Apu

Koirauimaloista -tanssiin ja pallojumppaan – koiraharrastuksia syntyy kuin sieniä sateella


Koirille tarjotaan yhä enemmän harrastusmahdollisuuksia. Myös koirien terveydenhuoltoon ja hyvinvointiin panostetaan entistä enemmän. Uuden ajan palvelua tarjoaa helsinkiläinen Sportti Hurtta, joka uittaa, hoivaa ja treenaa koiria.
Kuvat Jirina Alanko

Tule! Siellä! Hyvä poika, taitava!

Kahdeksanvuotias shetlanninlammaskoira Rudolf loikkaa kerran toisensa jälkeen noutamaan palloa ja poseeraa kameroineen vedessä kahlaavalle valokuvaajalle altaan reunalla.

Rudolf tottelee omistajaansa Gabi Pietiläistä sivullisen silmin uskomattomankin tarkasti, mutta ei ole epäilystä, etteikö koira myös nauttisi vesileikeistä ja esiintymisestä. Välillä into purkautuu haukkuna ja hurjana juoksemisena, ja jo lääpällään olevaa toimittajaa käydään moikkaamassa pallo suussa ja märkä häntä heiluen.

Itä-Helsingissä neljä vuotta toiminut Sportti Hurtta on esimerkki siitä, miten koiranomistajat ja koiriin satsaaminen ovat muuttuneet. Yritys tarjoaa opastettua ja omatoimista koirauintia, koulutusta ja mahdollisuuksia tutustua erilaisiin lajeihin, joita koiran kanssa voi harrastaa.

Hullujakin ideoita kokeillaan

Sportti Hurtta sai alkunsa samalla paikalla sijainneesta koirauimalasta, jossa Pietiläinen toimi koirakouluttajana ja toinen omistaja Paula Järvinen työskenteli asiakaspalvelussa. Kun uimala lopetti toimintansa, nuoret naiset päättivät perustaa tiloihin oman yrityksen.

– Entisessä yrityksessä oli kaksi uima-allasta, mutta koska Gabi osaa kouluttaa ja asiakaskuntaa oli osin valmiina, päätimme tehdä toisesta altaasta koulutustilan, Järvinen kertoo.

Kummallakaan ei ollut omaa yrittäjäkokemusta, mutta sen ei annettu haitata.

– Otimme asioista selvää, ryhdyimme toimeen ja kivasti on mennyt. Koirien ja ihmisten into on työssä parasta, ja tietysti yrittäjän vapaus. Jos meille tulee joku ihan hullu idea, kukaan ei ole estämässä toteuttamista. Sen kun kokeillaan, Järvinen hymyilee.

Sportti Hurtan liikevaihto on noin 100 000 euroa vuodessa. Viime tammikuussa yritys laajensi ja rakennutti toisen, suuremman treenikentän koirakoulua varten. Yritykseen on palkattu kouluttajia ja muutama lisähenkilö asiakaspalveluun.

Kaikki koirat eivät osaa tai halua uida

ihmis- ja koira-asiakkaiden kirjo yltää laidasta laitaan. Omistajista nuorimmat ovat perhekunnan mukana tulevia lapsia ja vanhimmat eläkeikäisiä. Enemmistö on naisia, mutta miehiäkin käy.

– Kotikoirien omistajat haluavat usein apua koulutukseen tai koiran vesipelkoon, jotta koira ei hermostu esimerkiksi mökillä ihmisten uidessa, kun itse ei uskalla veteen, Paula Järvinen kertoo.

Kuten ihmisilläkin, uinti on oiva kuntoutusmuoto leikkauksen tai loukkaantumisen jälkeen sekä keino pudottaa ylipainoisen koiran painoa niveliä liikaa rasittamatta.

Se luulo, että kaikki koirat osaavat tai haluavat uida, on väärä. Pentuna esimerkiksi laiturilta putoaminen on varmin tapa saada vesikammo, mutta jotkut koirat vierastavat muutenkin sitä, että turkki kastuu ja tassut eivät yllä pohjaan.

Väkisin veteen ei silti viedä yhtäkään koiraa, vaan totuttaminen tapahtuu vähitellen ja koiran ehdoilla. Pakottavat ja rankaisevat metodit on koirakoulutuksessa ylipäätään korvattu opettavilla ja palkitsevilla, koska ne tuovat parempaa tulosta.

Selkeät säännöt

Sportti Hurtassa on silti selkeät säännöt. Koirien maksimimäärä altaassa on kolme, ja seinillä on tarkat ohjeet, miten allastiloihin ja sieltä pois siirrytään.

Turvallisuussyistä koirat on pidettävä altaan ja koulutustilan ulkopuolella kytkettynä, eikä niitä saa päästää tervehtimään toisiaan. Niin sanottuja ongelmakoiria eli aggressiivisia tai kovin pelokkaita yksilöitä tiloihin ei oteta lainkaan, vaan kouluttaja käy tekemässä niille kotikäyntejä.

Gabi Pietiläisen mukaan tyypillisin ongelma, johon haetaan apua, on remmirähjäys eli kytkettynä epävarmuuttaan kiskova ja melskaava koira.

– Nykyisin ihmiset eivät yritä ratkoa ongelmaa väkivalloin, vaan positiivisen koulutuksen kautta. On myös erittäin hyvä, että tullaan heti pentukursseille, kun otetaan koira.

Omatoimisen uintivuoron (30 min) hinta on 25 ja uimaopetuksen sisältävän vuoron 45 euroa. Kurssien hinta riippuu kestosta, mutta yhden kerran hinnaksi tulee Paula Järvisen mukaan noin parikymppiä.

Suomalaiset agilityssä maailman kärkeä

Koulutuskursseille otetaan kerrallaan 1–6 henkilöä koirineen. Kurssivalikoimaa on pentukoulusta arkitottelevaisuuteen ja eri harrastuslajeihin, joista suurelle yleisölle tunnetuimpia ovat agility ja tottelevaisuuskoulutus eli toko.

Suomalaiset ovat agilityssä maailman kärkeä: viimeksi tuli joukkuekisan MM-pronssia maksikoirien luokassa Ruotsin Kristianstadissa lokakuun alussa. Ensi vuonna agilityn MM-kisat järjestetään Turussa, ja tapahtumasta odotetaan yleisömenestystä.

Vuoden urheilija -yleisöäänestyksen kymmenen kärkeen on jo useana vuonna mahtunut agilitykisaajia perinteisempiä urheiluniiloja hämmentämään.

– Täällä käy huippu-urheilijoiksi laskettavia koiria ja ihmisiä, joiden täytyy treenata ja pysyä kunnossa ihan samoin kuin urheilussa yleensä. Suurin osa kävijöistä haluaa silti vain viettää aktiivista aikaa koiransa kanssa, sanoo Gabi Pietiläinen.

Pallojumpasta koiratanssiin

Vähemmän kilpailullisia lajeja edustavat vauhdikas rallytoko ja Suomessa kehitetty dobo, jossa omistaja ja koira jumppaavat ovaalinmuotoisilla palloilla. Koiratanssi, jossa koira esiintyy omistajan kanssa musiikin tahdissa, on myös Gabin ja Rudolfin kilpailuohjelmassa.

Pietiläisen mukaan etenkin uinti ja dobo ovat loistavia kotikoirien harrastuksia, koska niissä kynnys on matala eikä kilpailullisia tavoitteita ole. Vakioasiakkaista ja heidän koiristaan on ehtinyt tulla tuttuja, etenkin viikoittaisissa rallytokoryhmissä.

Pietiläinen on kouluttanut koiria teini-ikäisestä, mutta Rudolf on hänen ensimmäinen oma koiransa. Kotoa löytyy toinenkin sheltti ja kohta kolmas.

– Jossain vaiheessa tajusin, etten halua tehdä muuta kuin kouluttaa koiria ja tästä voi saada ammatin, hän naurahtaa.

Alalle voi suuntautua Suomen Eläinkoulutuskeskuksen aikuiskoulutuksessa, ammattikoulussa eläintenhoitajan perustutkinnossa tai Kennelliiton tai Agilityliiton koulutusohjelmissa. Suoraa ammattiväylää koiraohjaajaksi ei ole, vaan yleensä siihen pätevöidytään harrastuskokemuksen ja siihen liittyvien kurssitusten kautta.

Lapsettomuus vaikuttaa koiraharrastamisen yleistymiseen?

Ohjattu koiraharrastaminen on yleistynyt valtavasti 2000-luvulla. Siihen on monia syitä.

Vaikka koira on omistajalleen perheenjäsen ihan itsenään, Paula Järvinen ja Gabi Pietiläinen arvioivat, että vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistyminen sekä lastenhankinnan myöhentyminen on osatekijä kehityksessä.

– Ei koira ole lapsen korvike, mutta usein se on todella tärkeä omistajalleen. Ehkä nykyisin on myös sosiaalisesti hyväksyttävämpää panostaa lemmikkeihin enemmän: ei ihmetellä, jos kertoo lähtevänsä uittamaan koiraa halliin, Järvinen kommentoi.

– Nykyisin on enemmän tarjontaa, ja tieto siitä sekä eri kokemuksista leviää sosiaalisen median kautta nopeasti. Kaupungistuminen vaikuttaa varmasti myös, Pietiläinen lisää.

Sopivia koiraharrasteita on naisten mukaan yhtä paljon kuin koiria ja omistajia. Mitään pakkoja tai yleispäteviä harrastusohjeita ei ole, mutta Pietiläinen muistuttaa, että koiran hyvinvointi on asia, josta ihminen on vastuussa.

– Koiralla ei ole kuitenkaan tässä maailmassa kuin omistaja. Jos ihminen tekee pitkää päivää töissä, tulee sitten väsyneenä kotiin ja käyttää koiran vain lyhyellä peruslenkillä, se on uteliaalle laumaeläimelle aika tylyä. Koira haluaa olla seurassa, oppia uutta, liikkua ja leikkiä. 

Julkaistu: 11.11.2018