Tehokkaat kipulääkkeet ovat hankalia, sillä ne voivat koukuttaa – Nyt tilanne on muuttumassa

The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

Erästä seikkaa on jo kauan pidetty pakollisena pahana lääkärien keskuudessa: vahvat kipulääkkeet, joilla hoidetaan muun muassa leikkaus- ja traumapotilaiden voimakasta kipua, voivat myös tuottaa mielihyvää, joka aiheuttaa potilaissa riippuvuutta.

Opioidit ovat yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista, elleivät jopa tehokkain kipulääke, mutta ne ovat jo vuosien ajan lisänneet huomattavasti sairastavuutta ja kuolleisuutta.

Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen tuhannet sotaveteraanit olivat riippuvaisia morfiinista ja oopiumista, joita käytettiin taisteluvammojen ja sairauksien hoidossa. Myöhemmin 1990-luvulla lääkkeitä turhan innokkaasti määräävät lääkärit yhdessä lääkeyhtiöiden aggressiivisen ja harhaanjohtavan markkinoinnin kanssa saivat aikaan tappavan ja edelleen käynnissä olevan opioidiepidemian, joka on tappanut jo yli 800 000 amerikkalaista.

Tämä pakollinen paha on mullistanut lääketieteen harjoittamisen 2000-luvun Yhdysvalloissa. Opioidikriisin alun jälkeen lääkärit ovat vähentäneet rajusti opioidilääkkeiden määräämistä. Tämä tarkoittaa väistämättä myös sitä, että osa potilaista, jotka aidosti tarvitsevat kivunlievitystä, saavat puutteellista hoitoa tai jäävät täysin vaille hoitoa.

Arviot lukumääristä vaihtelevat, mutta esimerkiksi eräässä analyysissä vuodelta 2018 arvioitiin, että noin viidelle prosentille ihmisistä, joille määrätään opioideja kipuun, kehittyy riippuvuus; monen lääkärin mielestä joidenkin potilaiden kärsimystä ei kannata lähteä lievittämään, koska pahimmillaan kuolemaan johtavan lääkeriippuvuuden riski on liian suuri.

Science Advances -lehdessä julkaistu uusi tutkimus esittää, että opioidien käyttö fyysisen kivun lievittämiseen ilman riippuvuuden riskiä on itse asiassa mahdollista. Tutkimusryhmä, jota johtivat neurotieteilijät Francis Lee Weill Cornell Medicine -lääketieteellisestä korkeakoulusta ja Anjali Rajadhyaksha Templen yliopiston Lewis Katzin lääketieteellisestä korkeakoulusta, onnistui estämään opioidien palkitsevat vaikutukset hiirillä, mutta säilyttämään silti lääkkeiden kipua lievittävät ominaisuudet.

(Työskentelen itse kliinisenä psykiatrina Weill Cornellissa, ja Lee on psykiatrian osaston puheenjohtaja, mutta emme ole koskaan tehneet tutkimusyhteistyötä).

Vaikka löydökset ovat vasta alustavia, ne voivat mullistaa kivunhoidon käytännöt. Ne tarjoavat lääkäreille ja tutkijoille mahdollisuuden kuvitella tulevaisuus, jossa kipu ja mielihyvä voidaan erottaa toisistaan ja jossa kumpaakin voidaan erikseen säädellä.

Uuden tutkimuksen keskiössä on MAGL-estäjäksi kutsuttu lääke, joka lisää 2-AG:nä tunnetun endokannabinoidin määrää aivoissa. Endokannabinoidit ovat kannabiksen kaltaisia molekyylejä, jotka sitoutuvat samoihin reseptoreihin aivoissa kuin marihuanan sisältämä THC, mutta saavat aikaan voimakkaamman vasteen.

Eräässä kokeessa osalle hiiristä annettiin MAGL-estäjää, kun taas toiset muodostivat kontrolliryhmän. Kaikille hiirille annettiin mahdollisuus annostella itselleen voimakasta opioidia. Tutkijoiden yllätykseksi MAGL-estäjää saaneet hiiret osoittivat vähemmän kiinnostusta opioideja kohtaan, kun taas kontrolliryhmän hiiret käyttivät opioideja innokkaammin.

Erillisessä kokeessa hiirten häntiin kohdistettiin lämpöä (lievää kipua aiheuttava ärsyke), jolloin havaittiin, että MAGL-estäjää saaneet hiiret eivät säpsähtäneet yhtään sen enempää kuin ne hiiret, jotka olivat saaneet pelkkiä opioideja. Toisin sanoen MAGL-estäjä näytti vähentävän opioidien palkitsevaa vaikutusta, muttei vähentänyt niiden kipua lievittäviä ominaisuuksia.

Psykiatrit ovat jo jonkin aikaa arvelleet, että opioidien ja endokannabinoidien pitäisi oikeastaan vahvistaa toistensa mielihyvää tuottavia vaikutuksia, koska kummallakin on reseptoreita aivojen palkitsemisjärjestelmästä.

Leen ja Rajadhyakshan tutkimusryhmä kuitenkin havaitsi, että kun 2-AG sitoutuu reseptoriinsa palkitsemisjärjestelmässä, se estää dopamiinin vapautumisen, mikä heikentää opioidin palkitsevaa vaikutusta. Opioidien kipua lievittävät vaikutukset eivät kuitenkaan heikkene kehon kipujärjestelmässä, jossa on vain vähän 2-AG:lle sopivia reseptoreita.

Juttelin muutaman neurotieteilijän kanssa, jotka eivät olleet mukana tutkimuksessa, ja he totesivat, että jos tulokset voidaan vahvistaa jatkotutkimuksissa, ne voivat muuttaa kivunhoitolääketiedettä merkittävästi.

Neurotieteen professori Eric J. Nestler Icahn School of Medicine at Mount Sinai korkeakoulusta luonnehtii tutkimusta ”uudenlaiseksi, jännittäväksi keinoksi” pyrkiä erottamaan opioidien riippuvuutta aiheuttavat ja kipua lievittävät ominaisuudet toisistaan. Hän huomauttaa myös, että alustavien tutkimusten mukaan MAGL-estäjät aiheuttavat ihmisille vain vähän sivuvaikutuksia, kuten lievää väsymystä ja huimausta.

”Varsinainen näyttö saadaan ihmisillä tehdyistä kokeista”, Nestler toteaa.

Kanadalaisen Calgaryn yliopiston neurotieteilijä ja kannabinoidiasiantuntija Matthew Hill suhtautuu toiveikkaasti näytön saamiseen.

”Erityisen jännittävää tässä on se, että mitä endokannabinoidijärjestelmään tulee, monet eläinkokeissa saadut tulokset pätevät myös ihmisiin melko hyvin”, hän kertoo.

Uuden tutkimuksen hätkähdyttävin seuraus on se, että jos se todella voidaan toistaa ihmisillä, MAGL-estäjistä voi olla apua opioidikriisin ratkaisemisessa.

Kuvittele, että leikkauksen tai vakavan loukkaantumisen jälkeen voisit kotiutua sairaalasta pilleripurkin kera, jossa on esimerkiksi opioidivalmiste Percocetia ja MAGL-estäjää sisältävää yhdistelmälääkettä. Tällainen pilleri voisi tuntua yhtä neutraalilta kuin tavallinen ibuprofeeni tai parasetamoli, vaikka se olisikin huomattavasti niitä vahvempi kipulääke.

MAGL-estäjistä voi olla apua myös niiden potilaiden hoidossa, joille on jo kehittynyt opioidiriippuvuus. Tällä hetkellä hoito perustuu vieroitusoireiden helpottamiseen esimerkiksi metadonin ja buprenorfiinin kaltaisilla lääkkeillä. Ne ovat itsessään opioideja, joilla on edelleen jonkin verran euforiaa aiheuttavia vaikutuksia ja joita voidaan myös käyttää väärin. MAGL-estäjän lisääminen metadonin tai buprenorfiinin rinnalle voisi tehdä niidenkin käytöstä turvallisempaa.

Lääkärikunta on kamppaillut eräänlaisen farmakologisen kalvinismin kanssa: jos jokin tuntuu hyvältä, sen täytyy olla vahingollista. Tämän käsityksen myötä osa terveydenhuollon ammattilaisista yliarvioi muun muassa ahdistuneisuuden hoitoon käytettävien diatsepaamin ja klonatsepaamin kaltaisten lääkkeiden riippuvuusriskin.

Tämänkaltaisia uskomuksia löytyy runsaasti amerikkalaisesta kulttuurista, jossa kivunlievitys ja mielihyvä nähdään usein erottamattomina fyysisinä ja psykologisina kokemuksina, ikään kuin saman kolikon kahtena puolena.

Esimerkiksi monissa kipulääkkeiden ja lihasrelaksanttien mainoksissa näytetään, kuinka kivun helpottumisen lisäksi ihmiset kokevat ihmeellisen paluun jonkin mielihyvää tuottavan toiminnan pariin, kuten urheilun tai luonnossa liikkumisen.

Usein ajatellaan, että henkiset vastoinkäymiset, myös kivusta johtuvat, edistävät henkilökohtaista kasvua. Ja kuten monilla valmentajilla on tapana sanoa: ei kipua, ei hyötyä.

Mitä enemmän tutkijat tutkivat kipua ja mielihyvää, sitä useammin heidän löydöksensä ovat ristiriidassa psykologisten ja filosofisten olettamusten kanssa. Tutkijat ovat jo 1950-luvulta lähtien tienneet, että nautintoon ja kipuun liittyvät hermoradat ovat pääosin erillisiä, vaikkakin ne sijaitsevat lähellä toisiaan ja vaikuttavat toisiinsa.

Jos olet joskus loukkaantunut vakavasti onnettomuudessa, olet saattanut itsekin kokea tämän erillisyyden: kipu pysyy hetkellisesti poissa kiitos endorfiinien, aivojen oman kipulääkkeen, mutta todennäköisesti et koe suoranaista euforiaa.

Viime aikoina on nähty myös muita edistysaskeleita, jotka saattavat laajentaa mahdollisuuksia kivunhoitoon ilman riippuvuutta. Esimerkiksi lääkeyhtiö Vertex Pharmaceuticals haki aiemmin tänä vuonna Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lta myyntilupaa lääkkeelle, joka pysäyttää kipusignaalit ääreishermoissa jo ennen kuin ne etenevät aivoihin saakka.

Koska mielihyvän kokemus syntyy keskushermostossa, lääkkeen väärinkäytön riskit ovat pienet. Jos lisätutkimukset tukevat Vertexin saamia tuloksia, kyseessä olisi merkittävä edistysaskel kivunhoidossa esimerkiksi luunmurtumien yhteydessä. Mutta tällainen lääke tuskin lievittää kipua, jota ihminen kokee syvällä elimistössään.

Jos Leen ja Rajadhyakshan tuore tutkimus voidaan toistaa onnistuneesti ihmisillä, se tulee vaikuttamaan merkittävästi siihen, millä tavoin lääkärit hoitavat kipua, ja ennen kaikkea siihen, miten kivun luonteeseen yleisesti suhtaudutaan.

Toivon, että lääkärit alkavat lievittää kipua entistä tehokkaammin, jos he voivat varmuudella pienentää tai ennaltaehkäistä riippuvuusriskiä. Jos taas me muut hyväksyisimme sen, että mielihyvä ja kivunlievitys eivät välttämättä ole kytköksissä toisiinsa, voisimme luopua arjen vastoinkäymisten moralisoimisesta.

Krooninen kipu on merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja. Lisäksi se vaikeuttaa terveellisten elintapojen ylläpitämistä, kuten liikkumista, ja saattaa jopa lyhentää elinikää. Miksi emme pyrkisi pitämään sitä loitolla?

Lääkärit ovat jo liian kauan pelänneet kivunlievitystä, kun samaan aikaan potilaat ovat kärsineet voimakkaista kivuista – tai hyväksyneet riippuvuusriskin. Nyt tutkijoilla on mahdollisuus arvioida kivun riskit ja hyödyt uudelleen.

Lääketieteelle olisi suuri helpotus, jos meillä olisi uuden sukupolven lääkkeitä, jotka poistaisivat tuskan ja jättäisivät mielihyvän etsimisen jokaisen omalle vastuulle.

©2024 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.