Tuulilasi

Klassikot palasivat rallitielle – rallikalenterin Jurassic Park



Klassikot palasivat rallitielle – rallikalenterin Jurassic Park

Tämä spektaakkeli sijoittuu mitä pienimmälle näyttämölle, nimittäin yhdelle ainoalle vuorelle. Kulissit muodostuvat 80 000 kiihtyneestä fanista, ja näytelmän pääosassa ovat kaikkien aikojen tehokkaimmat ralliautot – on rallikalenterin Jurassic Parkin aika.
Teksti AMS, Bernd Ostmann
Kuvat AMS

Vuonna 1986 B-ryhmä kiellettiin useiden kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien jälkeen. San Marinon rallissa nämä hurjapäät voi kokea jälleen – mukana ovat Audi Sport Quattro S1 ja Lancia Delta S4 sekä jopa 550 hevosvoiman tehot. Kaupan päälle tulevat alan parhaat kuljettajat: Markku Alén, Juha Kankkunen, Sandro Munari, Björn Waldegard, Per Eklund. Saksasta mukana olivat Quattro-pilotit Michael Gerber ja Harald Demuth, sekä tulevaisuuden toivo Sepp Wiegand VW Golf G60:lla.

Näiden hevosvoimia uhkuvien menneiden aikojen dinosaurusten rinnalla rallipiirien uusi tulokas vaikuttaa varsinaiselta kääpiöltä: VW Polo WRC tuottaa vain 300 hevosvoimaa, mutta se on paljon nopeampi kuin paikalle kokoontunut vanha eliitti. Vuonna 2013 VW lähti sillä maailmanmestaruustaistoon. Ex-maailmanmestari Carlos Sainz sai ajaa ensimmäistä prototyyppiä nolla-autona – debyytti ennen varsinaista debyyttiä Monte Carlossa.

”Täällä kilpailussa voi oikeasti oppia jotakin”, kertoi Sainz, jota näytti kuitenkin hieman harmittavan se, ettei hän saanut esitellä auton viimeisintä kehitysastetta. Eräs Espanjasta paikalle matkustanut toimittajaryhmä oli joka tapauksessa liikuttunut ja kannusti ex-mestaria läpi koko viikonlopun.

Fanien suhteen Sainzin vauhdissa pysyi ainoastaan Jacky Ickx. Tuo rallipiirien aatelinen ajoi vuoden 1984 Paris-Dakar-rallin Porsche 953 -autoa. Yöerikoiskokeissa häntä haittasi kuitenkin lisävalojen puuttuminen. Siitä huolimatta kuusinkertainen Le Mansin voittaja jakoi kunniaa rallikuskeille: ”He ovat todellisia taitureita kapeilla teillä, soralla, yöllä ja vielä sateessakin.”

Sade piti San Marinossa huolen varsinaisista ahaa-elämyksistä. ”Minä todella säikähdin”, myönsi Markku Alén.

”Pyöräni sutivat vaihteesta riippumatta. Yötä varten olen tilannut nastat”, hän lisäsi pilkettä silmäkulmassa.

Märkyys oli aiheuttanut jo aamun harjoituksissa onnettomuuksia ja pitkiä odotusaikoja. Wolf-Dieter Ihle luisui Sport Quattro S1 -autollaan hätäpoistumistielle – ja ajoi samalla valokuvaajan yli. Valokuvaajalla kävi onni onnettomuudessa: hän kaatui kuoppaan ja ainoastaan hänen jalkansa murtui. Kun Ihle seuraavana päivänä kävi tapaamassa tuota italialaista sairaalassa, kysyi valokuvaaja huolissaan: ”Eihän autolle vain tapahtunut mitään?”

Pahempaa oli kuitenkin luvassa. Kun lämpötila yötä kohden laski, reitistä tuli yhä liukkaampi. Sainzin kartanlukija Luis Moya kertoi: ”Minä melkein kaaduin matkalla aikakontrolliin. Se oli kuin Holiday on Ice -jääshow.”

Jopa meidän 210-hevosvoimainen Golfimme taisteli pito-ongelmien kanssa, moottorin revittäminen ei tullut kuuloonkaan. Ihan sama millä kierrosluvuilla mentiin, renkailla ei ollut minkäänlaista pitoa. Kun auton ensin sai liikkeelle, ei sillä voinut juuri enää jarruttaa – ja tämä pehmeimmillä Pirellin sadekelin renkailla. Maalissa kartturi Peter Thul totesi kuivasti: ”Mikäs siinä, me voitimme Per Eklundin 12 sekunnilla.”

Lisäksi järjestäjät olivat lisänneet reitille ahtaita shikaaneja, jotta rallista tulisi vaarattomampi. Suurista, pyöreistä heinäpaaleista tuli sateella kuitenkin kivikovia muureja, jotka olisivat voineet rikkoa jokaisen auton. Ne olivat koitua etenkin kärkikuljettaja Markku Alénin kohtaloksi. Suomalainen oli harjoituksissa jättänyt yhden shikaaneista merkitsemättä. Kilpailussa hän syöksyi Lancia Rally 037 -autollaan todella nopeaan täyskaasulla ajettavaan oikeaan kaarteeseen – ja löysi edestään yhtäkkiä heinäpaaleja ja sulkunauhoja.

Väistöliike tai jarrutus – ei mitään mahdollisuuksia. 037 syöksyi täyttä vauhtia kahden heinäpaalin väliin, ja kuin ihmeen kaupalla se mahtui juuri ja juuri läpi.

”Edes peilit eivät lähteneet irti”, kommentoi Alén.

”Elämäni nopein shikaani.”

Kartanlukija Ilkka Kivimäki nosti kauhistuneena katseensa nuottivihostaan ja kysyi: ”Kuinka moneen katsojaan me osuimme?”

Sunnuntaiaamuna oli enää kosteaa – oli kevyesti leikattujen slicksien ja lisämotivaation aika. Ensimmäiset ongelmat ilmenivät kuitenkin jo muutaman sadan metrin jälkeen. Ensin ajettiin vauhdikkaasti melko ahtaaseen paikkaan, jota oli maustettu shikaanilla, jonka jälkeen tie haarautui oikealle. Näin luki nuoteissa ja näin Peter Thul myös sanoi ääneen. Mutta kuljettaja ja Golf jatkoivat edelleen suoraan.

Peruutusvaihde silmään kiukusta kihisten. Ja sitten olikin jo seuraavan virheen vuoro: kapea tie johti leveälle pääkadulle. Eli vauhdilla ulkokaarretta pitkin – ja keskelle seuraavaa ahaa-elämystä: pääkatu oli jaettu kahtia. Golf liukui elegantisti vastaantulevien kaistalle, suoraan sulkunauhan ja katsojien muodostaman kujan eteen. Kulkutien oikealle kaistalle tukki liikenteenjakaja kaistojen välillä. Eli peruutusvaihde silmään jälleen kerran. Takaraivossa kypsyi ajatus: jos aikoo ajaa täysillä, tulisi avainkohtia harjoitella ehkä hieman intensiivisemmin.

En jäänyt tämän oivalluksen kanssa yksin, mikä johtui eräästä petollisesta kohdasta, jonka järjestäjät olivat kokeen loppuun rakentaneet: pääkadulta ajettiin oikealle sorapintaiselle parkkialueelle, heinäpaalin ympäri ja takaisin tulosuuntaan, kääntymiskaistan yli vastaantulevien kaistalle ja sitten kohti maalia. Se ei ainoastaan kuulosta monimutkaiselta, vaan on sitä myös.

Alén oli ajanut Lancian niin rajusti soralta takaisin asfaltille, että 037 syöksyi saman tien korokkeen yli vastaantulevien kaistalle. Kivimäki oli vielä keskittynyt nuotteihinsa: ”Ensin oli yksi paha ryminä ja saman tien toinen, kun Markku palasi takaisin oikealle kaistalle.” Onneksi reunuskivet eivät olleet kovin korkeita, sillä muuten tuo lipsahdus olisi maksanut Alénille varman voiton.

Mahdollisuutensa olivat jo kauan sitten menettäneet Juha Kankkunen ja Michael Gerber, jonka Audi Sport Quattro S1:stä oli jo testierikoiskokeessa hajonnut venttiilinjousi moottorista. Kankkunen voitti sentään kaksi erikoiskoetta ennen kuin hänenkin moottorinsa sanoutui irti. 

Alén piikitteli Kankkusta: ”Eihän se näe edes kierroslukumittaria enää.” Kankkusen vastaus: ”Sitä varten on olemassa kierroslukurajoitin.” Suomalaisten lisäksi myös Sepp Wiegand näytti hyväntuuliselta Golf G60 -autossaan. Nuorukainen saavutti lopulta sijan viisi tässä todella haastavassa ympäristössä.

Nyt nuo B-ryhmän hirviöt pakataan jälleen pois ja rauha palaa vuorelle. Mutta kaikki odottavat jo innoissaan seuraavaa vuotta, kun rallipiirien Jurassic Park palaa jälleen San Marinon maisemiin.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 23.2.2014