Kiti Kokkonen ja Sari Heinilä menettivät isänsä, mutta hitsautuivat yhteen – ”Ensimmäiset isot surut kolahtavat”

Helsingin Linnanmäellä, Suomen Komediateatterin katsomossa käy kuhina. Paikalla on Kiti Kokkonen, 49, joka on työskennellyt vuodesta 2009 täällä taiteellisena johtajana. Paikalla on myös Sari Heinilä, 49, jonka Kiti sai seitsemän vuoden houkuttelun jälkeen nykyiseen pestiinsä teatterin toimitusjohtajaksi. Sen jälkeen onkin elämä ollut yhtä teatteria.

Intensiiviseen yhdessä työskentelyyn osui myös sudenkuoppa.

– Havahduimme viime kesän lopulla, että emme olleet puhuneet neljään kuukauteen mistään henkilökohtaisesta, ainoastaan työasioista!

Naiset päättivät lähteä Espanjaan tekemään etätöitä, samaan paikkaan, jossa he kävivät kolmekymppisenä. Töiden jälkeen oli aikaa taas puhua muustakin.

Kuten lapsuudesta ja nuoruudesta.

Naiset ovat olleet mukana toistensa elämässä neljällä vuosikymmenellä. He ovat toimineet kaasoina toistensa häissä. Kiti on Sarin esikoisen, Siirin, kummitäti. Sari taas on Kitin ex-miehen Tommin kummi.

Tommin kummi! Anteeksi kuinka?

– Kyllä! Kun vuonna 2006 Kiti meni kirkossa naimisiin, molempien avioparista piti kuulua kirkkoon. Silloin Kiti ja Tommi ehdottivat, että jospa minä ja puolisoni olisimme Tommin kummeja, kun Tommi konfirmoitaisiin. Suostuimme. Meillä oli sitten ihan virallinen tilaisuus kirkossa, jonka jälkeen olimme konfirmaatiokahveilla Tommin vanhempien sekä Kitin kanssa, Sari muistelee.

Kiti muistaa porukan lähteneen konfirmaation jälkeen Kaivopuistoon kävelylle. Sarilla oli tuolloin sylissään vuoden ikäinen Siiri.

– Joku vanhempi rouva tuli siihen ja totesi, että voi, miten ihanaa, kun vanhemmat ovat lähteneet pienen kanssa kävelylle. Ja katsoi sitten minua – ja olette ottaneet mummonkin mukaan! Kiti nauraa.

– Sillä rouvalla oli kyllä jääneet silmälasit kotiin, Sari pyörittelee päätään.

Kitin polttarit vuosia sitten.

Kiti ja Sari juhlivat tänä vuonna viisikymppisiään. Siihen ikään mennessä on joutunut elämässään myös luopumaan. Kitin isä menehtyi vuonna 2008. Samana vuonna Sarin isä sairastui, ja myöhemmin diagnosoitiin otsolohkodementia, johon hän pitkän sairastamisen jälkeen kuoli.

– Se oli raskasta aikaa. Olimme Kitin kanssa samassa veneessä. Minusta tuimme menetyksien keskellä hienosti toisiamme. Ensimmäiset isot surut kolahtavat. Olemme isiemme ainoita tyttäriä. En osaa silti nähdä, että meistä kumpikaan olisi ollut hemmoteltu. Mutta eihän sitä tiedä, millaisia kusipäitä meistä olisi kasvanut ilman menetyksiä, Sari miettii.

– Menetykset ovat muovanneet eniten ainakin minua. Mutta niin ovat myös avioero ja vanhemmaksi tuleminen, Kiti sanoo.

Kiti oli jäänyt jo kolmevuotiaana asumaan isänsä, ohjaaja Ere Kokkosen kanssa tämän erottua Kitin äidistä, näyttelijä Titta Jokisesta. Isä ja tytär muuttivat Helsingistä Klaukkalaan, kun Kiti oli 9-vuotias.

Pian Kitin reitille sattui Sari, joka oli kasvanut Klaukkalassa vanhempiensa ainoana lapsena. Oli vuosi 1983, kun tytöt aloittivat peruskoulun kolmannen luokan vierekkäisillä luokilla.

Muutto Klaukkalaan ei tuntunut Kitistä suurelta muutokselta, ennemmin jännittävältä. Kouluun saattoi nyt hiihtää ja luonto oli aina lähellä.

– Kitin saapuminen kouluun oli tapaus, sillä hän oli näytellyt elokuvissa ja sarjoissa.

– Minä taas muistan, kuinka pidin Saria mageena tyyppinä, itse en ollut mielestäni sellainen.

Lukioajan kuvassa on tyttönelikko, joka on pitänyt yhtä vuosien ajan jälkeenkin. Kiti ja Sari kuvassa vasemmalla.

Tytöt eivät vielä löytäneet tuolloin toisiaan.

Varsinainen ystävyys alkoi vasta, kun he aloittivat lukiossa samalla luokalla. Tapaus oli erityinen: Klaukkalan lukion ensimmäinen vuosi käytiin Helsingissä Arkadian yhteislyseossa.

Kiti tunnisti tuolloin Sarissa jotain muutakin tuttua.

– Muistan, kun sanoit, että sinäkin taidat olla isän tyttö. En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta niinhän se oli, Sari sanoo.

Molemmilla oli myös läheiset välit äitiin. Sarin äiti työskenteli perhepäivähoitajana, kannatteli arkea. Isä oli taas muualla töissä, ja saattoi olla sallivampi.

Kitin perheeseen oli tuolloin tullut rakas bonusäiti Anna-Maija ja hänen poikansa Petteri. Välit biologiseen äitiin pysyivät läheisinä, ja myöhemmin äidin perheeseen syntyi pikkusisko Pauliina. Lukiopäivinä Kiti ja Sari piipahtelivat myös Titta-äidin Töölön-asunnossa yhdessä.

– Kitin ja tämän perheen kautta huomasin jo nuorena, että julkisessa ammatissa toimivat ihmiset ovat tosi normaaleja.

Vuosia sitten hyvin päivettyneinä.

Kiti itse ei tuntenut lapsena, että ihmiset olisivat suhtautuneet häneen eri tavalla julkisuuden vuoksi. Myöhemmin välillä.

Ensimmäisestä lukiovuodesta tuli Kitille ja Sarille ikimuistoinen: välitunnilla haettiin toscapullaa kahvilasta, koulun jälkeen käytiin pizzalla.

– Olimme kiinnostuneita pojista ja vaatteista. Molempien mielestä elämän pitää olla kivaa ja hauskaa, mutta meillä molemmilla oli myös kotona paljon sääntöjä, enemmän kuin muilla, Kiti sanoo.

Jälkeenpäin molemmat osaavat nähdä tiukat rajat hyvänä asiana.

– Se, että kasvoimme vaativien vanhempien lapsina, kouli meitä lopulta hyvällä tavalla. Meihin on varmasti kohdistettu myös enemmän odotuksia, Kiti arvelee.

Sarilla ja Kitillä oli ennen perinteenä käydä lukiotuttujen kanssa Tapaninpäivän-risteilyllä.

Kiti kertoo, että pahinta oli, jos petti vanhempien luottamuksen.

– Tein sen ehkä kahdesti, ja se oli aina todella iso asia, joka käytiin läpi. Olin kiltti, mutta myös miellyttämisenhaluinen, enkä siksikään kai tuntenut tarvetta kapinoida. Minulla oli aikaiset kotiintuloajat, ja ehdoton ei tupakalle ja alkoholille.

Sari ei halunnut myöskään tuottaa kotona pettymystä.

– Olimme molemmat tunnollisia ja tosi kilttejä suhteessa omiin vanhempiin. Olen saanut myöhemmin kiitosta, että pidin aina kiinni sovitusta, hän sanoo.

Lukiovuosina Kiti ja Sari muodostivat kahden muun tytön kanssa neljän tytön porukan, joka pyrkii yhä tapaamaan vuosittain. Takavuosina porukalla käytiin risteilyllä ja baareissa, poikaystävätkin löytyivät samasta kaveriporukasta.

Rakkaat ystävykset silloin joskus kaverikuvassa.

Sari aloitti opinnot kauppakorkeakoulussa, Kiti työskenteli mainostoimistossa, mutta haaveili näyttelijän työstä.

– Oli Kitin ansiota, että keksin mainostoimisto-uran. Hän sanoi minulle, että sopisin hyvin mainostoimiston projektipäälliköksi. Kysyin, mitä sellainen tekee, Sari muistelee.

Valmistumisensa jälkeen Sari aloitti projektipäällikkönä samassa mainostoimistossa Kitin kanssa, mutta Kiti jatkoi pian omaa tietään näyttelijäksi. Kiti sai vahvistusta osaamiselleen Ylioppilasteatterissa.

– Se hetki, kun pääsin Ylioppilasteatteriin, vahvisti itseluottamustani.

Teatterikorkeakoulun ovet eivät koskaan Kitille auenneet.

– Mutta se pettymys myös kasvatti ja opetti olemaan kiitollinen kaikesta, mitä eteen tulee, Kiti sanoo.

Kiti alkoikin tehdä tv- ja elokuvarooleja ja esiintyä viihdeohjelmissa. Viimeistään hän tuli koko kansalle tutuksi Tanhupallona, lapsihahmona, jonka hän loi viihdeohjelma Putoukseen.

Jalustalle hän ei osaa itseään nostaa. Kun häneltä kysyy, miltä tuntuu, kun on 205 000 Instagram-seuraajaa, Kiti häkeltyy.

– Niissä on pakko olla jotain botteja, kun eivät ne kaikki tulleet edes Putouksen aikaan.

Puistopenkin tyyliä muutaman vuosikymmenen takaa.

Kun kaksikko täytti kolmekymmentä, he tekivät juhlamatkan Espanjaan, jolloin Sari odotti esikoistaan.

Hänellä oli ollut pienestä pitäen toive tulla äidiksi.

– Olet aina ollut lapsirakas. Sen näkee, miten suhtaudut myös ystävien lapsiin. Joskus sanoinkin, että olisit onnellisimmillasi Bamse-kerhon ohjaajana, Kiti sanoo.

Kitillä itsellään ei ole koskaan ollut vauvakuumetta.

– Mutta siitä olen tuntenut edellisissä suhteissani surua, etten ole voinut saada kumppanilleni lasta. En halua tuomita biologisesti lapsettomia, jotka ovat tunteneet kateutta ystäviensä raskausuutisista. Itse olen niistä aina iloinnut, enkä ole nähnyt, miten ne olisivat minulta pois.

Mutta lapsen Kiti kuitenkin elämäänsä sai.

Avioeron jälkeen lapsi asteli – tai tarkemmin ottaen juoksi – Linnanmäen mäkeä alas Kitin elämään.

Kiti oli tutustunut Komediateatterissa Olavi ”Olli” Tikkaan, joka tiedetään myös laulavana Hevisaurus-hahmona.

Ollilla oli tuolloin kolmevuotias tytär Sofia.

– Meillä ei ollut tuolloin Ollin kanssa vielä edes mitään romanttista ilmassa, kun Sofia tuli moikkaamaan meitä näytöksen jälkeen äitinsä kanssa. Rakkauteni Sofiaa kohtaan tuli heti. Se oli ihmeellistä, sillä en innostu Sarin lailla ihan kaikista lapsista. Sofian nähdessäni ajattelin, että en ole koskaan nähnyt mitään noin ihanaa. Aloimme jutella ja puuhailla heti yhdessä.

Sari toimi kaasona Kitin häissä, kun Kiti meni naimisiin Tommin kanssa. Myöhemmästä erosta huolimatta Kitin ja Tommin välit ovat säilyneet hyvinä.

Kiti arvelee, että hän vetäytyi hetkeksi perhekuplaan, kun seurustelu Ollin kanssa alkoi.

– Olit alusta asti loistava ja tosi luonteva vanhempi Sofialle. Etkä ole mitään neuvoja tarvinnut, mutta olemme tuulettaneet omia ajatuksiamme vanhemmuudesta puolin ja toisin, Sari sanoo.

Aikoinaan, kun Kiti kävi elämänsä ainoan kerran ennustajalla, tämä ennusti hänelle kaksi lasta.

– Kaikki muu ennustuksessa osui kohdalleen, mutta totesin vähän aikaa sitten, mutta ei tullut kahta. Siihen bonusäitini totesi, että onhan minulla Sofian lisäksi Tanhupallo. En saanut toista lasta, mutta loin itse sellaisen!

Sofia on nykyään 17-vuotias lukiolainen.

– Ennen Sofiaa minua ärsytti, kun sanottiin, että et tiedä, mitä rakkaus on ennen kuin saat oman lapsen. Tiesin kyllä, mutta toki vanhemmuus myllersi maailmani. Vastuu jostakin niin rakkaasta toi minullekin hirveät pelot ja ihmeellisiä tuntemuksia.

Sarin Siiri on 19, ja kuopus Elmeri 15, ovat myös elämäntilanteessa, jossa on mietittävä jatko-opintoja ja ajokortteja.

– Haluamme ihmisille hyvää, emme halua loukata. Samalla arvostan Sarin suoruutta. – Sanon samaa sinusta! On helpottavaa, kun ystävä on kuin avoin kirja.

Kiti ja Satu tapaavat nyt toisensa koko ajan, samassa työpaikassa. Kaksikko osaa arvostaa toistensa erilaista ammatillista osaamista. Sinä osaat sitä, minä tätä.

Nyt päähuomion vie Komediateatterin seuraava tuotanto, Vatsastapuhujat, joka saa ensi-iltansa helmikuun puolivälissä ystävänpäivänä.

Ajankohtaisten lisäksi naiset miettivät tekemisiään pitkälle eteenpäin, vuoden 2030 esityksiä ja muita tulevia asioita.

Ystävyksissä on paljon samaa, mutta paljon on erojakin.

– Olen sisäisesti tosi nössö. Sari taas on ollut nuoresta asti sellainen hävittäjälentäjätyyppi. Kun kävimme lasten kanssa Linnanmäellä, katselin vähän kateellisena lasin takaa, kun Sari uskalsi pyöriä lasten kanssa laitteissa.

Aikuisuuden myötä yhdessäolo ja yhteydenpitotavat ovat muuttuneet, mutta vanha lukionelikko tapaa yhä jokusen kerran vuodessa. Kesäisin nelikko on viime vuosina suunnannut Hankoon, jossa Sarilla ja toisella porukan naisista on kesäpaikat.

Sari sanoo, että ystävyydessä Kitin kanssa ei ole tullut suvantovaiheita.

– Perhe-elämänkin keskellä olemme puhuneet aina puhelimessa. Meillä on samanlainen huumorintaju ja tapa katsoa asioita samalla tavalla, siltäkään osin ei ole vuosikymmenien aikana mikään muuttunut.