Kiusaaminen loppui mutta pelot jäivät – Koulukiusatut Emma ja Janina kertovat, kuinka pääsivät yli traumoistaan

Sinä päivänä seitsemäsluokkalainen Emma oli saanut tarpeekseen. Luokassaan silmätikuksi joutunut tyttö kuuli, kuinka vieruspaikoilla istuneet kiusaajat supattelivat hänestä ja nauroivat. Emma otti reppunsa, käveli sanaakaan sanomatta ulos luokasta ja matkusti kotiinsa.

Kiusaaminen oli alkanut yläasteen alussa ja jatkunut läpi seitsemännen lukuvuoden. Eräänä iltapäivänä luokan tytöstä koostunut porukka vain kertoi Emmalle, etteivät he halua enää olla tämän kavereita. Ulkopuolelle jättämisen lisäksi alkoi haukkuminen ja juorujen levittely. Instagramiin ja Snapchatiin alkoi ilmestyä ikäviä kommentteja.

– Varmaan se johtui siitä, kun olin vähän erilainen, ei samanlainen kuin he itse. Yritin kyllä tosi kovasti olla samanlainen, että olisin pysynyt siinä porukassa.

Oppimisvaikeuksista ja lukihäiriöstä kärsinyt Emma oppi välillä asiat muita hitaammin. Kiusaamisen vuoksi koulunkäynnistä tuli entistä vaikeampaa. Joinakin päivinä Emma itki yksin vessassa. Toisinaan hän taas nousi ylös ja lähti kotiinsa. Useammin kuin kerran.

– Saatoin myös antaa takaisin kiusaajille, vaikka tiesin sen vain pahentavan tilannetta.

Niin tapahtui myös silloin, kun Emma kertoi kiusaamisesta opettajille. Koulukuraattori haastatteli luokkalaiset yksitellen, mikä lisäsi Emman saamaa huomiota kiusallisesti. Koulun rehtoria kiusaaminen ei vaikuttanut kiinnostavan lainkaan.

Kahdeksannen lukuvuoden alussa Emma päätti yksinäisten koulupäivien riittävän. Hän halusi vaihtaa kouluun, jota hänen paras ystävänsä kävi. Kun näin kävi, kiusaaminen loppui.

Kiusaamiskokemus oli kuitenkin niin rankka, että nyt 20-vuotias Emma joutuu käsittelemään sitä edelleen. Traumaperäisen stressireaktion vuoksi hän ei muista paljoakaan seitsemännestä lukuvuodestaan. Turvattomuuden tunne ja hylkäämisen ja yksinjäämisen pelko ovat seuranneet Emmaa ja aiheuttaneet hankaluuksia myöhemmin opinnoissa.

– Mieliala oli maassa kiusaamisen vuoksi, ja opiskelu oli minulle muutenkin vaikeaa.

Peruskoulun jälkeen Emma yritti opiskella useaa eri alaa ja käydä iltalukiota, mutta yritykset jäivät aina kesken. Itsetunto romahti ja Emma sairastui masennukseen. Takaisin pinnalle hän pääsi läheistensä tuen ja terapian avulla. Lopulta oikealta tuntunut ala löytyi Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnasta, jossa nuoret saavat oman valmentajan tuekseen.

Nyt Emma opiskelee helsinkiläisessä ammattiopisto Luovissa media-alaa. Hän haaveilee korkeakoulututkinnosta ja työstä valokuvauksen, sosiaalisen median tai graafisen suunnittelun parissa. Toiveissa on myös mahdollisuus työskennellä lasten ja nuorten kanssa, joilla on oppimisvaikeuksia tai muita vaikeuksia elämässään.

– Haluan omien kokemuksieni takia auttaa sellaisia lapsia ja nuoria, hän kertoo.

Kouvolasta kotoisin olevan Janinan, 28, tapauksessa koulukiusaaminen alkoi heti ensimmäisillä luokilla. Tyttö, joka liikkui liikuntavamman vuoksi eri tavalla kuin muut, oli kiusaajille helppo kohde.

– Se oli sellaista haukkumista, ja sitten matkittiin minun liikkumistani.

Kiusaaminen jatkui läpi kouluvuosien joitakin jaksoja lukuun ottamatta.

– Vitosluokalla vaihdoin koulua, ja siellä se helpotti jonkin verran. Mutta yläasteella kiusaaminen taas jatkui.

Janinan koulunkäynti sujui kiusaamisesta huolimatta hyvin, ja kavereitakin hänellä oli. Kokemus kuitenkin painoi mieltä alaspäin. Kiusaaminen vaikutti itsetuntoon.

– Minun on hankalaa olla uusien ihmisten kanssa sosiaalisen jännittämisen takia. Jos jossain on paljon uusia ihmisiä, en mielellään ole paljon esillä. Esimerkiksi koulun ryhmätöissä oli haastavaa löytää oma ryhmä ja oma rooli siinä ryhmässä.

Peruskoulun jälkeen Janina hakeutui opiskelemaan lastenohjaajaksi. Se oli hänen haaveammattinsa. Alan töihin tutustuessaan hän sai pettymyksekseen huomata, ettei kiusaamisongelma koske pelkästään koulua.

– Sillä alalla oli jonkin verran työpaikkakiusaamista, mikä vaikutti siihen, etten sille alalle jäänyt.

Myös Janina löysi itselleen Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnan kautta luotettavan aikuisen, jolle uskalsi tutustumisen jälkeen puhua tuntemuksistaan. Samoihin aikoihin hän ryhtyi purkamaan kokemaansa myös terapiassa.

Hiljattain IT-tradenomiksi valmistunut Janina on toiminut myös kiusaamisen kokemusasiantuntijana. Hän käy puhumassa nuorille suunnatuissa tilaisuuksissa ja on mukana esimerkiksi työpajoissa.

Keskusteluissa on mietitty myös rankkojen kokemusten hyviä puolia. Kysytty, ovatko ne voineet myös kasvattaa ihmistä, ja onko niistä voinut saada uusia vahvuuksia.

– Esimerkiksi itse koen, että minulle on kehittynyt kyky nähdä toiset ihmiset paremmin ja tuntea empatiaa.

Toisen kiusatun tavatessaan Janina voi pahoitella tilannetta ja kertoa tulleensa itsekin kiusatuksi. Ja kertoa, kuinka hän on itse selvinnyt kiusaamisesta.

– Jos jonkin neuvon voin kiusatulle antaa, niin kannattaa puhua jollekin läheiselle tai luotettavalle aikuiselle, hän sanoo.

Janina uskoo, että pitkäänkin jatkuneesta kiusaamisesta on mahdollista päästä yli.

– Mutta kokemuksena se on mielessä aika pitkään.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco päätti vuonna 2020, että marraskuun ensimmäisenä torstaina vietetään vuosittain kansainvälistä koulukiusaamisen ja väkivallan vastaista päivää. Maailman terveysjärjestö WHO:n tutkimuksen mukaan koulukiusaaminen on Suomessa yhtä yleistä kuin Euroopassa keskimäärin.

Vuonna 2022 joka kymmenes suomalaiskoululainen joutui kiusatuksi 2–3 kertaa kuukaudessa. Se on hälyttävän suuri määrä. Tytöt joutuvat kiusatuiksi hieman poikia useammin. Tutkimuksen mukaan koululaisten turvattomuuden tunne on lisääntynyt.

Nuorten pahoinvointi on ollut viime vuosina iso puheenaihe erityisesti koronakriisin ja koulujen sulkemisista aiheutuneiden ongelmien vuoksi. Diakonissalaitoksen yhteiskunnallisen yrityksen Rinnekotien keväällä toteuttaman kyselyn perusteella koulukiusaaminen on kuitenkin merkittävin pahoinvoinnin taustalla vaikuttava syy.

Kyselyssä 48 prosenttia vastaajista mainitsi kiusaamisen yhdeksi suurista syistä nuorten pahoinvointiin. Haasteet perheen vuorovaikutuksessa mainittiin syyksi 43 prosentissa ja mielenterveyden haasteet 36 prosentissa vastauksista.

Sama näkemys jaetaan myös Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnassa, jonka tarkoituksena on tukea haastavassa elämäntilanteessa olevia nuoria. Kiusaaminen tai suoranainen väkivalta ovat suurin syy nuorten pahoinvointiin. Kokemuksista aiheutunut ahdistus voi jatkua pitkään ja vaikeuttaa arkea ja sosiaalisia suhteita vuosia eteenpäin.

Tukea saavat ovat tavallisesti parikymppisiä nuoria aikuisia, jotka eivät ole saaneet peruskoulun jälkeen toisen asteen tutkintoa suoritettua. Monilla on useita kesken jääneitä tutkintoja. Valtaosalla on taustalla kokemuksia kiusaamisesta.

– Saatetaan lähteä rohkeasti opiskelemaan, mutta siellä ahdistuksen tunteet nousevat pintaan. Ahdistus voi olla niin suurta, että se toimii esteenä opiskelulle ja työelämälle. Osa nuorista voi siksi jäädä aika pitkäksikin aikaa kotiin, sanoo Vamoksen palvelualuejohtaja Leena Mannonen.

Yksilövalmennuksessa nuoren taustaa ryhdytään käymään läpi mahdollisimman kiireettömästi. Hänelle ryhdytään etsimään sopivaa polkua opiskeluun, työelämään tai ylipäänsä tasapainoiseen arkeen. Kokemuksia käydään myös läpi ryhmässä, jossa on mukana eritaustaisia nuoria.

Vamoksen valmennuksessa käy vuosittain noin 2 000 nuorta, joista puolet jatkaa suoraan opintoihin tai työelämään. 15 vuoden aikana tukea on ehtinyt saada noin 16 000 nuorta. Heistä joka toinen on jatkanut valmennuksesta suoraan opiskelemaan tai työelämään.

Mannonen korostaa, että vaikka ikävistä kokemuksista johtuvat tunteet voivat nostaa päätään vielä pitkänkin ajan jälkeen, ehtii täysi-ikäinenkin vielä vaikuttamaan niihin.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä käsitellä näitä tunteita ja saada apua kiusaamisesta tai muusta aiheutuviin tunteisiin.