Nelikymppisenä Kim Cattrall sai elämänsä työkeikan. Rooli Darren Starin hittisarjassa Sinkkuelämää muutti hänen elämänsä. Elettiin vuotta 1998.

– Muistan tunteen, kun uskalsin vihdoin hengittää syvään ja rentoutua.

Urasuuntautuneen, humoristisen, seksikkään ja seksuaalisesti aktiivisen Samantha Jonesin rooli oli edelläkävijä tulevan sukupolven vahvoille ja monipuolisille naishahmoille.

– Sarja oli aikansa tuote, jossa paneuduttiin naisten ystävyyteen ja näytettiin heidät kokonaisina ihmisinä. Se oli vapauttavaa. Nyt samankaltaiset hahmot otetaan itsestäänselvyytenä, mutta meidän on oltava valppaita, että kehitys ei mene taaksepäin, hän sanoo.

Kuvauksissa Kim ei ystävystynyt kollegoidensa Sarah Jessica Parkerin, Kristin Davisin ja Cynthia Nixonin kanssa samalla tavalla kuin heidän hahmonsa.

Varsinkin erimielisyyksistä Parkerin kanssa uutisoitiin vuosia. Eripuran kerrotaan alkaneen palkkaneuvotteluista, jotka Kim aloitti, kun Parker ylennettiin ohjelman vastaavaksi tuottajaksi ja hän tienasi muita naisia enemmän.

Sanailua on jatkunut erinäisten medioiden välistyksellä eikä Cattrall suhtautunut suopeasti Parkerin suruvalitteluihin Kimin veljen itsemurhan jälkeen.

Nyt 64-vuotias Cattrall kuittaa aiheen kehottamalla lukemaan aiheesta netistä, siellä on kerrottu hänen mukaansa asiasta kaikki tarpeellinen. Välirikko ei silti haalenna muistoa legendaarisesta roolista.

– Samantha oli elämäni paras rooli, mutta toisen elokuvan jälkeen tiesin, että minulla ei ole enää annettavaa siihen.

Vaikka sarjan viimeinen jakso esitettiin vuonna 2004, ikihitiksi nousseen ohjelman uusinnat pitävät huolen, että Cattrall muistetaan legendaarisesta roolistaan.

– Rakastin Samantha-hahmoa ja sarjaa, mutta enää minulla ei ole mitään uutta annettavaa hahmolle, Cattrall vielä painottaa videopuhelumme aikana. Hän ei aio kuvata enää kolmatta elokuvaa, sillä se ei tunnu minusta ajankohtaiselta.

– Minun puolestani Samanthan rooliin voidaan palkata toinen näyttelijä tai hänet voidaan kirjoittaa ulos tarinasta. Olen yli kuusikymppinen ja keskityn uusiin haasteisiin ja siihen, että voin hyvin.

Kim Victoria Cattrall syntyi Englannin Liverpoolissa loppukesästä 1956, ja muutti vanhempiensa kanssa Kanadaan, Vancouverinsaarelle kolmen kuukauden ikäisenä. Dennis-isä työskenteli rakennusinsinöörinä ja Shane-äiti osa-aikaisena sihteerinä. Hänellä on kaksi siskoa ja edesmennyt pikkuveli.

– Vanhemmillani on ollut suuri vaikutus minuun. Isä uskoi minuun ja sanoi aina, että pärjään elämässä.

Perhe muutti takaisin Liverpooliin, kun Kim oli 11-vuotias. He halusivat pitää huolta Shanen vanhenevasta äidistä, Marianista.

Hänellä oli ollut kova elämä sen jälkeen, kun hänen aviomiehensä George hävisi teille tietämättömille vuonna 1938 ja jätti vaimonsa ja kolme lastansa köyhiksi kerjäläisiksi.

Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Kim Cattrall osallistui ohjelmaan Who Do You Think You Are?, jossa selvitetään julkkisvieraan sukuhistoriaa.

– Lopputulos oli surullinen. Paljastui, että isoisäni oli petturi ja kaksiavioinen. Hän perusti uuden perheen noin 50 kilometrin päähän. Myöhemmin hän muutti kakkosperheensä kanssa Australiaan. Koko juttu kaduttaa minua hieman, mutta positiivista oli se, että tutustuimme toisen perheen lapsiin ja heidän lapsiinsa.

Toinen perhe ei tiennyt isoisän toisesta perheestä.

– Isoäitini nimi oli tatuoitu isoisäni rintaan, mutta hän väitti sen viittaavaan vanhaan tyttöystävään.

Liverpooliin muuton jälkeen Kim kävi siellä katolista tyttökoulua. Näytelmäkärpänen puri nuoreen, kun hän näki Oscar Wilden näytelmän Sulhaseni Ernest Lontoon West Endin teatterialueella.

– Silloin tiesin, että haluan näyttelijäksi.

Myöhemmin hän opiskeli alaa London Academy of Music and Dramatic Artissa, ja sai rooleja paikallisteattereista. Aikuisena hän palasi juurilleen Liverpooliin kuudeksi viikoksi, kun näytteli Playhouse- teatterin näytelmässä Cleopatra.

– Kaupunki oli rakennettu uudestaan ja se oli mukava paikka. Kuka olisi uskonut.

Peruskoulun Kim kävi loppuun Kanadassa, ja muutti vuonna 1972 New Yorkiin opiskelemaan näyttelemistä.

– Silloin opin olemaan varovainen ja tiedostamaan ympäristöni.

– Kun tapasimme, meillä oli samankaltaiset päämäärät, mutta hän ei ymmärtänyt, että minun intohimoni toteuttaa itseäni oli yhtä tärkeää kuin hänen. Minulla kesti pitkään päästä yli erosta.

Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli vuonna 1975 valmistuneessa toimintatrillerissä Rosebud. Se oli hänen ja ohjaaja-tuottaja Otto Premingerin ensimmäinen yhteistyö. Työsuhteen oli tarkoitus jatkua viisi vuotta.

– Hän ei ollut hienovarainen ohjaaja. Hän sanoi, että muistutan Marilyn Monroeta, en ulkonäköni takia vaan sen takia, että minulla ei ollut näyttelijän lahjoja. Olin helpottunut, kun kuvaukset olivat ohi.

Vuotta myöhemmin Universal-studio osti sopimuksen ja Kim muutti Los Angelesiin. Samaan aikaan hänen ensimmäinen liittonsa kanadalaisen kirjailijan Larry Davisin kanssa mitätöitiin.

Cattrall nähtiin noihin aikoihin vierailevana tähtenä monissa ohjelmissa, kuten mysteerisessä lääkärisarjassa Quincy, M.E., rikossarjassa Columbo, toimintasarjassa Starsky & Hutch ja toimintadraamassa Charlien enkelit.

– Minua kehotettiin laihduttamaan, muuttamaan hiustyyliäni ja käyttämään seksikkäämpiä vaatteita. Muutin olemustani, koska halusin näytellä enkä palata tarjoilijaksi.

Vuonna 1980 hän esiintyi legendaarisen Jack Lemmonin kanssa komediallisessa draamassa Tribute.

– Kysyin häneltä, millä perusteella hän valitsee roolinsa. Hän kehotti ottamaan vastaan rooleja, jotka eivät ole omalla mukavuusalueella.

Rohkeassa teinikomediassa Porky’s Cattrall esitti jumppaopettajaa, joka sai Lassie-lempinimen, koska ulvoi seksin aikana. Poliisiopiston komedialliseen maailmaan hän uppoutui vuonna 1984 ilmestyneessä elokuvassa.

– Otin molemmat roolit vastaan sen takia, että tarvitsin rahaa. Niiden jälkeen minut nähtiin elokuvissa lähinnä seksi­symbolina. Suhtauduin tilanteeseen pitkään huumorilla, kunnes huomasin, että en päässyt kehittymään urallani. Aikuisten naisten hyvät roolit menivät Annette Beningille ja Michelle Pfeifferille.

– Ehkä minulla ei ollut tarpeeksi hyvää agenttia tai ehkä asiaan vaikutti se, että asuin osan vuodesta Saksassa silloisen aviomieheni kanssa. Kaikesta huolimatta selviydyin.

Menestys alkoi näkyä myös ikävällä tavalla. Vuonna 1987, romanttisen komedian Mannequinin menestyksen jälkeen, hän palkkasi yksityisetsivän.

– Tein poliisille ilmoituksen stalkkerista ja hain hänelle lähestymiskiellon. Yleensä ihmisillä ei ole pakkomiellettä minuun mutta julkisuuden henkilönä olen tottunut suunnittelemaan reittini huolellisesti etukäteen. Enkä välttämättä kävele ruuhkaisilla kaduilla.

Seuraavana vuonna hän pelastui täpärästi kuolemalta. Hänellä oli lentolippu Pan Am -lennolle 103 Lontoosta New Yorkiin, jonka ruumassa räjähti pommi Skotlannin Lockerbien yllä.

Hän vaihtoi lippunsa viime hetkellä myöhäisemmälle lennolle, jotta ehti käydä ostamassa joululahjan äidilleen Harrodsista.

– Minulta kesti pitkään sisäistää, mitä oikein tapahtui.

Alkoi 1990-luku, jonka alun Cattrall elätti itsensä erilaisilla elokuvilla ja sarjoilla. Teatteri oli henkireikä: Arthur Millerin Näköala sillalta ja Anton Tšehovin Kolme sisarta -näytelmät olivat hänelle läheisiä.

– Teatterissa olen saanut aina esittää monipuolisia rooleja. Työhistoriani siellä on hyvin erilainen kuin elokuvissa ja sarjoissa.

Sitten tuli Sinkkuelämää-kausi, joka vei hänet mukanaan vuosiksi.

Kun Sinkkuelämää-sarja loppui vuonna 2004, uutisoitiin hänen eronsa äänisuunnittelija-muusikko Mark Levinsonista ennen kuin entinen pari oli ehtinyt kertoa siitä läheisimmilleen. Se oli kova pala Kimille.

– Sen lisäksi isälläni todettiin muistisairaus ja olin väsähtänyt pitkästä työputkesta. Minun piti hengähtää ennen kuin olin valmis uusiin töihin.

Onneksi hänellä oli säästöjä.

– Minulla on sen verran rahaa, että pärjään ja voin valita, millaisia rooleja otan vastaan. Pystyn pitämään huolta itsestäni ja perheestäni. Olen siitä kiitollinen.

Hän kuvaa uraansa Sinkkuelämää- sarjan jälkeen vaihtelevaksi ja monipuoliseksi.

– Olen esittänyt urani aikana rohkeita ja ekstroverttejä hahmoja. Aiemmin ikäpolveni naiset syyllistettiin ja hylättiin, jos olimme liian näyttäviä tai äänekkäitä. Onneksi maailma on muuttunut, vaikka naisten oikeuksien puolesta vieläkin on taisteltava.

Isän kuolema kahdeksan vuotta sitten sai hänet palaamaan nuoruudenmaisemiinsa.

Hän osti talon Vancouverinsaarelta, läheltä vanhainkotia, jossa hänen 90-vuotias äitinsä asuu. Hän on ollut Kanadassa suurimman osan koronapandemiasta.

– Olen peilannut elämääni ja itseäni. Pikkuveljeni kuolema lähes kaksi vuotta sitten jätti minuun valtavan tyhjiön. Se sai minut ymmärtämään, kuinka hauraita olemme ja miten rajallista aika on.

Cattrall sanoo elämäni tragedioiden muokanneen häntä.

–Valitsen tarkkaan, kenen seurassa vietän aikaa.

Päättynyt vuosi 2020 on ollut vaikeaa aikaa. Hän on surrut koronaan keväällä kuollutta ystäväänsä, siivonnut kaappeja ja pitänyt yhteyttä ystäviin.

Valoa vaikeaan aikaan on tuonut hänen poikaystävänsä Russell Thomas.

He tapasivat Lontoossa nelisen vuotta sitten, kun Kim oli äänittämässä tarinaansa unettomuudesta Naisten tunti -radio-ohjelmaan BBC:llä.

– Kärsin silloin ensimmäistä kertaa univaikeuksista ja kirjoitin kokemuksistani esseen. Se valittiin ohjelmaan. Sen tuottaja esitteli minut Russelille ja sanoi, että hän pitäisi minulle seuraa seuraavat kolme päivää.

Cattrall pyysi uutta tuttavuuttaan mukaansa Edinburghin elokuvafestivaaleille.

Siitä alkoi lähentyminen.

– Myöhemmin hän matkusti kanssani Vancouveriin ja toisella kerralla Australiaan. Nyt tämän pandemian aikana hän on asunut kanssani ja mitä paremmin olemme tutustuneet toisiimme, sitä varmempi olen, että hän on oikea mies minulle.

Näyttelijäntöitään Kim Cattrall jatkaa aktiivisesti. Hänet nähdään vahvassa roolissa tv-sarjassa Filthy Rich, jossa hän esittää menestyneen televi­sio­saarnaajan leskeä Margaret Monreauxia. Maailmalta kiirineiden tietojen mukaan sarja jäi lopulta vain yhden tuotantokauden mittaiseksi, mutta itse rooli oli Cattrallille mieluinen.

Hän otti tämän työn vastaan kahdesta syystä.

Ensiksi hän halusi tietää, millainen tyyppi mysteerinen rouva, jota hän nimittää rautanyrkiksi samettihansikkaassa, oikein perimmiltään on.

– Minua kiinnosti erityisesti voima, jota Margaret tuntuu saavan rukouksesta. Kävin lapsena pyhäkoulussa, koska pidin laulamisesta. Muuten en ole saanut uskonnollista kasvatusta. Tässä vaiheessa tarkastelen elämää eri näkökulmista ja mietin, että ehkä Jumalalla voisi olla vastauksia minulle.

Toiseksi häntä kiinnosti tuottaminen.

– Olen ollut tuottajana kaksi kertaa aiemmin ja halusin oppia lisää. Haluan kertoa ikäisteni naisten tarinoita, sillä meillä on mieletön kirjo erilaisia kokemuksia. Toivon, että löydän oman ääneni ja tyylini tuottajana.