Apu

Kolme päivää omillaan – jos yhteiskunta ympärillä romahtaa?

Kolme päivää omillaan – jos yhteiskunta ympärillä romahtaa?

Ruotsin valtio valistaa joka kotiin jaetulla kriisiohjeistuksella, että jokaisen on tultava toimeen omillaan kolme päivää, jos yhteiskunta ympärillä romahtaa. Tiesitkö, että sama sääntö on voimassa myös Suomessa?
Teksti Mari Schildt
Kuvat Hans Eiskonen
Mainos

Tulva peittää kotiseudun, sähköt ovat poikki ja rantanäreen takaa vieraan vallan joukot vyöryvät maihin.

Ruotsin valtio turvautui tänä keväänä raflaavaan piirroskuvitukseen kertoessaan kansalaisilleen, että jokaisen vastuulla on varautua kriisiolosuhteisiin. Ruotsin mukaan se tarkoittaa, että kansalaisen täytyy tulla toimeen omillaan kolmen päivän ajan, kunnes viranomaiset saavat kriisijärjestelmät organisoitua. Sitä ennen virka-apua ei heru, vaikka tarjolla ei olisi sähköä, lämmitystä, ruokaa, vettä, viemäröintiä, tietoliikennettä tai korttirahaa. Yhteiskunnan apu rajataan vain kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleville. Ruotsissa kysytäänkin nyt: Oletko varautunut?

Vuosi sitten tammikuussa ruotsalainen sanomalehti Aftonbladet tiesi kertoa, että Ruotsin viranomaiset valmistelevat kansalaisohjeistusta sodan ja kriisien varalta. Kyseessä ei ole yksittäinen valistusoperaatio, vaan osa laajaa kriisivalmiuden kohottamishanketta, joka läpäisee koko yhteiskunnan.

Suurin osa ruotsalaisista on jo saanut 20-sivuisen Om krisen eller kriget kommer -lehtisen postitse keväällä, ja viimeiset vähemmistökieliset versiot valmistuvat kesän aikana. Kaikkiaan ohjeet on jo lähetetty 4,8 miljoonaan talouteen.

Vaikka Ruotsi on turvallisempi kuin monet muut maat, turvallisuuteemme ja itsenäisyyteemme kohdistuu silti uhkia. Rauha, vapaus ja demokratia ovat arvoja, joita meidän täytyy suojella ja vahvistaa koko ajan, lehtisessä perustellaan. Ohjeet on laadittu vakavien onnettomuuksien, äärimmäisten sääolosuhteiden, tietoliikennehyökkäysten ja sotatoimien varalta.

Tänäkin päivänä IT-järjestelmiämme vastaan hyökätään ja meihin pyritään vaikuttamaan valheellisella tiedolla. Myös alueelliset konfliktit ovat mahdollisia.

Ohjeet on jaettu kolmeen teemaan: kriisivalmiuteen, kokonaismaanpuolustukseen ja varoitusjärjestelmiin. Vaikka vihkosen opetus ei sinänsä ole uutta, poikkeuksellista on niiden julkaisutapa sekä ajoitus.

Edellisen kerran Ruotsin hallitus katsoi tilanteen vaativan koko kansan ohjeistamista keskellä kylmää sotaa, kolme vuosikymmentä sitten. Ohjeistus onkin herättänyt kysymyksen: miksi juuri nyt?

Naapurin varautuneisuus herättää

Vaikka Liettua ohjeisti omia kansalaisiaan kriisien varalta kolme vuotta sitten kokonaisen kirjan verran, vasta Ruotsin kriisiohjeistus havahdutti myös Suomessa.

– Päällimmäinen ajatus on, että nyt he ovat viimeinkin tunnustaneet tosiasiat, sanoo sotilasprofessori evp. Mika Hyytiäinen.

Hänen mukaansa Ruotsin kokonaismaanpuolustus oli kylmän sodan aikana paljon vahvempi kuin Suomella. Ruotsi luopui asevelvollisuudesta ja kokonaismaanpuolustuksen periaatteesta vuonna 2010.

– Maailma tuli paremmaksi, hymähtää Hyytiäinen ja jatkaa, että sodanuhka on noussut, tällä kertaa hybridisodan muodossa. Sillä tarkoitetaan sotatoimia, jotka voivat aseellisen selkkauksen lisäksi olla mitä vain: informaatiosodankäyntiä tai silkkaa rikollisuutta.

Hyytiäisen mukaan turvallisuustilanne ei kuitenkaan aivan viime aikoina ole oleellisesti huonontunut, vaan syytä pitää etsiä kauempaa. Ohjeistuksen juuret ovat vuoden 2008 Georgian sodassa, johon osallistui Venäjän joukkoja.

– Silloin vielä ajateltiin, että tällaista sattuu, ja se on kaukana. Mutta Krimin niemimaan miehitys ja sotatoimet Ukrainassa vuonna 2014 olivat sellaisia, että kukaan ei enää voi pistää päätä pensaaseen, Hyytiäinen sanoo.

Ulkopoliittisen Instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin mukaan Suomessa muistetaan helposti huomauttaa, että mehän emme toimineet yhtä tyhmästi kuin Ruotsi, kun se luopui kokonaismaanpuolustuksestaan.

– No, se on totta. Ruotsin hallinto osoitti historiattomuutta ja toisaalta kykyä tehdä nopeita päätöksiä. Mutta nyt heillä on mahdollisuus miettiä järjestelmä täysin uusista, omista lähtökohdistaan. Se on antanut hankkeelle dynaamisuutta sen sijaan, että oltaisiin vain tyytyväisiä, miten hyvin meillä on asiat, Salonius-Pasternak napauttaa.

Seikkaperäisiä ohjeita yhteiskunnan lamautumiseen

Armeijan lisäksi myös Ruotsin siviilipuolustus uudistetaan, Om krisen eller kriget kommer -lehtinen kertoo. Kuka tahansa voidaan kutsua tehtävään, jos maanpuolustus sitä vaatii. Ruotsin kodinturvajoukot ovat olleet jopa suuremmat kuin maan ammattiarmeija.

Suomessa keskustelua on herättänyt Elisabeth Rehn – Bank of Ideas ry. -ajatushautomo, joka esitti toukokuussa Suomeen kansalaispalvelusjärjestelmää. Sen mukaan koko ikäluokka, niin miehet kuin naiset, ahvenanmaalaiset ja Jehovan todistajatkin, suorittaisivat joko aseellisen tai kansalaispalvelun.

– Sen verran sillä tuntuisi olevan poliittista kiinnostusta, että uskaltaisin veikata sen olevan yksi seuraavien vaalien aiheita, sanoo Kotitalouksien omatoimisen varautumisen, eli KOVA-toimikunnan puheenjohtaja, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEKin johtaja Karim Peltonen.

Uudet ruotsalaisohjeet opettavat seikkaperäisesti, kuinka varaudutaan yhteiskunnan lamautumiseen, joka voi johtua monenlaisesta kriisistä tai mullistuksesta. Niin voi käydä meilläkin, sanoo Peltonen.

– Varsinkin kaupunkiympäristöt ovat tässä suhteessa tosi haavoittuvaisia. Ihmisillä ei ole juurikaan edellytyksiä tulla toimeen, jos muutamaan tuntiin ei pääse kauppaan, Peltonen sanoo.

Yksi uhkatekijä on sähkönsaannin lamaantuminen, ja toinen on laajamittainen tietoliikennehäiriö, joka voi olla kyberhyökkäys tai systeeminen ongelma. Muutamassa tunnissa alkaa kehittyä vakaviakin ongelmia koskien vettä, valoa, lämpöä ja tiedonsaantia.

Ruotsalaisohjeissa esitellään monen kohdan lista, mitä ruokatarpeita kotiin olisi syytä varata. Suomessa varsinkin Marttaliitto opettaa kotivaraa. Sen mukaan kotivara pitäisi löytyä kaapista jo esimerkiksi sairauden varalta. Sinne kerätään niitä ruokatarpeita, joita käyttää muutenkin, ja varanto kiertää jatkuvasti käytössä.

Ruokatarpeita hankalampi kysymys on käyttöveden loppuminen. Peltosen mukaan vedensaanti on Suomessa suhteellisen hyvin turvattu, vesikriiseistä huolimatta.

– Suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta Suomen vesihuolto on varsin pienten yksiköiden varassa. Meillä on monia vesihuoltoyksiköitä; pieniä osuuskuntia tai suurempia vesilaitoksia. Suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta järjestelmä on hyvinkin hajautettu, hän sanoo.

Ruotsin ohjeet neuvovat, että vettä voi pakastaa muovipulloissa ja pastaa voi keittää veden sijaan tomaattimurskassa.

Jos suuren kerrostalolähiön viemäröinti yllättäen lakkaa toimimasta, Peltonen kehottaa hakeutumaan väestönsuojaan.

– Siellä pitäisi olla käymälävarustus, joka kuuluu väestönsuojan varusteisiin. Sillä taloyhtiö pystyy järjestämään tilapäisen wc:n asukkailleen, Peltonen sanoo.

Ruotsalaisohjeet neuvovat varaamaan kotiin muovipusseja, joilla voi hädän hetkellä vuorata wc-istuimen.

Pankkijärjestelmän kaatumisen varalta vanhat konstit pätevät.

– Toistaiseksi ei ole parempaa ohjetta, kuin varata vähän käteistä kotiin. Ei määrättömästi, koska silloin kasvaa riski, että joku tulee ja vie rahat. Kolmen vuorokauden kotivara vähentää painetta tästäkin tilanteesta, Peltonen sanoo.

Ruotsalaismedian mukaan joka neljäs ruotsalainen jää ilman väestönsuojapaikkaa. Ruotsin kriisiohjeet painottavat, että kenellekään ei ole varattu paikkaa jostain tietystä suojasta. Peltosen mukaan Suomessa suojapaikat on osoitettu silloin kun suojia on. Suomen suurissa kaupungeissa tilanne on hyvä, pääkaupunkiseudulla paikkoja on jopa yli oman tarpeen. Pohjois-Suomessa ja joillain syrjäseuduilla tilanne on heikompi.

Runsas vuosi sitten Lappi17-valmiusharjoituksessa testattiin Inarin, Kemijärven, Pelkosenniemen, Posion, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen väestön ja tuotantoeläimien evakuoimista muualle Suomeen vuorokauden sisällä. Ihmisten siirtäminen osoittautui toimivaksi, tuotantoeläinten ei.

Eri näkemyksiä suomalaisten vaikutusalttiudesta

Ruotsin ohjeistossa on varattu aukeama informaatiosodankäynnille ja terrorismille. Ohjeet neuvovat, miten voi tunnistaa väärän tiedon. Se neuvoo, että lähdekritiikin lisäksi pitäisi miettiä, kerrotaanko sama asia jossain muuallakin. Mihin sillä pyritään? Miksi se kerrotaan juuri nyt?

Sotilasprofessori evp. Mika Hyytiäinen sanoo, että me suomalaiset olemme vaikeita trollauksen kohteita. Trollauksella tarkoitetaan sosiaalisen median keskusteluiden tarkoitushakuista hämmentämistä ja häiritsemistä.

Hänen mukaansa suomi on vaikea, pieni kieli, ja me olemme erittäin yhtenäinen kansa ja varsin lukeneita. Ulkopoliittisen Instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak on eri mieltä. Hänen mukaansa jo tavallinen markkinointi osoittaa, että ihmisiin voi vaikuttaa. Siksi kirjallisilla ohjeilla Ruotsin tapaan on merkitystä.

– Se mikä suojaa vähän, on spesifi informaatio siitä, miten meihin yritetään vaikuttaa. Se auttaa. Ihmiset – myös viranomaiset ja media – ovat nyt valveutuneempia, koska asiasta on puhuttu kolmen viime vuoden aikana paljon, eikä siksi, että olisimme yhtäkkiä fiksumpia, koulutetumpia ja yleissivistyneempiä, Salonius-Pasternak sanoo.

Terrori-iskun varalta Ruotsin ohjeet listaavat ensimmäistä kertaa seitsemän kohdan ohjeistuksen. Sen mukaan tulisi muistaa olla kuormittamatta matkapuhelinverkkoa ja olla levittämättä varmistamatonta tietoa netissä. Ja jos joudut piiloutumaan, puhelimen ääni voi vaarantaa oman ja muiden hengen.

Ohjeet kehottavat erikseen, että tulisi olla valmis auttamaan avun tarvitsijaa ja varoittamaan vaarassa olevia. KOVA-toimikunnan puheenjohtaja Karim Peltonen sanoo, että tutkimustiedon pohjalta tiedetään, että ihmiset toimivat hyvinkin rationaalisesti ja toisistaan välittäen esimerkiksi sähkökatkon aikana. Sen sijaan, jos ympäristö muuten tuntuu normaalilta, ihmisillä on kynnys puuttua esimerkiksi maassa makaavan tilanteeseen. Peltonen kehottaa madaltamaan kynnystä hakeutumalla ensiapukoulutukseen.

– Jos joutuu onnettomuustilanteeseen ja tietää, miten siinä tulee toimia, jälkikäteen se helpottaa ja vähentää traumatisoitumista. On siis helpompaa itselle, kun on edes yrittänyt auttaa, Peltonen sanoo.

Ulkopoliittisen Instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoo, että hätätilanteessa vain pieni osa ihmisistä menee paniikkiin tai lamaantuu: Suurin osa osaa toimia, kun ohjataan. Tilanne seuloo nopeasti esiin ne, joilla on osaamista, koulutusta tai vain luontaista johtajuutta. Salonius-Pasternak korostaa, että aivan kuten Ruotsi ohjeillaan pyrkii tekemään, etukäteen luettu ohje suuntaa toimintaa.

– Esimerkiksi Lontoossa viranomaisten jatkuva tiedotus saa reagoimaan siten, että hylätty reppu metrossa aiheuttaa ihmisissä halun ilmoittaa siitä viranomaisille ja poistua paikalta, hän sanoo.

Kolme vuorokautta on realistinen tavoitetaso

Om krisen eller kriget kommer -ohjeistus päättyy yleisten hätämerkkien esittelyyn. Suomessa on keskusteltu erityisesti tekstiviestihälytysten käyttöönotosta. Karim Peltosen mukaan paine saada järjestelmä käyttöön on suuri.

– Se on teknisesti mahdollista, mutta tiettävästi siihen ei ole vielä löytynyt hallinnollista ratkaisua, hän sanoo.

Peltosen mukaan kyse on lähinnä siitä, kenellä olisi vastuu järjestelmän rakentamisesta ja rahoittamisesta.

– Se keskustelu on tainnut jäädä jonnekin sisäministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön välille, hän sanoo.

Peltosen mukaan varautumistutkimuksesta tiedetään, että kaksi kolmesta suomalaisesta tulisi kriisitilanteessa omillaan toimeen kolme vuorokautta.

– Se on realistinen tavoitetaso. Se antaa viranomaisille aikaa järjestellä ja vastata tilanteeseen, hän sanoo.

Olisiko siis syytä hankkia ainakin ne pari hernekeittotölkkiä kaappiin?

– Jos pitää hernekeitosta, niin kyllä, Peltonen hymyilee.

Suomalaisen ohjeistuksen laatiminen tarvitsisi ensin yhteisymmärrystä. Siihenkin on pitkä matka.

Ruotsi ja Liettua ovat lähettäneet joka kotiin kirjalliset ohjeet kriisien varalta. Suomessa tuskin niin tulee tapahtumaan, sillä niiden tarpeellisuudesta ei ole maassa minkäänlaista yhteisymmärrystä.

– Kyllä me kaikki tunnustamme, että siinä on vähän tällaista venkulointia. Esimerkiksi Helsingissä on pohdittu jo kaksi vuotta, pitäisikö nostaa tällaiset asiat esille. Tunnustan, että kyllä tässä on jotain sellaista, jota aikanaan kutsuttiin suomettumiseksi, sanoo sotilasprofessori evp Mika Hyytiäinen.

Hän sanoo, että yksi syy epäröintiin on se, että meillä valmiutta ei koskaan ajettu alas, kuten Ruotsissa tehtiin.

– Mutta ehkä meillä on se sama, vanha pelko, että jos huutaa karhua, niin se karhu jonain päivänä tulee, Hyytiäinen miettii.

"Tarvittaisiinko tällaista Suomessakin? Ehdottomasti kyllä"

Ulkopoliittisen Instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak tuntee Ruotsin päätöksen taustat ja maassa käydyn keskustelun.

– Tarvittaisiinko tällaista Suomessakin? Ehdottomasti kyllä, hän sanoo.

Hänen mukaansa Suomessa elätellään lähinnä kansallisromanttista kuvaa kansasta, joka on kokenut sodan ja tietää siksi, miten kriisistä selvitään.

– Ajatellaan, että olemme kovempia ja paremmin valmistautuneita kriisiin. Jos mietin omaa ikäluokkaani, niin vesi loppuu, kun kraanasta ei tule vettä ja kaupassa ei ole enää pullovettä. Hätävara on minimaalinen, Salonius-Pasternak sanoo.

Miksi sitten ei valistettaisi niin että tuntuu, kuten Ruotsissa tehdään? Syy löytyy Salonius-Pasternakin mukaan historiasta.

– Jotenkin nähdään, että maalataan piruja seinille, sen sijaan että koulutettaisiin. Pelätään myös, että joku mahdollinen, ei-nimetty taho Moskovassa voisi ottaa nokkiinsa tästä, vaikka kuinka selitettäisiin, että se liittyy laajempaan kriisivalmiuteen, Salonius-Pasternak sanoo.

Kotitalouksien omatoimisen varautumisen, eli KOVA-toimikunnan puheenjohtaja, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEKin johtaja Karim Peltonen ei usko mittavaan valistusmanööveriin. Hänen mielestään Ruotsin kampanja oli vähän vanhanaikainen.

– Olemme tehneet tutkimusta kansalaisten varautumisesta. Trendi on jo muutaman vuoden ajan ollut se, että ihmiset haluavat etsiä tietoa omaehtoisesti ja kokevat, että turvallisuudesta on riittävästi tietoa saatavilla. Tällainen esite saattaisi herättää enemmän ihmettelyä ja turhaa pelkoa kuin aitoa asioista kiinnostumista ja niihin tarttumista, Peltonen sanoo.

Sen sijaan hän puhuu lämpimästi tiedon pitkäjänteisestä ”valuttamisesta”: Tietoisuus kasvaa, kun erilaiset ryhmät eri yhteyksissä oppivat turvallisuustietoutta.

– Suurin skeptisyyteni Ruotsin malliin johtuu siitä, että se oli kaikkiin koteihin jaettu brosyyri. Lähestyisin asiaa paljon räätälöidymmin. Varautumisviestintä pitäisi purkaa sellaiseksi, että se koskettaa eri ryhmiä, hän sanoo.

Ruotsin väestönsuojeluviranomaisen MSB:n teettämän kyselyn mukaan runsas puolet kyselyyn vastanneista on lukenut postitetut kriisiohjeet ja 26 prosenttia vilkaisi niitä vain pintapuolisesti. 79 prosenttia on laittanut ohjeet talteen ja 34 prosenttia suunnittelee kohentavansa kotivaraansa.

Vastanneista 34 prosenttia kertoi keskustelleensa vihkosesta muiden kanssa. 24 prosenttia vastasi kokeneensa hermostumista ohjeiden vuoksi. Kyselyyn vastasi 5 760 ruotsalaista.

Sotilasprofessori evp. Mika Hyytiäinen ehdottaa Suomeen kompromissiratkaisua.

– Nämä ohjeet ovat jo olemassa. Tekisin kootun paikan, josta hajallaan oleviin ohjeisiin löytyy linkit. Ruotsalaiset kirjoittavat tosi hyvin, mihin ihmisen pitää varautua ja kuvaavat hyvin hybridisodan kentän. En usko, että tällainen huolestuttaisi kansaa tässä tilanteessa, vaan ehkä se jopa rauhoittaisi. Se myös osoittaisi, että asiat ovat kunnossa, eikä tässä ole herätty mihinkään: ei sen enempää kasakan nauruun kuin housut kintuissakaan.

Vastaanottimet Venäjän asentoon

Kaiken taustalla on myös se, että Itänaapuri kokee olevansa alakynnessä suhteessa länsimaihin.

Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin irtiotto Euroopan-liittolaisistaan on pakottanut Ruotsin miettimään vaihtoehtoa, jossa Yhdysvalloilta ei tulisikaan apua, jos maahan hyökättäisiin. Maan oma puolustus ei ole ajan tasalla, ja se koetaan Ruotsissa pelottavana. Sotilasprofessori evp. Mika Hyytiäisen mukaan Venäjällä vasta pelätäänkin.

– Venäjä kokee olevansa jatkuvan hyökkäyksen kohteena, ja se onkin joka suhteessa alivoimainen. Se on erittäin huolestunut omasta turvallisuudestaan, Hyytiäinen väittää.

Hänen mukaansa Venäjän johto pelkää länsimaista kansalaisvaikuttamista.

– Mehän työnnämme rahaa ja tukea kaiken maailman kansanliikkeille Venäjällä. Vastustamme hulluna sitä, että he ovat tehneet rajoituksia ja lainsäädäntöä ja tehneet sillä kansanliikkeiden elämän vaikeaksi, Hyytiäinen sanoo.

Hyytiäinen kehottaa kääntämään ajatukset hetkeksi Venäjän asentoon.

– Olet vanhoillisessa maassa, jossa ortodoksinen kirkko on voimakas. Arvot ovat vanhoilliset ja homoseksuaalisuus laitonta. Ja me työnnämme kaikilla näillä asioilla sinne propagandaa. Mutta kun me olemme hyviä ihmisiä, niin emmehän me tietenkään trollaa. Me vain edistämme meidän kauniita arvojamme, Hyytiäinen lataa.

Venäjää on vaivannut Pietari Suuren ajoista lähtien pelko siitä, että sen ulkomaankauppa estettäisiin Itämerellä, jota pitkin jopa 40 prosenttia maan ulkomaankaupan tavarakuljetuksista liikkuu. Sitä venäläiset ovat Hyytiäisen mukaan valmiita puolustamaan vaikka sotatoimin. Ja sodassa Venäjä pelaa omilla säännöillään.

– Heillä on siinä suhteessa etua, että he eivät välitä tappioista, eivät omistaan tai siviilitappioista. He eivät käy sotia meidän laillamme, ja he vähät välittävät sodankäynnin yhteisesti sovituista säännöistä, Hyytiäinen sanoo.

Julkaistu: 6.8.2018