Tuulilasi

Koeajossa todellinen monsteriauto – Fiat Panda Bigfoot

Koeajossa todellinen monsteriauto – Fiat Panda Bigfoot

Valtavan kokoisilla pyörillä varustettu Fiat Panda -monsteriauto on jättänyt syvät renkaanjäljet Pohjois-Italian lumeen. Nyt on pakko esittää kaksi kysymystä: kuka on tuonut Bigfootin sinne ja miksi?
Teksti AMS, Marcus Peters
Kuvat AMS, Rossen Gargolov
Mainos

Unohdetaanpa hetkeksi, että Fiat teetti Pandan monsteriversion mainosfilmiä varten. Ei välitetä myöskään siitä, että Fiatin väki on pysäköinyt pikkujättiläisen pientä testiä varten lumen keskelle. Otetaan sen sijaan tarinaamme tämä alku: mitä tapahtuisi, jos löytäisimme auton sattumalta alamäkeen viettävän rinteen alapuolelta lähellä pohjoisitalialaista Sestrieren laskettelupaikkaa? Auraamattomien pikkuteiden syvää lunta kaivaessa sieltä löytyi pikkuauto, jossa on valtavan kokoiset pyörät. Eli siis Bigfoot.

Missään auton lähellä ei ole yhtään ihmistä. Huudamme, mutta kukaan ei vastaa. Odottelemme, mutta ketään ei näy. Sitten uteliaisuus voittaa pidättyväisyyden, ja tutkimme tuota laitetta. Fiat Pandan kori on puolitoista metriä korkeiden traktorinrenkaiden päällä, ja se on yhdistetty putkirungon avulla alustaan. Sen keskeltä kulkee pitkä ohjauspylväs ja taivutettu vaihteensiirrin. Bigfootissa on 4,2-litrainen suora kuutonen moottorina, eli se ei ole pelkkä koriste. Siitä voisi päätellä, että auton pohjana on käytetty Jeep CJ-7 Renegadea. Niitä saa käytettyinä halvalla, ja ne sopivat hyvin villien rakennelmien tukevaksi lähtökohdaksi.

Mutta kenen tämä monsteriauton miniversio on? Kuka rakentaa tällaisen laitteen ja jättää sitten nelivetoisen yksittäiskappaleen 2000 metrin korkeuteen Piemonten Alpeille? Paikka on lähellä kuuluisaa laskettelualuetta, jossa urheiltiin osa vuoden 2006 talviolympialaisten lajeista.

Kenen tämä monsteri-Panda on?

Auton omistajan täytyy olla isokokoinen, koska u:n muotoinen teräsprofiili, joka toimii astinlautana ylhäällä olevalle kuskin ovelle, on suunnilleen rinnan korkeudella. Muita nousemisapuja Pandassa ei näytä olevan. Myös tavaratilan osalta tulee mieleen, että kuinka siihen pääsee käsiksi? Se on arvoituksellista.

Ympärillämme näyttää olevan ainoastaan traktorinrenkaiden v:n muotoiset jäljet. Mutta sitten huomaamme isot jalanjäljet, jotka johtavat Pandalta suoraan metsään vuorenrinnettä ylöspäin. Seuraamme niitä sinne ja katselemme etsien ympärillemme. Jäämme seisomaan ja kuulostelemme, mutta emme havaitse mitään.

Hetkinen. Onhan olemassa se hullulta kuulostava tarina mahtavasta lumimiehestä, jolla on pörröinen turkki. Vuorikiipeilijälegenda Reinhold Messner oli sen jäljillä ja paljasti olennon olevan tiibetinkarhu vuonna 1998 ilmestyneessä kirjassaan. Mutta karhut eivät aja monsteriautoilla, eli onko lumimies kuitenkin inhimillinen olento?

Ajatukset harhailevat jo kahdella jalalla kävelevässä metsän asukissa tai vuoriston jättiläishengissä, joiden rinnalla kanadalaiset metsurit näyttävät hentoisilta pojilta. Vai onko ehkä kyse omituisesta erakosta, joka rakennutti tämän laitteen päästäkseen vuoristossa sijaitsevalle talolleen?

Auton ohjaamo on kahden metrin korkeudessa

Uteliaisuutemme kasvaa koko ajan, ja tutkimme Pandaa lähempää.

Miltä ylhäällä ohjaamossa näyttää?

Jotta sisätiloihin näkee, täytyy päästä noin kahden metrin korkeuteen ilman tikapuita. On siis kiivettävä.

Niinpä otamme kiinni kahvasta, laitamme vasemman jalan etupyörän karkeasti kuvioidulle pinnalle ja käytämme takapyörää tukena oikealle jalalle. Sitten suunnilleen puolessa korkeudessa kurotamme kätemme ovenkahvaa kohti. Ovi ei ole edes lukossa.

Avaamme oven, otamme ratista kiinni ja vedämme itsemme autoon sisään.

Sisätilat näyttävät melkein samanlaisilta kuin normaalissa Panda 4×4:ssä, mutta keskikonsolista töröttää selvästi massiivisempi vaihdekeppi. Auton voimansiirtoa tutkiessamme huomasimme jo, että siinä on vahvistettu vaihteisto, joka on sovitettu Pandan kytkinjärjestelmään.

Henkeäsalpaavat näkymät

Auton omistaja näyttää olevan täysin varma siitä, että kukaan ei löydä tummanvihreässä naamiovärissä olevaa Pandaa. Muuten hän olisi tuskin jättänyt avainta virtalukkoon. Hyödynnämme tilaisuuden ja käynnistämme auton. Suora kuutoskone on periaatteessa ulkoilmassa, ja se kuulostaa ilman äänieristeitä paljon vaikuttavammalta kuin mitä se todellisuudessa on 207 heppansa voimin.

Ykkösvaihde menee vähän vastahakoisesti päälle, mutta kytkimen kaksoispoljenta tekee siitä sujuvampaa. Painamme kaasua, kone hönkäisee, ja pikkujättiläinen lähtee liikkeelle. Renkaat painavat lunta nirskahdellen tiiviimmäksi. Sitä voisi kuvailla paremmin niin, että niiden profiili toimii jättimäisen leimasimen tavoin.

Näkymät melkein neljän metrin korkeudelta ovat henkeäsalpaavat, ja Bigfootista tulee liikkuva metsästystorni.

Ajamme peltotietä pitkin lähellä olevalle Sestrieren laskettelupaikkakunnalle. Fiat ei tunne oloaan kovin kotoisaksi asfaltilla, ja se hoippuu renkaidensa karkean kuvion varassa. Pitkän ohjauspylvään takia ohjauksen korjausliikkeet tuntuvat kuin airolla tehdyiltä, ja auton ajo-ominaisuudet ovat aika huojuvat. Loistavan näkyvyyden vastapuolena on auton leveyden aiheuttama haitta, ja Fiat ei oikein tunnu soveltuvan kapeille kaduille.

Bensa-asemalla tapaamme kaksi naispuolista kyläpoliisia. Tietävätköhän he, kenen tämä korkea Panda on? He vitsailevat, että sillä ajaa vuoristossa asuva erikoinen mies, mutta häntä näkee kovin harvoin. Kun kysymme, että onko hän lumimies, poliisit katoavat paikalta vastaamatta mitään.

Ehkä on kuitenkin parempi viedä Panda takaisin sinne, mistä löysimme sen. Emme halua edes ajatella sitä, että jos auto kuuluu tosiaan vuoriston jättiläiselle ja hän etsii jo Pandaa raivoissaan. Niinpä kiipeämme taas puoli metriä leveitä renkaita pitkin ylös, käynnistämme moottorin ja jyristelemme metsänreunaa kohti.

Nyt olemme takaisin todellisuudessa, ja metsän laidalla meitä odottaa Fiatin PR-tiimi. He haluavat laittaa auton tämän koeajon jälkeen Torinossa sijaitsevaan aarrekammioonsa. Se kuulostaa tylsältä.

Korotetun Pandan pitäisi pysyä vuoristossa lumimiehen luona.

Julkaistu: 13.10.2013