Apu

Kirsi Pihan kolumni: Jatkuva työn ongelmapuhe on kuin passiivinen tupakointi – vaikka ei itse tupakoisi, narinan kautta altistuu silti

Kirsi Pihan kolumni: Jatkuva työn ongelmapuhe on kuin passiivinen tupakointi – vaikka ei itse tupakoisi, narinan kautta altistuu silti
Työhön liittyvä julkinen keskustelu kiinnittyy helposti epäkohtiin, joita niitäkin on. Työelämä ei ole täydellistä eikä sellaiseksi muutu, kirjoittaa Kirsi Piha kolumnissaan.
Julkaistu: 19.6.2022

Hesari kysyi lukijoiltaan karmeimpia kesätyökokemuksia, sai niitä ja teki aiheesta jutun. Hyvä, että varoitamme nuoria jo etukäteen siitä, mitä edessä on: työ on karmeaa.

Jatkuva työn ongelmapuhe on vähän kuin passiivinen tupakointi: vaikka ei itse tupakoisikaan, narinan kautta altistuu silti ja asenne työhön sitä mukaa. Tervetuloa siis sukupolvi, jolla on paska työelämä!

Työ voi olla raskasta, unelmaa tai jotain mitä tehdään palkkapussin takia. Työ voi olla tapa ammatillisen osaamisen toteuttamiseksi, kutsumus tai kokemus. Työ voi olla joukko ärsyttäviä tyyppejä, parhaita ystäviä tai ihmisen ainoa sosiaalinen yhteisö. Työ voi olla kesätyö, vakityö, osa-aikaistyö tai kokonainen ura. Työ voi olla onnistumisia, stressiä tai ahdistusta siitä, että kohta on taas maanantai. Työ voi olla palvelua, ajattelua tai fyysinen suoritus. Työ voi olla rutiineja, luovaa tai tapa edistää itselleen merkityksellisiä asioita.

Työ on samalla konkreettinen asia ja asenne.

Jokainen meistä tuntee sellaisen tyypin, joka riippumatta työpaikasta löytää aina ongelmia ja toisaalta sen tyypin, joka riippumatta siitä missä on töissä, viihtyy hyvin.

Keskimäärin jokainen meistä (onnekkaista, joilla on työ) viettää työssä vähintään kolmasosan arjen tunneista ja puolet hereilläoloajasta.

Moni meistä haluaa siis työltä merkityksellisyyttä. Olisiko niin, että emme tule huomanneeksi, että siinä itsessään jo on sitä?

Työ on mahdollisuus oppia itsestä ja muista usein paineisissakin olosuhteissa, luoda ja rakentaa merkityksellisiä ihmissuhteita. Samalla se on mahdollisuus toteuttaa omaa osaamista, onnistua, oppia, olla utelias yhdessä porukan kanssa.

Työhön liittyvä julkinen keskustelu kiinnittyy helposti epäkohtiin, joita niitäkin on.

Työelämä ei ole täydellistä eikä sellaiseksi muutu. Se on inhimillisen yhteistyön painekattila ja kuten Turussa tehtävän vitutustutkimuksen mukaan: eniten meitä vituttaa muut ihmiset. Työssä se usein tarkoittaa pomoa. Johtajistakaan ei koskaan tule täydellisiä, vaikka kuinka odottaisimme.

Systeemitasolla työn organisoinnissa ja tekemisen tavoissa on paljon ongelmia, mutta ne eivät ratkea huomiseksi, kun taas mennään töihin.

Jatkuva narina kuitenkin valtaa tilan siltä, että työ vioistaan huolimatta on myös merkityksellinen asia ja sen puute ei ole vain toimeentulon puutetta.

Filosofi Frank Martela määrittelee elämän tarkoituksen kirjassaan Elämän tarkoitus seuraavasti: ”Elämän tarkoitus syntyy siitä, että teet itsellesi merkityksellisiä asioita tavalla, joka tekee sinusta merkityksellisen muille ihmisille.”

Väitän, että työ on mahdollisuus toteuttaa tätä tarkoitusta. Kaikki työ ei ole unelmatyötä, mutta kaikki työ voi olla jollain tavalla palkitsevaa. Omalla asenteella on siihen iso vaikutus.

Jokainen meistä tuntee sellaisen tyypin, joka riippumatta työpaikasta löytää aina ongelmia ja toisaalta sen tyypin, joka riippumatta siitä missä on töissä, viihtyy hyvin.

Valinta vaikuttaa eniten itseen: uuden tutkimuksen mukaan optimisti elääkin pidempään.

Tai no, mikä palkinto se sitten on: saa olla töissä vielä pidempään…

6 kommenttia