka Sauvala.
Televisio pimeni kesken elokuvan loppuhuipennuksen. Laitteen saattoi yhä käynnistää ja sulkea, mutta ruutu pysyi mustana. Ärsytti – mutta vielä enemmän ärsytti se, mitä tästä seurasi.
Televisio oli kymmenisen vuotta vanha mutta täytti kaikki sille perheessämme asetetut toiveet. Kanavat näkyivät, tallentaminen onnistui ja Yle Areenaa ja Netflixiä pystyi katsomaan vaivatta Chromecastin kautta.
Päätimme, että korjautamme laitteen. Ajatus osoittautui naiiviksi, ellei jopa vähän tyhmäksi.
Sinnikkyyttä koeteltiin jo television viennissä korjaamolle. Se oli avoinna vain virka-aikaan. Onneksi on joustava työaika ja käytössä oma auto. Tosin halkaisijaltaan 55-tuumaisen kantikkaan möhkäleen asetteleminen takaluukkuun vaati samanlaista tilallista suunnittelukykyä ja lehmän hermoja kuin lapsiperheen kenkien sovittaminen eteisen kaappiin.
"Paikalla ei ollut ”Jaria” eikä televisiotamme, joka oli siirretty toisaalle."
Korjaamosta kerrottiin, että vian selvittämisessä ja korjauksen hinnan arvioimisessa menisi kaksi viikkoa. Se kuulosti lupaavalta, joskin vähän pitkältä ajalta. Vähänpä arvasimme!
Kaksi viikkoa meni, mutta mitään ei kuulunut. Soitimme korjaamoon. Puhelimeen vastannut ei tiennyt asiasta, mutta lupasi jättää soittopyynnön ”Jarille”. Hän ei soittanut takaisin. Soitimme uudestaan. Taas luvattiin palata asiaan. Mitään ei kuulunut. Mieheni piipahti paikan päällä. Siitä ei ollut apua: paikalla ei ollut ”Jaria” eikä televisiotamme, joka oli siirretty toisaalle.
Kuuden viikon päästä saimme sähköpostin, jossa pahoiteltiin, että vian selvittely oli viivästynyt. Nyt siihen kuitenkin tartuttaisiin! Kohta selvisikin, että television emolevy pitää uusia. Kysyimme hinta-arviota.
Viikon päästä saimme vastauksen. Hinta olisi kutakuinkin 350 euroa, mikä on pieni summa verrattuna uuden television hintaan. Se sopi meille. Korjaamo ilmoitti tilaavansa tarvittavat osat. Korjaus onnistuisi! Paitsi ettei sittenkään.
Viikon päästä tuli uusi viesti. Näiden varaosien valmistus oli lopetettu. Se siitä.
Tämän jälkeen meni vielä pari viikkoa, että löytyi korjaamolle sopiva ajankohta, jolloin saatoimme hakea televisiossa kiinni olevat seinäkiinnikkeet kotiin ja maksaa maksun vian selvittelystä.
Kutakuinkin kymmenen viikon operaation jälkeen oli selvää, että olisi ollut aika paljon helpompaa marssia suoraan kauppaan ja ostaa uusi televisio.
Se on järjetöntä.
"Kun kotona jokin laite hajoaa, lähtökohtaisesti se pitää voida korjauttaa – kohtuuhintaan ja ilman kohtuutonta säätöä."
Eurobarometrikyselyn mukaan 77 prosenttia EU:n kuluttajista korjauttaisi mieluummin vanhoja tavaroitaan kuin ostaisi uusia. Usein vanhan heittäminen pois ja uuden hankkiminen on kuitenkin ainoa vaihtoehto, koska korjauspalveluja ei ole tai hinta on liian kallis. Sähkölaitteet ovatkin nopeimmin kasvava jätelaji EU:ssa.
Jatkossa tilanne voi kuitenkin olla toinen.
Jo nyt EU:n ekosuunnitteluasetukset velvoittavat, että monet kodinkoneet, kuten televisiot, jääkaapit, astianpesukoneet ja pyykinpesukoneet, pitää pystyä korjaamaan. Niille pitää olla saatavilla varaosia ja ohjelmistopäivityksiä 7–10 vuoden ajan siitä, kun laite on tuotu markkinoille. Tämä on hyvä, mutta voisi aika olla pidempikin. Monet laitteet eivät tosiasiassa kehity kovinkaan paljon tässä ajassa.
Huoltamalla ja korjaamalla laitteiden käyttöikä pitenee. Tämä vähentää energiankulutusta, resurssien käyttöä ja ympäristövaikutuksia. Kaikki vanhan korjaaminen ei edes vaadi ammattilaista. Ekosuunnitteluasetusten mukaan osa töistä on sellaisia, jotka kansalaisen pitää voida halutessaan tehdä itse. Tiettyjä osia pitää pystyä vaihtamaan tavallisilla työkaluilla ilman, että laitetta tarvitsee hajottaa.
Käsistään kätevä voi siis vaihtaa jääkaappinsa ovenkahvat ja tiivisteet itsekin.
"Jotkin tuotteet on suunniteltu hajoamaan tietyn käyttöajan jälkeen."
Lisäksi EU haluaa, että jatkossa yhä suurempi osa markkinoille tulevista tuotteista pitää voida korjata. Tämä koskisi myös älypuhelimia, tabletteja ja tietokoneita. Säädösehdotus on parhaillaan käsittelyssä.
EU:n mukaan yksi este kestävämmälle kulutukselle on niin sanottu suunniteltu vanheneminen. Jotkin tuotteet on suunniteltu hajoamaan tietyn käyttöajan jälkeen.
Tämäkin on järjetöntä.
Meidän on opittava elämään kestävämmin. Se tarkoittaa myös sitä, että kun kotona jokin laite hajoaa, lähtökohtaisesti se pitää voida korjauttaa – kohtuuhintaan ja ilman kohtuutonta säätöä.
Meidän televisiomme oli ilmeisesti vanhentunut kuuraketti trendikkäiden töllöjen OLED-universumissa. Olisin silti mieluummin korjauttanut sen kuin ostanut uuden, joka ei edes ole vanhaa parempi.
