Hävettää ja ottaa päähän. Ne ovat monen koiranomistajan päällimmäiset tunteet lenkiltä palatessa. Vastaantulijoille rähisevän koiran kanssa liikkuminen on niin raskasta, että osa omistajista joutuu järjestämään lenkkinsä mahdollisimman hiljaiseen aikaan eli aamuvarhain ja jopa yöllä. Reaktiivisten eli herkästi muihin reagoivien koirien Facebook-ryhmissä vitsaillaan, että ilman rähjäävää koiraa olisi jäänyt monta auringonnousua ja -laskua näkemättä.

Silti niin kauan kun koira rähisee hihnassa, vaurioita aiheutuu lähinnä omistajan itsetunnolle. Huomattavasti ikävämpää on, kun koira käy toisen koiran tai ihmisen kimppuun. Pahimmillaan toinen koira on menettänyt hyökkäyksessä henkensä. Moni media uutisoi esimerkiksi pitbullin toukokuussa Helsingin Hernesaaressa tappamasta villakoirasta ja amerikanstaffordshirenterrierin eli amstaffin heinäkuussa Espoon Mankkaalla surmaamasta shetlanninlammaskoirasta.

On vaikea sanoa, ovatko hyökkäykset todella lisääntyneet vai onko kyseessä sosiaalisen median niille tuomasta suuremmasta huomiosta, sillä koirahyökkäyksiä tilastoidaan Suomessa huonosti. Poliisin tilastopalvelu listaa tapaukset, joiden ilmoituksissa käytetään sanoja ”koira” ja ”hyökkäys”. Ei siis ole tietoa siitä, onko koira hyökännyt ihmisen vai eläimen kimppuun, eikä myöskään kyseisen koiran rodusta.

Vuonna 2015 hyökkäyksiä ilmoitettiin 519, vuonna 2016 jo 732. Viime vuonna hyökkäyksiä ilmoitettiin vielä enemmän, 788, ja tänä vuonna niitä oli 18. syyskuuta mennessä ilmoitettu 647, mikä viittaisi koko vuoden tuloksen yltävän taas uuteen ennätykseen.

Yksi syy on koirien määrän kasvu. Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan Suomessa on noin 700 000 koiraa. Määrä oli kasvanut peräti 11 prosenttia edellisen, vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen 630 000 koirasta. Suomessa onkin tällä hetkellä enemmän koiria kuin koskaan. Ja se näkyy.

Kun kaupungistumisen myötä yhä suurempi joukko suomalaisia elää yhä tiiviimmissä asutuskeskuksissa ja koiria on yhä enemmän, ei ole ihme, että konflikteja syntyy. Helsingin poliisiin vastikään perustettua, eläimiin keskittyviin rikoksiin kohdistuvaa tutkintaryhmää vetävä rikoskomisario Anne Hietala toteaa, että koirien ja ihmisten kohtaamiset ovat lisääntyneet kymmenien vuosien aikana hurjasti.

– Koiria on sellaistenkin ihmisten käsissä, joilla ei ehkä ole taitoa tai ymmärrystä koiran yhteiskuntakelpoiseksi kasvattamisesta. Tällöin on ymmärrettävää, että ikäviäkin kohtaamisia sattuu. Toki ihmiset ovat nykyään valveutuneita ja ilmoittavat häiriöistä poliisille ehkä herkemmin, rikoskomisario Hietala sanoo.

Hietala kertoo, että jatkossa on tarkoitus kirjata ylös myös häiriötä aiheuttavan koiran rotu. Poliisilla on kiinnostusta myös uudistaa tilastointia niin, että jatkossa ihmisten ja eläinten kimppuun käymiset kirjattaisiin toisistaan erottuvasti.

Edellä mainitut amstaffi ja pitbull mielletään niin sanotuiksi vaarallisiksi roduiksi, joskin ne sekoitetaan koirahyökkäysuutisissa usein keskenään ja sekarotuisten koirien kanssa. Esimerkiksi Tanska ja Norja ovat kieltäneet muun muassa nämä molemmat rodut. Tiettyjen rotujen kieltäminen nousee välillä esiin Suomessakin, vaikka muualla on ollut nähtävillä, että rotujen kieltäminen vie toiminnan maan alle.

Jo vuosia on myös ollut puhetta jonkinlaisesta koira-ajokortista, joka jokaisen koiranomistajan pitäisi suorittaa ennen koiran ostoa. Esimerkiksi koiran elekielen opiskelu vähentäisi konfliktien todennäköisyyttä, sillä koira ilmaisee mielentilansa yleensä monin eri elein ennen hyökkäystä.

Yksi toimenpidealoite tuli hiljattain sinisten kansanedustajalta, ylikonstaapeli Kari Kulmalalta, joka vaati vaarallisiksi määriteltyjen rotujen hankintaa luvanvaraiseksi. Hän lähestyy asiaa poliisin näkökulmasta.

– Minuun ovat ottaneet asian johdosta yhteyttä poliisi sekä sellaiset henkilöt, joiden päälle koira on hyökännyt. Vastuullinen koiran hankinta ja -pito on poliisin julkaisemien tilastojenkin valossa löystynyt. Olen itsekin ollut usein kotihälytyksellä kohteessa, jossa on ollut vastassa poliiseillekin vaarallisia koiria. Tällöin koiriin pitää osata erikseen varautua. Virallinen rekisteri tällaisista koirista ja koirakortin omaavista henkilöistä auttaisivat varautumisessa, Kulmala pohtii.

Jonkinlainen rekisteri on joka tapauksessa tulossa. Hallitus on linjannut, että koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti säädetään pakolliseksi. Linjaus on osa uutta eläinsuojelulakia, joka annettiin eduskunnalle syyskuussa ja jonka on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2021.

Osaamattoman omistajan käsissä miltei mistä tahansa koirasta voi tulla vaarallinen, mutta Kulmala rajaisi pakollisen koirien ”ajokortin” vain tiettyihin rotuihin.

– Koirakorttia en ole tarkoittanut kaikille koirien omistajille, ainoastaan vaaralliseksi luokiteltujen koirarotujen omistajille. Mielestäni on tärkeää tuntea rotu ja sen käyttäytymistavat. Tällä hetkellähän koiran saa hankittua ilman mitään koulutusta kyseisestä rodusta.

Rikoskomisario Anne Hietala on varovainen arviossaan ehdotuksesta.

– Vaarallinen rotu -nimike on vahva kannanotto. Tiedämme, että meillä on koirarotuja, joita on jalostettu ”taistelukäyttöön”. Tosiasia on, että mistä tahansa koirarodusta saa aggressiivisen ja pelottavan koiran, jos omistaja sellaisen haluaa tehdä. Jokainen tietää, että pääsääntöisesti vihaisten koirien tekijä on hihnan toisessa päässä. Aihe on tulenarka, hän sanoo.

– Poliisi toivoo, että jokaisen koiran omistaja, oli rotu mikä tahansa, kantaisi vastuun omasta koirastaan ja tekisi siitä sen verran yhteiskuntakelpoisen, että ylenmääräistä häiriötä muille ei olisi. Toki eläinten kanssa voi aina sattua pieniä kahnauksia vaikka koira olisi miten hyvin koulutettu. Selkeä aggressiivisuus on kuitenkin eri asia, mihin yleensä löytyy joku syy.

Osa rotuyhdistyksistä pyrkii omilla toimillaan estämään uusia haavereita. Esimerkiksi Amstaffiyhdistys on järjestänyt syksyn mittaan ilmaista arkitottelevaisuuskoulutusta sekä amstaffeille että niitä muistuttaville sekarotuisille. Puheenjohtaja Kiia Terho kertoo, että koulutukset ovat olleet niin suosittuja, että paikoin kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet mukaan.

Ennen minkä tahansa koiran hankintaa on syytä miettiä, täsmäävätkö omat valmiudet ja koiran rotuominaisuudet. Terho kertoo, kenelle esimerkiksi amstaffi sopii:

– Normaalille, koiraa itsepäisemmälle, järkevälle aikuiselle ihmiselle, joka ymmärtää, että koira tarvitsee johdonmukaisen kurin ja rajat. Ihmiselle, joka ei halua istuskella koirapuistossa sillä aikaa, kun koira touhuilee muitten koirien kanssa omiaan, ja ymmärtää sen, että kaikki koirat eivät välttämättä edes kaipaa koirakavereita.

Lue lisää: Asiantuntija kertoo, miten onnistut amstaffin kanssa: "Huomioitavia erityispiirteitä"

Suomen Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen kertoo, että järjestössä ollaan huolissaan koirahyökkäysten tilastoidun määrän lisääntymisestä:

– Suomen Kennelliitto pitää hyvänä, että tilanteeseen on havahduttu myös eduskunnassa. Yhteiskuntakelpoisen ja hyvinvoivan koiran ja ihmisen yhteiselon lähtökohtana on rodusta riippumatta vastuullinen kasvatus, koiran hankinta ja omistaminen, Lehkonen listaa.

– Koska puremia on ilmennyt yhä enemmän, asian laajempi selvittäminen on tärkeää, ja mielellämme tarjoamme asiantuntemustamme siinä. Kansanedustaja Kulmalan esittämät luvanvaraisuus ja omistajan kouluttautuminen ovat käytössä joissain maissa, ja miksei niitä voisi harkita Suomeenkin, mutta muitakin menetelmiä on. Mahdollisessa selvityksessä olisi tärkeää ottaa huomioon Suomen erot Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Meillä on erilainen koirakulttuuri ja -perinne, väljemmät asuinolosuhteet sekä laajat jokamiehenoikeudet.

Lehkosen mukaan tiedotus ja neuvonta eivät usein tavoita niitä, jotka sitä eniten tarvitsisivat, minkä vuoksi on käytettävä myös järeämpiä aseita aina kuntien järjestyssäännöistä lakitason määräyksiin asti.

Siitä päästäänkin ongelman ytimeen. Kuten rikoskomisario Hietalakin toteaa, koirien ongelmat ovat yleensä johdettavissa ihmisiin. Ensinnäkin ihminen saattaa hankkia koiran, jonka rotuominaisuuksia hän ei ymmärrä. Osa koirista on rotuina tai yksilöinä helpompia kuin toiset, ja jotkut vaativat kouluttajaltaan kärsivällisyyttä ja vahvaa osaamista. Toiseksi väärällä kasvatuksella, koulutuksella ja käsittelyllä miltei mistä tahansa koirasta voi saada aggressiivisen. Esimerkiksi arkuus on voimakkaasti periytyvä luonteenpiirre, joka voi aiheuttaa pelkoaggressiivisuutta. Arkoja koiria ei sen vuoksi pitäisikään käyttää jalostukseen.

Käytännössä on kuitenkin mahdotonta valvoa, millaisilla koirilla pentuja teetetään. Rekisteröityjen koirien lisäksi Suomessa on kymmeniä tuhansia rekisteröimättömiä koiria. Suomen Kennelliitto arvioi, että Suomen yli 700 000 koirasta puhdasrotuisia on 80 prosenttia, eikä kaikilta rotukoiriltakaan vaadita luonnetestejä ennen jalostuskäyttöä.

Myös pentutehtailu tuottaa ongelmia, sillä pentutehtaissa pennutetaan myös jalostukseen sopimattomia koiria, minkä lisäksi pennut erotetaan emostaan liian aikaisin ja ne sosiaalistetaan huonosti. Nämä seikat voivat johtaa jatkossa ongelmiin.

Ulkomaisista ja kotimaisista pentutehtaista peräisin olevien, jopa sairaiden koirien myynnistä on Suomessakin aiempaa enemmän merkkejä. Villeimmillään koirakauppa on netissä. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY testasi, miten helposti verkossa eläinten myynti-ilmoituksia julkaisevat kauppapaikat päästävät selvästi epäilyttäviä ja pentutehtailuun viittaavia ilmoituksia läpi. SEY:n mukaan ilmoituksen pennut olivat esimerkiksi keskimääräisiä edullisempia, ilmoittajalla ei ollut verkkosivua, jossa kerrotaan kasvatustoiminnasta, rotukoiria ei ollut rekisteröity Kennelliittoon, pentujen kuvat olivat kuvapankkikuvia ja ilmoittajan puhelinliittymä oli prepaid-liittymä.

Neljästä kauppapaikasta SEYn testi-ilmoituksen julkaisi sen epäilyttävyydestä huolimatta kaksi, jotka keräsivät kaikkiaan 34 yhteydenottoa ostajaehdokkailta.

SEY lähestyi verkkokaupan ongelmia eläinten hyvinvoinnin ja pentutehtailun vähentämisen näkökulmasta. Kulmala uskoo, että verkkokaupan säätely voisi myös estää koirien päätymistä sellaisille omistajille, joiden käsissä niistä tulisi aggressiivisia.

– Eläinten verkkokauppaa on rajoitettava ja verkkokauppa määrättävä luvanvaraiseksi sekä kaikki koirat on sirutettava/rekisteröitävä, kuten uudessa laissa eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi määritellään. Tämä jo vähentää koirien joutumista vääriin käsiin. Yleensä järjestäytyneet koiranomistajat eivät ole ongelmana vaan järjestäytymättömät, Kulmala viestittää.

Niin kauan kun luvanvaraisuutta ei ole, on koirankasvattajien vastuulla pennuttaa vain hyväluonteisia ja -runkoisia koiria ja myydä pentuja vain asiaan perehtyneisiin koteihin ja toisaalta ostajan vastuulla hankkia koiransa vastuulliselta taholta.

Lähteet: Suomen Kennelliitto, HESY, Suomen eläintenkouluttajat ry., Yle, Grisha Stewart: A Practical, Force-Free Guide to Problem Solving & Manners (Empowered Animals 2014), hantaheilumaan.wordpress.com, APBC: Why Won't Dominance Die?