Kiltteydellä on huono maine, mutta olemmekin ymmärtäneet sen väärin
Maailmassa, jossa piikitellään ja halutaan osoittaa miten väärässä toiset ovat, on rohkeaa olla hyväsydäminen ja kohtelias. Kiltteys on radikaalia ja tekee meistä onnellisempia, kirjoittaa tuottaja Kati Lahtinen.
Pitääkö autoilijaa, joka pysähtyy suojatien eteen, kiittää?
Ei välttämättä pidä, mutta voi. Minä kiitän. Ja kun sanoin tämän somessa, sain oppitunnin, miksi ei pitäisi. Minulle kerrottiin, miten autoilijan tuleekin pysähtyä, se on kuule ihan laissa. Minua valistettiin, että on typerää palkita siitä, että sattuu noudattamaan sääntöjä.
Olen eri mieltä ja aion heilauttaa kättäni jatkossakin. Teen sen, koska kyse ei ole laista tai liikennesäännöistä, vaan viestinnästä ja käytöstavoista. Pienellä eleellä viestin hei, huomasin, että pysähdyit. Minusta se on kohteliasta. Ei vaikeaa ja kuitenkin valtavan suuri asia.
Kiitos on ensimmäisiä lapsille opetettavia sanoja. Palkitsemme hyvästä ja kehumme kun jokin menee hienosti, opetamme taputtamaan omalle ja toisen onnistumiselle. Mutta kun käännymme lapsesta poispäin, lakkaamme uskomasta näiden merkitykseen, sen verran repivästi puhumme ja käyttäydymme. Vänkäämme ja vähättelemme. Kovin on se, joka piikittelee ja saa muut nauramaan toiselle. Maailmassa, jossa koko ajan halutaan osoittaa miten väärässä toiset ovat, on radikaalia olla hyväsydäminen ja kiltti.
”Edes internet ei osaa vastata kysymykseen kiltteydestä puhumatta alistumisesta ja muiden vuoksi uhrautumisesta.”
Teen sanahaun: kiltti ihminen. Saan loputtoman määrän linkkejä liiallisesta kiltteydestä ja neuvoja, miten siitä pääsee eroon. Edes internet ei osaa vastata kysymykseen kiltteydestä puhumatta alistumisesta ja muiden vuoksi uhrautumisesta, jota kiltti ihminen tekee aina väsymiseen saakka. Ei ihme, että kiltteydellä on huono maine.
Mutta me olemmekin ymmärtäneet kiltteyden väärin.
Meillä olla kiltisti tarkoittaa, että pitää olla paikallaan ja hiljaa. Varsinkin kiltin tytön pitää olla paikallaan ja hiljaa, nätisti. Totella.
Kiltteys on ihan muuta.
Se, että joku ei ole kiltti, ei tarkoita, että hän olisi ilkeä tai tuhma. Hän ei ehkä vain tohdi olla kiltti. Hidden brain -podcastin jaksossa A Secret Source of Connection kysytään, miksi kuljemme apua tarvitsevan ohi. Psykologi Amit Kumar kertoo meidän luottavan siihen, että muut kyllä auttavat. Toinen syy on, ettemme usko, että hyvällä teollamme olisi merkitystä. Mutta tutkimukset osoittavat toisin, vakuuttaa Kumar. Pienikin kiltti teko, vaikka talvipäivänä yllättäen saatu kuppi lämmintä kaakaota, tuo hyvän mielen. Lisäksi teko ilahduttaa myös sen tekijää. Kiltteys tekee meistä onnellisempia.
Sitä paitsi: kiltteys tarttuu. Kumar kertoo tapauksesta, jossa kahvilan asiakas päätti ostaa kahvin myös seuraavalle asiakkaalle. Tämä osti taas seuraavalle ja niin edelleen. Syntyi ketju, jossa 378 ihmistä osti kahvikupillisen eli siirsi pienen hyvän teon eteenpäin. Ketju meni rikki vain, koska asiakas numero 379 ei hämmennyksissään ymmärtänyt, mitä tehdä.
Somevideossa Helena Bonham-Carter lukee Danusha Lamérisin runoa Small Kindnesses. Enkä minä pysty katsomaan minuutin mittaista runoa ihastelematta havaintoja pienistä asioista. Ihmiset, jotka siirtävät jalkojaan, kun kävelet penkkirivillä heidän ohitseen. Se, miten tuntemattomallekin tämän aivastaessa sanomme ”terveydeksi”. Runossaan Laméris miettii, josko näissä ohikiitävissä hetkissä on todellinen ihmisyytemme. Siinä, kun kiitämme soppalautasen tuovaa tarjoilijaa. Tai siinä kun punaisen pick-upin kuljettaja pysähtyy ja päästää ohi – ”…for the driver in the red pick-up truck to let us pass”.
Kirjoittaja somessa @katitlahtinen
PS: Kiltteyttä ja sen huonoa mainetta pohditaan myös 360-podcastissa.
