Kirsi Piha erosi kokoomuksesta – ”En halua olla legitimoimassa sitä, mitä nyt tapahtuu, en ole osa sitä porukkaa”

Onko sinun nyt ihan pakko kirjoittaa näistä asioista, kysyi eräs kokoomuslainen ystävä Kirsi Pihalta tutustuttuaan tämän uuteen kirjaan. Kirsi Pihan vastaus oli kyllä.

Ensinnäkin hän on aina halunnut vaikuttaa asioihin. Se on syvällä DNA:ssa, kuten hän itse muotoilee. Omien näkökantojen avaaminen on tapa tehdä tätä.

Toiseksi hänen oletetaan olevan kokoomuksen jäsen ja äänestävän puoluetta.

– Halusin oman identiteettinikin vuoksi kertoa, että asia on nyt näin ja sillä selvä, Piha sanoo Helsingin keskustakirjasto Oodissa, jonka kahvilan takanurkan pöytään olemme kantaneet kahvit ja vedet.

Yrittäjä ja entinen poliitikko Kirsi Piha on tunnettu rakkaudestaan kirjoihin, mutta Oodissa hän on käynyt vain kerran aiemmin. Se tapahtui kesällä 2023, kun muusikko Patti Smith vieraili siellä signeeraamassa teoksia ja antamassa nimikirjoituksia. Piha jonotti Smithilta nimmarin.

Muutama vuosi sitten Piha alkoi miettiä, miten toisen kohtaamisesta, puhumattakaan ymmärtämisestä, on tullut ”niin helvetin hankalaa”. Kysymys ei jättänyt rauhaan, sillä sen takana näytti olevan muutos. Ei tällaista ollut vielä kymmenen vuotta sitten.

– Ihmiset ovat aina olleet hankalia toisilleen, se ei ole uutta, mutta tässä ajassa on sellaisia systeemisiä asioita, jotka tuntuvat kiihdyttävän epäymmärrystä ja toisen ihmisen näkemistä yksiulotteisena, Piha sanoo.

Kysymyksen aiheuttamasta ”pienestä ahdistuksesta” syntyi Pihan uusi kirja Muukalaisia (WSOY), joka julkaistaan tällä viikolla.

Nyt Piha ei vaikuta ahdistuneelta, vaan varsin levolliselta. Hän myöntää kuitenkin, että kirjan vastaanotto jännittää. Hän ei nimittäin käsittele kirjassaan ainoastaan vuorovaikutusta, vaan myös tämän ajan politiikkaa ja omia valintojaan. Kuka hän on ja mihin hän uskoo.

Sysäys pohdinnoille olivat helmikuun 2021 tapahtumat. Tuon kuun alussa Pihasta tuli kokoomuksen ehdokas Helsingin pormestariksi, mutta jo kuun lopussa hän luopui ehdokkuudesta. Samana vuonna hän kirjoitti pamfletin, jossa avasi ajatteluaan ja syitään.

Silloin hän halusi vielä uskoa kokoomukseen. Nyt tuo usko on mennyttä.

Piha erosi kokoomuksesta viime joulukuussa. Hän oli ollut puolueen jäsen yli 30 vuotta.

Eropäätöksen tekeminen oli Pihan mukaan yllättävän vaikeaa. Hän mietti pitkään, onko kyse koko puolueesta vai sen nykytilasta ja -johdosta, pitäisikö vielä odottaa ja katsoa, miten asiat etenevät.

– Lopulta päädyin siihen, että se suunta, mitä kokoomus nyt ottaa, on suunta, mitä en halua olla tukemassa, Piha sanoo.

– En halua olla legitimoimassa sitä, mitä nyt tapahtuu, en ole osa sitä porukkaa.

Pihan mielestä politiikassa tehdään nyt isoja virheitä.

– Arkipäiväistetään asioita, mitä ei pitäisi arkipäiväistää. Minun mielestäni me tehdään tosi sisäänpäin kääntynyttä politiikkaa. Se perustuu ennakkoluuloille ja vihalle, se perustuu nollasummapeliajattelulle, ja siis ihan puhtaalle rasismille.

Pihan mukaan nykyisessä hallituksessa vallitsee ajatus, että hoidetaan ensin talous kuntoon ja vasta sen jälkeen palataan kysymyksiin esimerkiksi tasa-arvosta ja ihmiskäsityksistä.

– Se ei mene niin. Ei tule sellaista maailmaa, jossa talous on hoidettu ja sitten palataan näihin muihin asioihin. Nämä ovat toisissaan kiinni. Jos emme pysty yhdessä luomaan maailmaa, jossa ihmisillä on tasavertaiset mahdollisuudet tehdä, yrittää, olla ja elää, niin emme me silloin myöskään ratkaise talousongelmiamme.

On toki syy, miksi hallitus puhuu taloudesta, Piha sanoo. Sen kautta syntyy kertomus, että nyt ollaan ison ja tärkeän asian ytimessä. Se on hallitukselle hyödyllinen narratiivi.

Kirsi Piha haluaa yhä vaikuttaa, vaikka ei enää puolueessa. Vaikuttamisen tapoja on monia. – Esimerkiksi uskon voimakkaasti yritysten kykyyn ratkoa näitä meidän viheliäisiä ongelmia.

Piha ei myöskään ole vakuuttunut hallituksen rasisminvastaisesta kampanjasta. Se julkistettiin elokuun lopussa, ja pian sen jälkeen perussuomalaiset ilmoitti, ettei ole puolueena mukana kampanjassa.

– Ollaan vuosi rakennettu jotain rasisminvastaista kampanjaa. Meillä on itsellä se ongelma, ja sitten me rakennetaan kampanja muille. Että mitä ihmettä täällä tapahtuu, hän puuskahtaa.

Pihan mielestä on selvää, että se, millä tavalla poliitikot puhuvat ja millaisia periaatteita he avoimesti edustavat, antaa mallin koko yhteiskunnalle.

Kokoomus on aina vaalinut sivistyspuolueen identiteettiä. Onko se Kirsi Pihan mielestä yhä sitä?

Piha pohtii, ettei sivistyspuolueelle ole yhteistä määritelmää. Riippuu tietenkin, mitä sillä tarkoitetaan. Sitten hän jatkaa.

– En pidä Petteri Orpoa rasistina. Mutta fakta on se, että hän pääministerinä mahdollistaa, legitimoi ja tavallaan mielestäni yllyttää tässä koalitiossa sen kaltaiseen ajatteluun Suomessa. Onko se sivistynyttä? Minun mielestäni ei ole.

Eroaminen puolueesta, pitkäaikaisesta poliittisesta kodista, herätti Kirsi Pihassa monenlaisia tunteita.

– Siitä tulee tosi voimakkaasti semmoisia syyllisyyden ja häpeän tunteita. Että nyt lähden, voinko sanoa sen ääneen, onko se kauhean epälojaalia, jos sanon sen ääneen. Se vaati itsereflektiota ja sen ymmärtämistä, että en ole syyllinen mihinkään. Saan tehdä, mitä haluan.

Samalla on pitänyt luopua omasta joukkueesta, mikä on myös surullista. Pihalla on ollut tapana lähetellä politiikkaa kommentoivia viestejä erään kokoomuslaisen ystävänsä kanssa. Se on jäänyt.

Piha ei kuulu nyt mihinkään puolueeseen.

– Voin olla vapaa äänestäjä ja valita vaaleissa, mikä tuntuu suunnalta, jonne haluan yhteiskuntaa viedä, hän sanoo.

– Mutta en mä kokoomusta äänestä kyllä vähän aikaan.

Kirjassaan Piha paljastaa myös, että äänesti alkuvuonna käydyissä presidentinvaaleissa valitsijayhdistyksen Pekka Haavistoa, eikä kokoomuksen Alexander Stubbia.

Tieto yllättää, sillä Pihalla ja Stubbilla on paljon yhteistä taustaa ja heitä pidetään ystävinä. Piha oli esimerkiksi Stubbin kampanjapäällikkö jo eurovaaleissa 2004. Stubb on puolestaan kertonut elämäkerrassaan Alex (Otava 2017), että kun hänellä oli pääministerinä musta hetki, hän turvautui kahteen ihmiseen, ystäviinsä Kirsi Pihaan ja Kai Seikkuun.

– Haaviston ajattelumaailma, joka ei oikein mahdu sen paremmin punaiseen kuin siniseenkään laatikkoon, liberaaleihin tai konservatiiveihin, vaan johonkin siltä väliltä, oli mielestäni juuri sitä, mitä nyt tarvitaan. Tämän rauhanvälittäjän etiikka, joka mahdollistaa ihmisten aidon kohtaamisen, olisi tarpeellista meille juuri nyt, Piha sanoo.

Kirsi Piha harrastaa nykysirkusta. – Pidän sirkuksesta, koska se ennakkoluulottomasti käyttää hyväkseen olemassa olevan. Jos mulla on tässä tällainen lasi, niin mitä muuta tällä voisi tehdä kuin juoda siitä? Tällaista meidän pitäisi isomminkin ajatella yhteiskunnassa.

Mökki on kapean niemen kärjessä saaressa Läsäkoskella Etelä-Savossa. Puula ympäröi sitä kolmelta suunnalta.

Kirsi Pihan isovanhemmat löysivät mökin samana päivänä kuin Kirsi syntyi. Hän on viettänyt siellä kaikki kesänsä nollavuotiaasta asti. Mökki on paikka, jossa mieli lepää.

Pihalla on tapana uida järvessä joka päivä. Hänestä tuntuu, että kaikki vanha jää järveen.

– Ja sitten nousen sieltä uudelleen syntyneenä – ainakin hetkeksi.

Piha uskoo, että hänen kirjaansa kirjoittamiinsa näkemyksiin vaikuttavat lapsuuden kokemukset. Pihan isä oli alkoholisti ja toisinaan väkivaltainen. Isä teki itsemurhan, kun Piha oli seisemänvuotias.

– Siitä huolimatta minulla on ollut hirveän iso tarve rakastaa isääni, koska hän on isäni ja osa minua. Siksi on myös ollut luonteva valintaa yrittää ymmärtää, miksi isä on käyttäytynyt niin kuin tehnyt.

Vaikka ei ymmärtäisi kaikkea, voi ehkä ymmärtää jotain. Ihminen voi olla monta erilaista ja ristiriitaista asiaa yhtä aikaa.

Piha lisää, ettei ymmärtäminen tarkoita samaa kuin hyväksyminen. Hän ei esimerkiksi hyväksy väkivaltaa.

Ymmärtäminen on valinta, Piha sanoo. Tässä ajassa emme usein valitse ymmärtää. Sen sijaan, että etsisimme sitä, mikä yhdistää meitä, valitsemme leirejä. Pihan mielestä tätä ruokkivat ainakin kolme systeemistä asiaa:

Ensimmäinen on algoritmeilla viritetty sosiaalinen media, joka tuottaa vihaa, kiihtymystä ja aggressiota. Sen käyttäminen on Pihan mukaan kuin passiivista tupakointia: vaikka ei itse olisi aktiivinen somessa, se vaikuttaa silti.

Toinen on media, joka valitsee tehdä klikkiotsikoita ja sisältöjä, joiden tehtävänä ei ole lisätä ymmärrystä.

Kolmas tekijä on politiikka, joka tuntuu kaapanneen meidän elämämme.

– Luomme ihmisistä kuvan sen perusteella, mikä heidän mielipiteensä on jostain yksittäisestä politiikkaan liittyvästä asiasta, Piha sanoo.

Mielipiteitä on vain oikeita ja vääriä, ihmisiä hyviksiä ja pahiksia. Aika vaatii nopeita reaktioita ja teräviä mielipiteitä.

– Silloin emme pysähdy ajattelemaan itse, vaan menemme sinne, minne meitä viedään. Meidän pitäisi kuitenkin muistaa, että olemme vastuussa siitä, mitä teemme. Aina.

Pihan mielestä on tärkeää tiedostaa, että teemme koko ajan valintoja.

– Emme ole uhreja, jotka on tuomittu tähän polarisaatioon ja paskamaiseen maailmaan, vaan voimme oikeasti tehdä arjessa valintoja, joissa pyrimme ymmärtämään. Se vaatii meiltä itsereflektiota ja aikaa ja kärsivällisyyttä pysähtyä.

Kirsi Piha nousi kokoomuksen kansanedustajaksi 26-vuotiaana vuonna 1994. Vuosina 1996–1999 hän toimi europarlamentaarikkona, kunnes palasi eduskuntaan vuoteen 2003 asti. Hän oli pitkään myös Helsingin kaupunginvaltuutettu. Kansanedustajan työn jälkeen Pihasta tuli yrittäjä ja hän perusti Ellun Kanat -viestintätoimiston.

Poliittinen identiteetti on ollut vahva osa häntä. Nyt hän on joutunut miettimään, mitä on poliittinen identiteetti ilman puoluetta. Etsintä on vielä kesken, mutta jotenkin se pitäisi löytää nykyisten puoluerakennelmien ulkopuolelta. Pihan mielestä oikeisto-vasemmistojaottelu sopii huonosti ratkomaan tämän hetken ongelmia.

– Esimerkiksi taloutta pitäisi miettiä jostain kolmannesta näkökulmasta. Nämä puoluelaatikot pikemminkin estävät tulevaisuuden vision rakentamista kuin auttavat siinä, hän sanoo ja antaa esimerkin.

– Kun kokoomus pääsee hallitukseen ja ensimmäinen asia on, että kyykytetään ay-liike, niin herää kysymys miksi. Oletteko 20 vuotta ajasta jäljestä? Me tarvitsemme motivoituneita työntekijöitä eikä tuota.

Pihan mielestä poliitikot ovat epäonnistuneet innostavan tulevaisuudenkuvan luomisessa. Aika menee reagoidessa yksityiskohtiin.

Tämän synkeyden keskellä Piha näkee, että vastaus löytyy lopulta ihmisten välisistä suhteista – vaikka ne ovatkin nyt osin vinksallaan. Ihmisillä on tarve luoda yhteyttä toisiin. Emme voi elää ilman muita. Siksi alamme jutella säästä uimahallijonossa. Siksi kuolinvuoteella vastaamme katuvamme vain sitä, ettemme viettäneet enemmän aikaa muiden kanssa.

– Ongelmia voidaan ratkoa, kun ei olla toisten kurkuissa kiinni.

– Maahanmuutosta on tehty Suomessa järkyttävä ongelma, vaikka se ei ole millään tasolla ongelma. Sen sijaan pitäisi miettiä, että mahtavaa, että tänne muuttaa ihmisiä, miten saamme homman pyörimään mahdollisimman hyvin, Kirsi Piha sanoo.

Oodissa käy tasainen virta kulkijoita. Kirsi Piha kertoo, ettei hän ole käynyt täällä useammin ehkä siksi, että koti on Etelä-Helsingissä, eikä Oodi ei ole arjen kulkureittien varrella. Mutta on toinenkin selitys.

– Olen se tyyppi, joka ostaa kirjat. Tulin tännekin Akateemisen kirjakaupan kautta, hän nauraa ja kaivaa kangaskassista esiin Markus Nummen Käräjät.

Kirjojen lukeminen on Pihalle tapa olla ja elää. Tänä vuonna hän päätti viettää lukemisen vuotta ja on lukenut jo noin 250 kirjaa.

Kirjallisuus on Pihan mielestä myös asia, joka voi auttaa meitä lähestymään toisiamme. Se lisää ymmärrystä maailmasta ja ihmisistä. Kirjojen sivuilla voimme tajuta, että tässä tilanteessa tämä henkilö ajatteleekin näin, onpa kiinnostavaa.

Piha kertoo yhdysvaltalaisesta kirjallisuudentutkijasta Caroline Levinestä, jonka mielestä kirjallisuuden pitää kertoa myös onnellisia loppuja. Ajatus viehättää häntä.

– Tarvitsemme onnellisia loppuja, koska jos emme koskaan näe sellaista, emme osaa myöskään kuvitella sitä. Ja vasta kun pystymme kuvittelemaan onnellisen lopun, pystymme myös toteuttamaan sitä.

Tämä pätee Pihan mielestä myös politiikkaan.

– Jos emme pysty kuvittelemaan parempaa tulevaisuutta, ei ole mitään, minne olemme menossa, eikä tapaa rakentaa siltaa sinne.