Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Karvaiset lohduttajat

Kun Minna Kurttilan kivut äityvät pahoiksi, kissat syöksyvät auttamaan – ”Lemmikkieni hyvinvointi on minulle ykkösasia”

Minna Kurttilalla on useita vakavia sairauksia, jotka aiheuttavat kipuja ja heikentävät liikuntakykyä. Ilman kissojaan ja koiriaan hän ei jaksaisi. Lemmikit hoivaavat, hellivät ja lohduttavat sekä pitävät hänet liikkeessä.

28.11.2025 Apu Terveys
Kuuntele artikkeli · 21.18

Kun Minna Kurttila, 56, oli lapsi, häntä haukuttiin Räki-Kalleksi. Pilkkanimi johtui siitä, että hänellä oli kova yskä. Sen syytä ei kuitenkaan tiedetty. Minnalla oli myös yliliikkuvat nivelet, joiden vuoksi hänen polvensa tai olkapäänsä loksahtelivat sijoiltaan. Lisäksi hän kärsi allergioista ja päänsäryistä.

– En välittänyt haukkumisesta, vaan annoin kiusaajille takaisin sanomalla, että yrittäkääpä pärjätä minulle pesäpallokentällä. Harrastin vaivoistani huolimatta monia urheilulajeja. Isäni kannusti minua treenaamaan, ja viipotin pitkin sammalmetsää ja hiekkamonttuja, hän kertoo.

Minna myös paijasi naapureiden kissoja ja koiria eläinallergiastaan huolimatta. Välillä hän karkasi sukulaisten navettaan, vaikka sai lehmistä voimakkaita oireita. Kun hänen äitinsä kielsi menemästä sinne, setä toi vasikan sisälle pirttiin, jotta eläinrakas tyttö saisi hoitaa sitä.

– Kerran kannoin pappilan pihalta löytämäni rupisammakon kotiin. Sanoin onnellisena äidilleni, että nyt minullakin on lemmikki.

Vauhdikkaasta pikkutytöstä kasvoi vauhdikas nuori nainen. Minna muutti kotoaan Oulusta Jyväskylään opiskelemaan kartanpiirtäjäksi ja sieltä töihin pääkaupunkiseudulle. Hän paiski ahkerasti töitä, vaikka oksensi välillä vaikean ”sahalaitamigreenin” vuoksi.

Arkensa hän jakoi puolisonsa sekä käärmeiden, iguaanien ja kilpikonnien kanssa. Loppuvuodesta 1994 Minna lähti ystävänsä mukaan katsomaan villakoiria, kun tämä harkitsi sellaista omaksi lemmikikseen. Ystävä kertoi kuulleensa, ettei rotu allergisoi.

– En yskinyt lainkaan, vaikka koiria oli kuusi ja ne istuivat sylissäni. Ihastuin niin, että otin kokeeksi hoitokoiran.

Minulla on myös aina ollut vahva hoivavietti, ja kannan usein muidenkin vaivoja. Se auttaa unohtamaan omani.

Villakoira ei aiheuttanut oireita, mutta koiran kuivaruoasta niitä tuli. Kun Minna vaihtoi sen raakaruokaan, oireet katosivat.

– Niin siinä sitten kävi, että seuraavana vuonna meille muutti ensimmäinen villakoirani Marilyn. Pian se sai kaverin, ja sittemmin koiria tuli lisää.

Minna alkoi harrastaa agilitya eli koirien esteratakilpailua. Radalla ihminen ohjaa koiraa erilaisten esteiden yli, joten laji vaatii hyvää fyysistä kuntoa sekä koiralta että ohjaajalta.

– Agility sopi kilpailuhenkiselle luonteelleni. Minulle on tyypillistä yrittää olla kaikessa paras silloinkin, kun tiedän, ettei siihen olisi voimavaroja.

Elämä koirien kanssa sujui ongelmitta. Sen sijaan työpaikalla Minna yski ”keuhkonsa pihalle” karttojen kopioinnista syntyvien voimakkaiden hajujen vuoksi. Lopulta hänen oli pakko vaihtaa alaa. Ensin Minna työskenteli koulunkäyntiavustajana, mutta siirtyi sitten vaikeavammaisten avustajaksi. Lisäksi hän teki keikkatöitä lähihoitajana terveyskeskuksen vuodeosastolla.

– Omat sairauteni olivat avuksi hoitotyössä. Minulla on myös aina ollut vahva hoivavietti, ja kannan usein muidenkin vaivoja. Se auttaa unohtamaan omani.

Minna oli mennyt naimisiin kesällä 1997, mutta liitto päättyi eroon 2000-luvun alussa. Hän jäi asumaan parin omakotitaloon Askolaan. Kun siellä tapahtui vesivahinko, hän ei voinut mennä korjaustöiden ajaksi hotelliin usean koiran kanssa, vaan pyysi vakuutusyhtiötä tuomaan pihalle asuntovaunun. Yhtenä lauantaiyönä se syttyi palamaan.

– Jos olisin ollut tuolloin vaunussa, en olisi selvinnyt. Nukuin kuitenkin koirien kanssa talossa, koska työmiehet olivat poistuneet viikonlopuksi paikalta. Palopäällikkö sanoi, että minulla oli yläkerran enkeli matkassa. Totesin siihen, että niinpä, joku eläinenkeli.

Minna Kurttila laskeskelee, että hänet on leikattu puolensataa kertaa. Lääkkeitä on käytössä suunnilleen saman verran. –Jos itkisin niitä, en ehtisi tehdä muuta.

Syysiltana viisitoista vuotta sitten Minna oli ihmeissään, koska koirat pyörivät levottomasti hänen ympärillään. Hän tuumi, että on parasta käydä yöpuulle. Vuoteessa hän sai ensimmäisen hemiplegisen migreenikohtauksensa. Hemipleginen migreeni aiheuttaa toispuoleista heikkoutta tai halvaantumista.

– Minulta meni taju, ja laskin alleni. Kun tokenin, soitin ambulanssin. Ääneni oli kuin kännisellä, ja minulle sanottiin, että ”ota kuule vähemmän, niin pääset sängystä ylös”. Vasta toisella soitolla sain apua.

Päivystyksessä ei tiedetty, mistä kohtaus johtui. Diagnoosin teki myöhemmin Meilahden sairaalan neurologi.

– Hän totesi molemminpuolisen halvausmigreenin. Ensin minulla halvaantuu oikea, sitten vasen puoli. Tämä on hyvin harvinaista ja erittäin vaikeahoitoista. Kun tulen kohtauksen jälkeen tajuihini, mikään ei liiku. En voi edes räpsyttää silmiäni.

Myöhemmin Minnalla todettiin myös toinen päänsärkysairaus, Hortonin neuralgia. Kipu tuntuu siltä kuin silmää hakattaisiin puukolla.

– En tiedä, kumpi tauti on pahempi. Kohtauksia on joka viikko.

Minnan yskä sai lopullisen selityksen vasta vuonna 2017, kun hänen nykyinen keuhkolääkärinsä oivalsi, että kyse oli trakeotrompomalasiasta eli sataprosenttisen löysistä keuhkoputkista. Hoitona käytetään AIRVO- eli korkeavirtaushappihoitolaitetta, joka lämmittää ja kostuttaa hengitysilmaa. Minnan pitää olla kytkettynä laitteeseen useita tunteja päivittäin.

– Aiemmin keuhkojani puudutettiin aika ajoin. Se lievitti yskää, mutta kuulin, että se oli vaarallista. Olisin voinut tukehtua puudutukseen.

Vuotta myöhemmin Minna jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Sitä ennen hän oli ollut pitkään sairauslomalla.

– Eläkkeelle jääminen oli kova pala. Minulle oli opetettu, että töitä pitää tehdä uutterasti eikä vaivojaan saa valitella.

Yhden lääkärin mielestä oli ihme, että olen kaikkine vaivoineni tässä kunnossa ja vieläpä näin täyspäinen.

Seuraava vuosi toi Minnalle jälleen uuden diagnoosin, sillä syy yliliikkuviin niveliin selvisi viimein. Kyse oli Ehlers-Danlosin syndroomasta eli EDS:stä. Se on harvinainen perinnöllinen reumasairaus.

Nivelten yliliikkuvuuden lisäksi EDS:n tavallisia oireita ovat ihon poikkeava venyminen ja yleistynyt sidekudoksen hauraus. Minnalla on myös tuntopuutoksia, joiden vuoksi hänen hermoratojaan on avattu kirurgisesti.

– Aiemmin oireiden syyksi oli epäilty borrelioosia. Minulle oli ehdotettu myös masennuslääkitystä, vaikka en ollut pätkääkään masentunut. Olin vain väsynyt sairauksiini.

Minna sai avukseen henkilökohtaisen avustajan. Aluksi hän ei ollut ihan vakuuttunut, että tarvitsi avustajaa. Nyt hän sanoo, ettei tulisi enää toimeen ilman tätä. Minna löysi rinnalleen myös uuden kumppanin, joka on hänen osaomaishoitajansa.

– Joskus ajattelen, että perkele, en jaksa. Saatan vähän itkeäkin, mutta sitten sisuunnun. Aion elää tässä ja nyt. Vihaan sitku-elämää. Huomenna voin olla vaikka kuollut.

Katkeruutta hän ei sairauksiensa vuoksi tunne. Mitä hyötyä siitä olisi? Voivotteleminen ei auta mitään, eikä Minna ole koskaan surkutellut kohtaloaan. Hänen mottonsa on, että se mikä ei tapa, vahvistaa.

– Yhden lääkärin mielestä oli ihme, että olen kaikkine vaivoineni tässä kunnossa ja vieläpä näin täyspäinen. Olen kuitenkin aina ollut sitkeä. Olen myös ollut pirteä, minkä vuoksi sairauksiani on joskus vähätelty.

Minnaa suututtaa mielikuva, että monisairaan tai vammaisen pitäisi näyttää kärsivältä ja valittaa koko ajan, jotta olisi uskottava. Sairaan ei myöskään oleteta pukeutuvan ja puhuvan räväkästi.

– Minulla on trakeotrompomalasian takia paitsi kova yskä myös kova ääni. En pelkää sanoa mielipidettäni enkä osaa olla hiljaa. Sitä voisin harjoitella, mutta haluan tulla kuulluksi.

Jamppa on yksi Minna Kurttilan kuudesta selkirk rex -rotuisesta kissasta. Se makoilee emäntänsä olkapäillä, kun vaistoaa, että ne ovat kipeät.

Nykyään Minnan perheeseen kuuluu viiden villakoiran lisäksi kuusi kissaa. Se on unelmien täyttymys, sillä haave omasta kissasta oli kaihertanut hänen rintaansa lapsesta asti.

– Ihastuin kissanäyttelyssä kiharaturkkiseen selkirk rex -rotuiseen kissaan. Kysyin kasvattajalta, voisinko ottaa kissan syliin, vaikka minulla on allergia. Aloin rykiä, mutta se johtui voimakastuoksuisesta shampoosta, jolla kissa oli pesty.

Kohtaamisen jälkeen Minna kävi kasvattajan luona pesemässä tämän kissoja. Hän ei saanut puhtaista kissoista oireita, kun shampoo vaihdettiin toiseen. Lopulta hän rohkeni ottaa oman pennun. Se sai nimekseen Ilmari eli Illu. Pian kissoja tuli lisää.

– Jouduin lopettamaan agilityharrastuksen, koska en enää pystynyt juoksemaan koirien rinnalla. Tilalle on tullut kissanäyttelyissä kiertäminen. Ne ovat minulle henki ja elämä. Pääsen pois kotoa, eikä näyttelyissä kukaan välitä sairauksistani. Rakastan myös pestä, puunata ja esittää kissojani.

Kissat ja koirat ovat minun lapsiani, perheenjäseniä, joita en vaihtaisi mihinkään.

Näyttelypäivinä Minna joutuu ottamaan enemmän allergialääkkeitä, ja adrenaliinikynä kulkee mukana varmuuden vuoksi. Näyttelyt pidetään kuitenkin yleensä isoissa halleissa, joissa ei normaalisti ole kissoja. Muiden kissoihin hän ei koske. Näin allergiaoireet pysyvät kurissa.

– Kissat ja koirat ovat minun lapsiani, perheenjäseniä, joita en vaihtaisi mihinkään. Niiden hyvinvointi on minulle ykkösasia.

Toisaalta lemmikit hoitavat Minnaa. Ne tarjoavat hellyyttä, lohtua ja iloa.

– Illu on oikea kipukissa. Se syöksyy luokseni, kun kipukohtaus iskee, tamppaa tassuillaan kipukohtaa ja kehrää kuuluvasti.

Joku voisi ihmetellä, miten monisairas ihminen kykenee ulkoiluttamaan koiriaan. Minna kertoo, että hän ajaa autolla koirien kanssa jollekin metsätielle. Siellä osa koirista voi juosta vapaana. Remmissä kulkevat koirat tukevat hänen omaa menoaan, joka on epävarmaa huonon tasapainon vuoksi.

– Ei haittaa, jos välillä kaadun. Avustajani on mukana auttamassa. Minulla on myös iso piha, jossa koirat saavat temmeltää.

Minna käy kissojensa kanssa säännöllisesti kissanäyttelyissä. – Ne ovat minulle henki ja elämä. Pääsen pois kotoa, eikä näyttelyissä kukaan välitä sairauksistani.

Kolme vuotta sitten Minnalle asetettiin vatsanpeitteiden läpi katetri, koska hänen virtsarakkonsa ei tyhjene normaalisti EDS:n vuoksi. Katetrin laitosta tuli todella häijy kokemus.

– Lääkäri teki liian pitkän viillon. Kun pääsin kotiin, olin aivan pissassa. Minun piti palata tikattavaksi. Sen jälkeen sain infektion, jonka paraneminen vei lähes vuoden. Se oli helvetillistä aikaa.

Toissa ja viime vuonna Minnan polviin vaihdettiin saranatekonivelet aiempien ”tavallisten” tekonivelien tilalle. Liikkuminen on helpottunut toimenpiteen ansiosta. Leikkauksia on luvassa tulevaisuudessakin, mutta Minna ei murehdi niitä etukäteen. Hän pyrkii elämään päivä kerrallaan ja keskittyvänsä siihen hyvään, mitä hänellä on.

– Minulle on tehty varmaan 50 leikkausta, ja käytössäni on yhtä monta lääkettä. Jos itkisin niitä, en ehtisi tehdä muuta.

Minna sanoo olevansa kiitollinen, koska hänessä on aina ollut vähän hullun vikaa. Se on pitänyt hänet liikkeessä. Myös hurtti huumorintaju on auttanut tiukoissa paikoissa.

– Kerran katetripussi alkoi vuotaa kesken kissanäyttelyn. Housuni olivat aivan märät, eikä minulla ollut vaihtovaatteita. Se oli nolo tilanne, mutta jälkikäteen nauratti. Tapahtuneesta huolimatta toin kotiin kaksi Best in Show -voittajaa.

Harvinainen ja hankala sairaus

  • Ehlers-Danlosin syndrooma (EDS) tarkoittaa joukkoa perinnöllisiä, monimuotoisia tukikudoksen sairauksia, joille on ominaista sidekudoksen rakennevika ja kudosten hauraus. EDS:n oireisiin kuuluvat muun muassa nivelten yliliikkuvuus ja sijoiltaanmenot sekä ihon lisääntynyt elastisuus. Sairauteen liittyy lähes aina myös poikkeavuuksia sydämen ja keuhkojen verenkierrossa, suolistossa, virtsateissä, lihaksistossa sekä autonomisen hermoston toiminnassa ja rasituksesta palautumisessa.
  • EDS luokitellaan oireiden perusteella kuuteen päätyyppiin. Yleisimpiä muotoja ovat hypermobiili, klassinen ja vaskulaarinen muoto. Suomessa on useita satoja hypermobiilia muotoa sairastavia. Taudin vaikeusaste vaihtelee huomattavasti.
  • Hoito on oireenmukaista. Monet hyötyvät fysioterapiasta ja niveltuista. Jotkut tarvitsevat säännöllisen kipulääkityksen, mutta sopivan lääkityksen löytäminen saattaa olla vaikeaa. EDS:ää sairastavat voivat olla poikkeuksellisen herkkiä lääkeaineille, eikä heidän hermokudoksensa puudu paikallispuudutteilla.
  • Ennuste riippuu tautimuodosta ja sairastuneen yksilöllisestä tilanteesta. Vaskulaarinen muoto on vakavin, sillä se voi aiheuttaa hengenvaarallisia elinvaurioita ja kudosrepeytymiä. Muut muodot voivat vaikuttavat elämänlaatuun monin tavoin, mutta ne eivät yleensä vaikuta elämän pituuteen.

Lähteet: Reumaliitto ja Suomen Ehlers-Danlos -yhdistys.

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt