Apu

Avun uusi kolumnisti Kirsi Piha: Suomi on varakas ja onnellinen maa, eikä sen kannata väistää vastuutaan globaalista tulevaisuudesta

Avun uusi kolumnisti Kirsi Piha: Suomi on varakas ja onnellinen maa, eikä sen kannata väistää vastuutaan globaalista tulevaisuudesta
Siinä missä tanskalainen kohauttaa olkapäitään sille, että Tanska on aina onnellisimpien maiden joukossa, me suomalaiset kiistämme olevamme onnellisia, Kirsi Piha kirjoittaa kolumnissaan.
Julkaistu: 2.1.2022

Pääministeri Sanna Marin kehtasi väittää Elon Muskille Twitterissä, että maailman onnellisimmat ihmiset asuvat Suomessa. Väite perustui YK:n viimeisimpään onnellisuusraporttiin, jossa Suomi on neljännen kerran putkeen sijalla yksi. Onnellisia emme suostu olemaan, mutta sisua sen sijaan löytyy.

Porukalla tehtiin sitten Twitterissä pari päivää maabrändityötä kertomalla Muskille ja maailmalle, että Suomi on kurja paikka, jossa ei todellakaan elä maailman onnellisin vaan maailman epäkiitollisin kansa.

Mutta eikö se ole vain viehättävää suomalaista vaatimattomuutta? Onnellisuus on niin överi sanakin. Korkeintaan voisi tunnustaa maltillista tyytyväisyyttä. Raporttihan mittaa arkisia perusasioita: onnellisuutta tarkastellaan sellaisten hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden kautta kuin bruttokansantuote, korruptio, ihmisten sosiaaliset tukiverkostot, terveys, anteliaisuus ja vapaus tehdä valintoja.

Jos kyse ei olekaan söpöstä vaatimattomuudesta, vaan siitä, että emme edes tajua, kuinka onnellisia olemme?

Suomessa on monen arvion mukaan maailman paras koululaitos, maksuton aina tohtoriksi asti. Meillä on huippulaadukas julkinen terveydenhuolto, johon kaikilla on pääsy, ja turvallinen yhteiskunta, jossa viranomaisiin pääsääntöisesti luotetaan. Lastenhoito on edullista, kouluruoka maksutonta, tulo- ja varallisuuserot suhteellisen pieniä.

Yrityselämäkin on tasa-arvoisempaa kuin monessa muussa maassa: naisjohtajien osuus on selvästi OECD-maiden keskiarvoa suurempi. Arkea? Ei kaikkialla.

Jos kyse ei olekaan söpöstä vaatimattomuudesta, vaan siitä, että emme edes tajua, kuinka onnellisia olemme? Siinä missä tanskalainen kohauttaa olkapäitään sille, että Tanska on aina onnellisimpien maiden joukossa (tietysti on!), me suomalaiset kiistämme olevamme onnellisia.

Kun Suomi tulee PISA-tuloksissa ykköseksi, keskitymme siihen, kuinka väärin tulokset on mitattu. Tanskassa taas sama asia uutisoidaan niin, että Suomi on ykkösenä, mutta samalla säälitään suomalaisnuoria, joilla on koulussa ankeaa, koska pitää opiskella niin uutterasti.

Missä on elämän hygge? Siinä missä tanskalainen kuvailee ihanaa Tanskaa voisilmänä puurossa, suomalainen pitää onnellisuuttaan riippuvaisena veroprosentista.

Saataisiinko kaivettua jostakin sisu, joka on muuta kuin nurisemista Twitterin nurkassa todistamassa onnettomuuttamme?

Suomalainen yhteiskunta on kaukana täydellisestä, ja sitä uhkaavat samat asiat kuin globaalisti maailmaa: ilmastokriisi, eriarvoisuuden kasvu ja sitä kautta tyytymättömyyden lisääntyminen, nationalistinen sisäänpäin käpertyminen, erilaisuuden pelko ja polarisoituminen.

Suomi on silti maailman mittakaavassa varakas ja onnellinen maa. Suomi ei ole mikään säälittävä ja onneton pläntti Itämeressä, eikä sen kannata väistää vastuutaan globaalista tulevaisuudesta. Jarruttamisen sijaan fiksua olisi kehittää ja rakentaa ratkaisuja kohti tulevaa, ei jarruttaa hulluna yrittäen pitää asioita ennallaan.

Saataisiinko nyt kaivettua jostakin se suomalainen sisu, joka on sittenkin jotakin muuta kuin nurisemista Twitterin nurkassa tumput suorina todistamassa onnettomuutta? Tai voidaanko edes olla onnellisia?

Ettei tarvitsisi taas kerran todistaa tuttua juttua: Suomi – maa, joka ei suostu uskomaan onneaan.

18 kommenttia