Harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen haluaa Suomen luopuvan turkistarhauksesta: ”Yksi luonnon riistämisen ja hyväksikäyttämisen muodoista”
Kimmo Pohjonen ei myöskään ymmärrä, miksi rasistien vihapuheen ja heidän muita syrjivän käytöksen annetaan jatkua: ”Tässä maassa on myös paljon ihmisiä, jotka tietävät mitä on empatia tai solidaarisuus.”
Lapsuuteni sitkein haave oli tulla loistavaksi lentopalloilijaksi. Murrosiässä tajusin B-poikien SM-lopputurnauksessa Kuopiossa, että pituus siihen ei vaan riitä. Päätin vaihtaa suuntaa ja lähteä Viialan maalaispitäjästä Helsinkiin kokeilemaan musiikin suuntaa.
Teini-iässä inhosin erityisesti opettajia, jotka antoivat koulunumeroita pärstäkertoimen mukaan. Kahdeksannella luokalla tajusin, että on pakko nostaa keskiarvo 7.5:sta 8.8:aan, jotta pääsen sisään musiikkilukioon. Niinpä piti alkaa käyttäytyä luokassa ja siirtyä takapenkistä etupenkkiin.
Viimeksi nauroin makeasti kun näin unta, jossa vallan väärinkäyttäjät Putin, Netanjahu, Xi, Trump, Lukashenka, Orban, Erdogan, Modi, Ali Khamenei ja Bin Salman oltiin vihdoin saatu pois virasta. Samalla ymmärrettiin näiden miesten häiriökäytöksen perimmäinen syy: lapsuudessa diktaattorit olivat jääneet ilman äidin rakkautta ja riittävää rintaruokintaa. YK halusi varmistaa, että tyypit eivät koskaan enää palaa valtaan ja palkkasi näille öykkäreille vahdiksi naisen, joka antoi heille rakkautta sekä tissiä – ja siten piti heidät tyytyväisinä poissa politiikasta. Maailma oli parempi paikka elää ja nauratti, kun näiden homofoobikoiden yli kaiken rakastama hoitaja ja imettäjä oli vielä transnainen.
Liikutun yleensä kyyneliin, kun kuulen vapautunutta itsensä ilmaisua ja tajuan, että tätä tilannetta ei ole harjoiteltu. Sen sijaan se syntyy siitä vapautumisen huumasta, joka on hienoimmillaan konsertissa, kun energia virtaa esiintyjältä yleisöön ja yleisöltä takaisin lavalle.
Viimeksi kiljuin riemusta, kun näin unta, että maailma oli luopunut fossiilisista polttoaineista ja kääntänyt suunnan kohti hitaasti laskevaa taloutta ikuisen kasvun ajatuksen sijaan.
Vihaan sydämeni pohjasta Gazan sotaa ja yleensäkin uskontojen ja politiikan johdolla käytäviä sotia. Uskonnon vallan suojassa poliitikot hakevat oikeutuksen vääräuskoisten sorrolle ja tappamiselle. Oman maansa ja uskontonsa ylivertaisuuteen uskova kansa juoksee mukana kuin pässi narussa.
Minun jumalassani mukavinta on se, että se on suvaitsevainen erilaisia ihmisiä ja eri uskontoja kohtaan.
Kateellisena katson, kun Etelä-Euroopassa vanhukset istuvat iltaa ulkona, pelaavat korttia tai shakkia ja seurustelevat keskenään. Sukulaiset käyvät keskenään ulkona syömässä isolla porukalla useammassa sukupolvessa. Meillä sen sijaan istutaan yksin kotona ja pelätään, ettei vaan kukaan tulis käymään kylässä, varsinkaan kutsumatta.
Pelkään kuollakseni sitä, että jossain päin maailmaa posahtaa taas ydinvoimala ja mitä kauheuksia siitä seuraa. Jos sitä ei tapahdu jonkun teknisen vian takia, niin varteenotettava vaihtoehto on myös tsunami, terroriteko, sota tai joku muu odottamaton luonnonkatastrofi. Saati ne satojatuhansia vuosia säteilevät jätteet tuleville sukupolville.
Suomen olisi jo aika luopua turkistarhauksesta. Eläinten hyväksikäyttö luksustuotteisiin on vain yksi ikävä esimerkki näistä ihmiskunnan jatkuvista luonnon riistämisen ja hyväksikäyttämisen muodoista.
Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun rasistien vihapuheen ja heidän muita syrjivän käytöksen annetaan jatkua. Rasistiseen käytökseen puuttuminen joka tilanteessa pitäisi olla välitön sisäänrakennettu toimintamalli meissä kaikissa ihmisissä.
Maahanmuuttajille haluan sanoa, että en osaa kuvitellakaan, jos itse joutuisin muuttamaan omasta kulttuuristani täysin vieraaseen paikkaan, jossa ilmasto on täysin toisenlainen ja rasismi sekä ennakkoluulot rehottaisivat osassa porukkaa täysillä. Koittakaa kestää. Tässä maassa on myös paljon ihmisiä, jotka tietävät mitä on empatia tai solidaarisuus. Tulevaisuus on toivottavasti valoisampi siinä miten tätä maapallon yhteistä taakkaa jaetaan tasaisemmin.
Nykyajan parhaita puolia on miesten ja naisten lisääntyvä tasa-arvo. Naiset vallan kahvassa on tulevaisuutta. Naiset eivät tietenkään tule poistamaan kaikkia vallankäytön ongelmia, mutta tuo se ainakin vaihtoehtoja tähän tuhansia vuosia kestäneeseen miesten vallan jatkumoon politiikassa – ja toivon mukaan pian myös kaikissa uskonnoissa.
Ennen oli paremmin ainakin se, että kun joku meni rikki, se korjattiin. Nyt se heitetään pois ja ostetaan uusi tilalle.
Odotin turhaan lapsestani haitarinsoittajaa, vitsi. En ole koskaan ymmärtänyt sitä asiaa, että vanhemmat haluavat lapsistaan itsensä kopioita. Kammottava ajatus. Joka tapauksessahan heistä tulee vanhempiensa kaltaisia, huh huh. Kerran näin uimahallissa yhden isän pukevan pienelle pojalleen samanlaista pukua ja solmiota kuin itselleen. Tuli todella riipivä olo. Jos vanhemmat odottaisivat lapsiltaan vähemmän, meillä olisi paljon terveempiä ja vähemmän traumatisoituja nuoria.
Sukurasitteeni on järjetön kärsimättömyys. Se kulkee vahvasti mukana ja siitä voi yrittää päästä irti, mutta vaikeaa se on. Tosin joskus se voi olla myös voimavara sille, että asioita syntyy nopeasti. Mutta enimmäkseen se on rasittava piirre sekä itselleni että lähiympäristölleni.
Luulin itsestäni liikoja, kun kirjoitin näitä vastauksia.
Kimmo Pohjonen 60-vuotisjuhlakonsertti 10.11 Tampere-talolla.
