Koirankakat herättävät paheksuntaa – Kadunvarren kakkakertymät alkavat rehottaa samaan tahtiin leskenlehtien kanssa – Haju vain on hieman erilainen
Koirankakoista pahastujat ovat innokasta kevätkansaa. On varsin ymmärrettävää, että kakka ei kiinnosta, etenkään kun se ei ole pöntössä. Hevosenkakka ruusun äärellä on poikkeus, kirjoittaa Katja Ståhl.
Kevät on ihanaa kohtuuttomuuden aikaa! Terasseille juostaan toppatakeissa heti kun hanki on kolattu tieltä. Sortseissa koiriaan ulkoiluttavat miehet ilmestyvät katukuvaan rinnakkain ensimmäisten hieman lämmittävien auringonsäteiden kanssa. Aurinkolaseja sovitellaan naamalle autoa startatessa. Pää täyttyy jo keväisistä suunnitelmista. On nimittäin aika heittää maltillisuus talvivarastoon ja lähteä niin sanotusti laukalle!
Golffarille kerääntyy kevättä odotellessa ylimääräisiä kilometrejä, sillä hänen on käytävä auton kanssa kentän laidalla kurkkimassa tilannetta. Joko pääsee? Ovatko huoltojoukot jo alueella? Jaa, mutta naapuripitäjässähän on paljon aurinkoisempi kenttä, josko siellä oltaisiin jo pelikunnossa! Odotellessa voi vaikka pyyhkiä mahdolliset pölyt pelivälineistä ja kenties selata nettikaupoista alan uusia tuulia. Se on melkein yhtä antoisaa kuin itse pelaaminen.
”Puutarhakansa on vetänyt polvista vahvistetut housunsa jalkaan jo siinä vaiheessa, kun pyöräilijät ja golffarit vielä näkevät unia lajistaan.”
Pyöräilijä aloittaa kautensa tietysti pyörän huollolla. Samalla käy mielessä, että vanhan munamankelinhan voisi toki vaihtaa uudempaan, sellaiseen kevyeen. Ovat kuulemma verrattomia pitkillä matkoilla. Kalliitahan ne ovat, mutta eittämättä hintansa väärtejä. Turvallisempia ainakin! Sillä verukkeella on täysin hyväksyttävää perustella hankinta puolisolle, joka haaveilee paljusta. Mikäs järki siinä paljussa on? Nahkakin rypistyy liian kauan lilluessa. Eikä kunto kasva.
Puutarhakansa on vetänyt polvista vahvistetut housunsa jalkaan jo siinä vaiheessa, kun pyöräilijät ja golffarit vielä näkevät unia lajistaan. Maaperä on hyvä kartoittaa ajoissa, jotta lisäravinteet saadaan töihin täysin optimaalisella hetkellä. Puiden ja pensaiden leikkaus on syytä hoitaa keväällä, jotta kasvulinjoista tulee toivottavia.
Rikkaruohojen torjunta on hyvä aloittaa ajoissa, sillä silloin se on tehokkainta. Veikkaan, että kuitenkin suurinta tyydytystä tuottaa talvisuojien poisto tuijien päältä. Se on tehtävä täysin oikealla, kirurgisen tarkalla hetkellä, kun yöpakkaset ovat jo loppuneet, mutta kevätaurinko ei vielä helota liian kovaa.
”Kun keittiö on sotkuinen, jonkun se on siivottava, vaikka se olisi kenen sotku. Moni äiti kokee pääsevänsä näin helpommalla.”
Hyvin innokasta kevätkansaa ovat myös koirankakoista pahastujat. On varsin ymmärrettävää, että kakka ei kiinnosta, etenkään kun se ei ole pöntössä. Hevosenkakka ruusun äärellä on poikkeus. Kadunvarren kakkakertymät alkavat rehottaa kuta kuinkin samaan tahtiin leskenlehtien kanssa. Haju niillä on hieman erilainen.
Nopealla matematiikalla tilanteesta selviäisi keräämällä kakkoja sitä mukaa, kun niitä tulee eteen. Se ei kuitenkaan ole kovin montaa kulkijaa miellyttävä ratkaisu. Onhan kakka jonkun muun jättämä. Ymmärrän senkin.
Kun keittiö on sotkuinen, jonkun se on siivottava, vaikka se olisi kenen sotku. Moni äiti kokee pääsevänsä näin helpommalla. Uskon, että kakkaraivooja saattaisi myös päästä helpommalla siivotessaan. Kaupan päälle saisi pyhimyksen aseman loppuelämäkseen, veikkaan. Kiinnostuneita? Ei?
Erinomaista kevättä kaikesta huolimatta, oli uskontosi mikä hyvänsä!
