Tuulilasi

Koeajossa maailman nopein ruohonleikkuri: 109 heppaa ja 0-100 km/h alle 4 sekuntia



Koeajossa maailman nopein ruohonleikkuri: 109 heppaa ja 0-100 km/h alle 4 sekuntia

Virallisesti maailman nopein ruohonleikkuri Honda Mean Mower valloittaa Hockenheimin Grand Prix -radan. Toimittajalla ei ole aavistustakaan, mikä häntä siellä odottaa.
Teksti Alexander Bloch, AMS
Kuvat AMS, Hans-Dieter Seufert

Richard katsoo ensin punaista laitetta ja sitten minua. Hän laittaa huulensa mutruun, miettii ja toteaa sitten: ”Sovit istumaan siihen. Vähän aikaa sitten sillä ajoi sinua muhkeamittaisempi nainen, ja hänkin sopi sen päälle”. Päälle? ”Joo, hän istui ylhäällä penkin reunan päällä.”

Nyt maailman nopein ruohonleikkuri odottaa kesyttäjäänsä, joka ei saa taitettua 189-senttistä kehoansa sekä takapuoltansa kuppipenkkiin. Sääriluu on melkein pystysuorassa kytkin- sekä jarrupolkimien päällä, ja kroppa on hieman kiertyneenä, jotta tilaa olisi muutama milli enemmän. Kädet puristavat hauskan näköistä kisarattia yläreunasta, ja sivusuunnasta katsottuna polvet ovat tiellä. Oletteko koskaan ajaneet mikroautoa pakkopaidassa? Ajokouluttaja ei pitäisi tätä hyvänä ajoasentona edes traktoriin, ja nyt olisi tarkoitus kaitsea doupattua 109-heppaista ruohonleikkuria. Sen teho-painosuhde on tuplasti parempi kuin superautoissa. Laite on käytännössä leikkureilla varustettu mikroauto, joka papattaa alle neljässä sekunnissa nollasta sataan – se jättää siis BMW M5:n taakseen. Tällaista jälkeä ilmeisesti syntyy, kun Hondan pojat ja Britannian vakioautosarjan mestaruuden voittaneen Team Dynamicsin väen päästää yhdessä pubiin.

Richard katsoo taas kovin erikoisella tavalla: ”Ruohonleikkurissa on muuten ilmajousitus”. Missä? ”Renkaissa.” Tämä englantilainen ex-F1-mekaanikko haluaa näköjään testata huumorintajuani.

Minä puolestani epäröin kovasti ajaa tällä mielettömällä laitteella. Hockenheimissa on yli 20 astetta lämpöä, ja moottoripyöräkuskien kisahaalari liimautuu ihoon märän ruohon tavoin. Asentoni on rento kuin kompostipöntössä, ja kytkinjalka ei pääse liikkumaan kuin muutaman sentin verran. Jalan siirto kaasulta jarrulle edellyttää melkoista ahtaan paikan akrobatiaa. Richard rauhoittelee omalla tavallaan: ”Ole varovainen, kytkintä on äärimmäisen vaikea annostella, ja mutkaan sisään ohjattaessa laite irtoaa helposti radan pinnasta”. Hän haluaa oikeastaan sanoa, että tämä on se laite, josta äitisi on aina varoitellut sinua.

Honda Mean Mowerissa, eli ilkeässä ruohonleikkurissa on sentään kolme jälkeenpäin asennettua levyjarrua. Niitä on kaksi edessä ja yksi takana. Tämä rauhoittaa ainakin vähän, kun vehkeen teoreettinen huippunopeus on 210 km/h. Richard sanoo vielä: ”Testaa ensin jarruja, ne reagoivat toisella tavalla”. Toisella tavalla?

Mister Meanilla pääsisi 210 km/h:n nopeutta

Mister Mean muistuttaa hieman Hondan tavallista ruohonleikkuria, joka tottelee nimeä HF 2620. Sen rakenne on laitettu kuitenkin täysin uusiksi kromimolybdeeniteräksestä tehdyn rungon ja Firestorm-moottorin myötä. Tankki sekä öljyn- ja toinen vesijäähdytin on piilotettu ruohonkeräyspussiin.  Tästä huolimatta kisaversion sähkökäyttöisillä, kolmen millin paksuisilla ja teräksestä tehdyillä terillä voi vielä leikata ruohoa. Se sujuu 26 km/h:n nopeudella, eli jopa tuplasti vauhdikkaammin kuin HF 2620:lla. Ruohonleikkausominaisuus on ehtona maailmanennätyksen hyväksymiselle.

Litran kokoinen kaksisylinterinen kone tykitti tämän puutarhatonttujen kauhun 187,6 km/h:n nopeuteen espanjalaisella Idiadan testiradalla. Tulos on ruohonleikkuukelpoisten laitteiden maailmanennätys. Tällaista ennätystä ei varsinaisesti tarvittu, mutta aika monet pitävät sitä hauskana juttuna. Richard kuuluu ainakin näihin ihmisiin.

Klak, ja sekventiaalisen vaihteiston ensimmäinen pykälä menee päälle kuin naulapyssyn ampumana. Kytkin tarttuu hirvittävän äkäisesti, ja Honda sekä minä hypähdämme eteenpäin. Nyt etenemme jo melkoisen mökän saattelemana lähtösuoraa pitkin. Hallelujaa! Tulenpunainen hupilaite potkii kuin Porsche Turbo kohti mutkan jarrutuspaikkaa. 96 newtonin väännöllä on vietävänään vain 140 kilon paino. Isommalle täytyy vaihtaa 9000 kierroksen kohdalla, jolloin pää heilahtaa kuin romahtavan puutarhamökin osumasta. Moottorin ääni porautuu korvakäytäviin äkäisen herhiläisen tavoin – mahtavasta äänenvaimentimesta huolimatta.

Porsche Turbon potku

Otan pohjoiskurvin varovasti ja jätän reilusti väliä radan reunan kanttareisiin. Sitten voi taas painaa kaasua. Takavetoisen laitteen ruohonkeräyspussilla varustettu perä irtoaa hieman, ja kohta ajetaan jo Parabolica-mutkaan sisään. Mean Mower hypähtää vaihdettaessa vielä nelosellakin. Parabolicassa vauhti tuntuu viimeistään lähestyvän valon nopeutta ainakin fiilispohjalta. Laitteessa ei ole nopeusmittaria, joten minulla ei ole aavistustakaan todellisesta vauhdista. Tiedän kuitenkin, etten haluaisi ajaa yhtään nopeammin. Nyt pitäisi hidastaa neulansilmämutkaan, mutta missä jarrujen poljintuntuma on? Homma menee tosi täpärälle. Jarruta nyt, senkin japanilainen pikkupeto! Nyt ymmärrän erittäin hyvin, miksi Hondan ennätyskuski luovutti jo 22 km/h ennen huippunopeutta.

Kuuluu aikamme suuriin mysteereihin, kuinka onnistuin pitämään leikkurihirviön ja itseni radalla. Tämä kokemus hitsasi meidät kaksi kuitenkin yhteen. Stadion-osuuden suuntaan ajettaessa leikkuriin syntyy ensimmäistä kertaa pienenpientä luottoa. Ajan Sachs-mutkassa rennosti kanttareiden päältä, ja radan eteläkurvissa pito meinaa taas hieman irrota. Maalilinja ylitetään onnellisesti, ja olen onnellinen myös siitä, että olen jälleen varikolla.

Nyt jäljellä on enää radan turva-alueen ruohikon rentoa leikkaamista. Jousittamaton peto yrittää silloin heittää minut kyydistään jokaisen kuopan kohdalla. Okei Meanie, mennään takaisin radalle.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 16.8.2014