Lemmikin omistaminen on sidoksissa ihmisen identiteettiin, hyvinvointiin ja kasvatuksellisiin arvoihin, jotka matkaavat usein yli sukupolvien.

Kenties juuri siksi harva kykenee tarkastelemaan objektiivisesti ja terveen itsekriittisesti, mitä oikein tarkoittaa omistaa lemmikki.

Tiedän kokemuksesta, että eihän se hyvältä tunnu, kun vierustoveri osoittaa virheet, jotka olen tehnyt koirani kanssa. Silti neuvojen kuunteleminen on auttanut minua ymmärtämään koirani tarpeita ja siten parantanut meidän molempien hyvinvointia.

Ensimmäisen koirani kanssa vietetyt kuukaudet pentukoulussa olivat ennen kaikkea minua varten. Koirani oppi kaiken tuosta vain.

Ennen vanhaan koirat olivat työkoneita, ja jos ne eivät suoriutuneet työtehtävistään, niistä ”tehtiin kintaat”. Tämä perinne näkyy edelleen Suomessa. Nykyään tiedetään, että koira, joka istuu suurimman osan vuodesta pihahäkissä vailla kunnon kontaktia laumaansa, kärsii fyysisesti ja henkisesti.

Joka talvi koiria paleltuu ulkohäkeissä kuoliaaksi. Jotkut pelkäävät, että jos koiralle antaisi perheenjäsenen statuksen, se alkaisi suoriutua kehnommin työtehtävistään. Ja se taas aiheuttaisi omistajalle suurta häpeää.

Pelko on perusteeton. Olen nähnyt sen omin silmin. Monissa perheissä metsästyskoira on kotona rakkautta ja huolenpitoa saava perheenjäsen ja metsässä työtään menestyksekkäästi tekevä, onnellinen metsämiehen ja -naisen kumppani.

On koiria, joilla ei ole muuta arvoa kuin toimia pentukoneina omistajille, jotka tahkoavat rahaa koirien hyvinvoinnin kustannuksella. Laiton lemmikkikauppa kukoistaa netissä, liikajalostukseenkaan ei ole kyetty kunnolla puuttumaan, vaikka siitä on puhuttu jo vuosia.

Monet suosituimmista koiraroduista ovat syntyjään sairaita. Yhtä kaikki, ongelmien valossa on selvää, että koiran tai kissan hankkiminen on liian helppoa.

Ehkä olisi aika kaivaa naftaliinista Korkeasaaren entisen johtajan Seppo Turusen ehdotus. Mitä, jos jokaisen lemmikinomistajan tulisi suorittaa lemmikkiajokortti, ennen kuin hänelle myönnetään lupa omistaa esimerkiksi koira tai kissa?

Itsekin suorittaisin kortin mielelläni jälkijättöisesti. Joutuisi miettimään kaksi kertaa, onko lemmikin hankkiminen kaiken vaivan arvoista, vai tuleeko siitä taakka, kun hetken hyöty tai hurmio ovat ohitse – taakka, josta usein hankkiudutaan eroon hylkäämällä tai lopettamalla eläin.

Lemmikkieläinkortti auttaisi hillitsemään liikajalostettujen koirien kysyntää: ostopäätökset vaikuttavat jalostukseen eniten. Kortin hankkimisprosessi voisi sisältää valistuksen ja teoriaopetuksen lisäksi käytännön harjoituksia.

Ilahduttavaa on, että ongelmien vastapainoksi yhä useammat lemmikinomistajat käyttävät paljon aikaa lemmikkinsä luontaisten tarpeiden ymmärtämiseen ja määrittelevät siten omistajuutta lemmikin hyvinvoinnin näkökulmasta.

Omistajuuden kuuluukin olla paikoin haastavaa, mutta kun omistamme lemmikkejä rakastaen ja halukkaina oppimaan, palvelee se molempien luontokappaleiden hyvinvointia.

Kimmo Ohtonen on toimittaja ja luontokuvaaja.