Eeva

Kirsikkapuiden kukinta villitsee Kioton

Japanin entinen pääkaupunki kylpee keväisin kukkaloistossa.
Kuvat Heini Lehtosalo

Vaaleanpunaiset terälehdet leijailevat maahan lempeän tuulenpuuskan saattamina. Kirsikkapuut kukkivat, ja joka puolella katse kohtaa vaaleanpunaisen kaikkia sävyjä lähes valkoisesta pinkkiin.

Aurinko paistaa ja kaduilla vaeltelee sankoin joukoin hymyileviä ihmisiä: paikallisia kimonoissaan ja turisteja kameroineen. Kaikki suunnistavat kulkunsa kohti puistoja ja temppeleiden puutarhoja.

Japanilaisessa Kioton kaupungissa vietetään kevään kohokohtaa hanamia eli kukkienkatselujuhlaa. Juhlan tarkoituksena on ihailla kauniita sakuroita eli kirsikkapuiden kukintoja sekä nauttia eväsretkistä perheen ja ystävien kanssa. Juhlaa vietetään myös öisin, jolloin sitä kutsutaan yozakuraksi.

Eräiden lähteiden mukaan kukkienkatseluperinne juontaa juurensa 700-luvulle. Tuolloin sitä kutsuttiin umemiksi ja ihailunkohteena olivat umet eli luumunkukat. Monet iäkkäät ihmiset suosivat nykyäänkin umemia sen rauhallisuuden ansiosta.

Alunperin hanamia vietti vain keisarillisen hovin eliitti. Juhla levisi tavallisen kansan pariin, kun myös näiden iloksi istutettiin kirsikkapuita.

Herkät ja kauniit mutta lyhytikäiset kirsikankukat symboloivat elämän hetkellisyyttä. Puiden kukintaa odotetaan Japanissa hartaudella. Televisiossa ja netissä julkaistaan ennusteita, joita seurataan tarkemmin kuin säätiedotuksia.

Paikasta ja säistä riippuen kukinnan huippukausi eli mankai ajoittuu pääsääntöisesti maaliskuun lopun ja toukokuun alun väliin ja kestää yleensä vain muutaman päivän. Kiotossa se osuu yleensä maalis-huhtikuun vaihteeseen.

Hanamia vietetään myös muualla pohjoisella pallonpuoliskolla, kuten Taiwanissa, Kanadassa ja pohjoismaissa.

Kevätauringon paisteessa nautitaan sakesta ja pikkupurtavista

❦Herkuttelu kuuluu olennaisesti hanamin viettämiseen. Kun kukinta on kauneimmillaan, japani-laiset kokoontuvat kirsikkapuiden siimekseen nauttimaan piknikistä.

Omia eväitä ei ole pakko ottaa mukaan. Esimerkiksi Kiotossa eloisa Nishiki Market sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä suositusta Yasaka-jinja-temppelistä. Usean korttelin kattavassa kauppahallissa on tarjolla muun muassa sushia, tuoreita ja kuivattuja mereneläviä, paikallisia makeisia ja pikkelöityjä ruokia.

Rohkeutta vaaditaan, kun kokeilee viiriäisenmunilla täytettyjä etikkaisia mustekaloja tai wasabilla terästettyä suklaata.

Myös temppelin takana levittäytyvässä Maruyama-puistossa on tarjolla naposteltavaa. Käytäviä reunustavat erilaiset ruokakojut, ja kirsikkapuiden lomaan on sijoitettu matalia pöytiä, joiden ympärillä istutaan tyynyillä.

Tarjolla on muutakin kuin paikallisia erikoisuuksia, sillä yksi suosituimmista herkuista on friteerattu kana. Juomana tarjolla on itseoikeutetusti sakea ja alkoholitonta suosivalle kola- ja inkiväärijuomia.

Viiriäisenmunilla täytetyt pienet mustekalat ovat paikallista pikaruokaa.

Avuliaat geishat

Hanamin aikaan japanilaiset pukevat ylleen kimonon, joka länsimaissa monesti liitetään geishoihin. Alunperin nämä kutsujen hienostuneet emännät olivat isäntiä. Ensimmäiset varmat tiedot naisista ammatin harjoittajina ovat 1750-luvulta. Kiotossa vaalitaan geishakulttuuria yhä hartaasti, silti geishojen määrä on laskenut.

Vilkkaat markkinat

❦Hanami ei rajoitu kukkien ihailuun. Puistot täyttyvät kojuista, joissa tarjotaan ruuan lisäksi markkinahuveja, kuten ammuntaa ja ongintaa. Tarjonta vaihtelee paikasta riippuen, sillä joissakin puistoissa on tarjolla jopa sirkushuveja, toisissa taas ihmiset myyvät omia taidonnäytteitään, kuten uskomattoman pieniä bonsai-puita.

Näyttävät temppelit

❦Kioto tunnetaan temppelikaupunkina, ja siellä onkin lukuisia kauniita pyhäkköjä. Hanamin aikaan muistetaan menneitä sukupolvia, joten ilmassa leijuu suitsukkeiden tuoksu. Buddhalaistemppeleistä tärkeimpiä ovat Kiyomizu-dera eli Puhtaan veden temppeli ja Kinkaku-ji eli Kultainen paviljonki. Šintolaisista merkittävimpiä ovat Heian-jingū sekä Yasaka-jinja, jonka rakennustyöt alkoivat jo 650-luvulla.

Yasaka-jinjalla on upea pääportti.

Juttu on julkaistu Eevassa 4/2019. Nettiversiota on muokattu.

Julkaistu: 7.3.2020
Kommentoi »