Kokeilin menestyjien deittisovellusta ja opin, mikä on oma tasoni
Jos Tinder on deittailumaailman armeija, menestyjien Raya-sovellus on sen reserviupseerikoulu, kirjoittaa Maaret Launis.
Tinder on deittailun intti, lohkaisi ystäväni taannoin. Sovelluksessa on koko sinkkujen ikäluokka, myös ne, joita ei ikinä katsoisi deittailulasit silmillä. Tinderissä riittää massaa, ja se selittää sekä sovelluksen hyviä että huonoja puolia.
Ja jos Tinder on intti, salamyhkäinen Raya-sovellus on kuin reserviupseerikoulu.
Kokeilin Rayaa työni puolesta. Sovellus näyttää eri tavoin menestyneitä ihmisiä ympäri läntistä maailmaa. Jäsenistössä on rikkaita ihmisiä, ja niitä, jotka haluavat antaa ymmärtää olevansa rikkaita. Ja toki niitä, jotka mielellään vuorovaikuttavat edellä mainittujen kanssa. Suomalaisia on näkemäni perusteella Rayassa vähän.
Reserviupseerikouluun mennään, jos vanhemmat äänestävät kokoomusta ja haluavat ohjata lastaan vanhan liiton esimieskoulutukseen. Rayaan mennään, kun halutaan deittailla muita menestyneitä (ja kertoa siitä niille, jotka eivät ole päässeet sovellukseen sisään).
Tarkennan: mennään, jos päästään. Molempiin pitää tulla valituksi. RUK:iin pääsee seitsemisen prosenttia alokkaista, Rayaan kahdeksan. Valiojoukkoja siis molemmat. Samantasoisten kanssa on mukavampi peuhata. Lika barn leka bäst.
”Deittailupyramidin huipulla nainen näyttää, millainen kaunis koru hän onkaan, ja mies näyttää, millaista ylläpitoa tälle kauniille korulle on tarjolla.”
Pääsin Rayaan heittämällä sisään oletettavasti ammatin tuoman statuksen ja riittävän pohjoismaisen habituksen vuoksi. Havaitsin kuitenkin pian, että olen se deittipyramidin alemmalla tasolla oleva nainen, jota toimitusjohtajat ja rallikuskit eivät halua. Matcheja tuli, mutta ne eivät johtaneet mihinkään, useimmiten edes keskusteluun.
Kun selasin sovellusta, huomasin, että menestyksen esittämiseen liittyvä kilpavarustelu on Rayassa häpäilemättömän avointa. Miesten kuvissa sikspäkkejä, hyvin istuvien kauluspaitojen aukinaisia ylänappeja ja merkkiautoja joiden merkkejä en tunnista because I don't fucking care.
Naisten kuvissa enimmäkseen sen osoittamista, että on ulkoisesti virheetön. Deittailupyramidin huipulla nainen näyttää, millainen kaunis koru hän onkaan, ja mies näyttää, millaista ylläpitoa tälle kauniille korulle on tarjolla. Näin vähän kärjistäen.
Rayassa toistensa viesteihin jättää siis vastaamatta läntisen deittimaailman kerma.
”Kaunis ajatus, mutta ollaanpa rehellisiä: paskapuhetta.”
Kaikki tämä poseeraaminen näyttää silmääni kummalliselta, olenhan kasvanut verrattain ei-hierarkkisessa yhteiskunnassa. Olen aina inhonnut tasopuhetta, sellaisia heittoja kuin “toi ihminen pelaa kyllä ihan eri liigassa kuin sä”.
Sillä onhan niin, että tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihminen voi löytää rakkauden melkein mistä vain. Onhan? Merkitystä on vain samaan tahtiin läpättävillä sydämillä – mehän käymme Suomessa samoja kouluja ja luuhaamme samoissa ketjukahviloissa aika lailla taustasta riippumatta.
Olen tottunut ajattelemaan, että rakkaus murtaa kaikki rajat, jopa ne sosioekonomiset.
Enkä ole yksin. Jopa Eliittikumppani-nimisen seuranhakupalvelun aloitussivulla lukee: “Sillä, onko joku kumppanina toiselle eliittiä, ei ole mitään tekemistä tulojen tai titteleiden kanssa!”
Kaunis ajatus, mutta ollaanpa rehellisiä: paskapuhetta. Me ihmiset jaamme toisiamme pariutumisasioissa tasoihin ja luokkiin, ja pysyttelemme mieluiten omalla tasollamme – tai vilkuilemme korkeintaan vähän ylemmäs.
”Turismi – eritoten seksiturismi – perustuu pitkälti alaspäin panemisen kiinnostavaan mahdollisuuteen.”
Raya-kokeiluni myötä olen ymmärtänyt, että jos deittailu ja parinvalinta on mitään, niin arvottamista. Esimerkiksi Elina Mäenpään väitöskirjatutkimuksen mukaan suomalaiset pariutuvat hanakasti samaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvan ihmisen kanssa. Ja mitä korkeampi koulutustaso, sitä tarkemmin valitaan samaa koulutustasoa edustava kumppani.
Kiistellyn koomikko Louis CK:n sanoin: “Nobody fucks down”, kukaan ei pane alaspäin. Panemme samaa tasoa tai ylöspäin. Silloin kun alaspäin paneminen onnistuu, alempana oleva osapuoli onnistuu vakuuttamaan ylempänä olevan samantasoisuudesta.
Toki ihmiset panevat alaspäin matkustellessaan. Rantabaarin huonohampaista baarimikkoa, hädin tuskin täysi-ikäistä prostituoitua tai kiiluvasilmäistä elämäntapataiteilijaa. Turismi – eritoten seksiturismi – perustuu pitkälti alaspäin panemisen kiinnostavaan mahdollisuuteen. Lomaillessahan länsimaiset ihmiset vaihtavat vapaalle ja suhtautuvat kulttuurisiin koodeihin leväperäisemmin.
Se on samanaikaisesti kaunista ja kamalaa. Yhtäältä hyväksikäyttöä, toisaalta mahdollisuus aitoon kohtaamiseen.
”Olen omieni joukossa korkeakoulutettujen, hyvin toimeentulevien, maailmaa nähneiden kulturellien ihmisten seurassa.”
Mutta hurskastelu sikseen: on minullakin tasoni, ja se kulkee joitakin senttejä Rayan alapuolella. Olen omieni joukossa korkeakoulutettujen, hyvin toimeentulevien, maailmaa nähneiden kulturellien ihmisten seurassa, ja olisi kusetusta väittää, ettenkö selaisi erityisellä kiinnostuksella nämä kriteerit täyttäviä ihmisiä.
Kannatan ehdottomasti sosiaalisen liikkuvuuden lisäämistä yhteiskunnassa, tosin senkin teen enimmäkseen signaloidakseni omilleni, että ymmärrän yhteiskuntarauhan säilymisen tähdellisyyden. Mikä pikkuporvarillisuuden huipentuma!
Mutta haluanko suositella hyvänpäiväntuttuja Raya-sovelluksen jäseniksi tietoisena siitä, että sovelluksen käyttäjien suosituksilla on suuri painoarvo valintaprosessissa? Ihan vaikka deittimaailman sosiaalisen liikkuvuuden parantamisen nimissä?
Tasa-arvotaistelija minussa vikisee, mutta en.
