Kilpirauhasvaivat oireilevat monin tavoin yksilöllisesti – Milloin niitä on syytä epäillä?
Kilpirauhasen vajaa- ja liikatoimintaa ei ole aina helppo tunnistaa, sillä niiden oirekirjo on laaja ja epämääräinen. Vaivat ovat yleensä hyvin hoidettavissa, vaikka liikatoiminnan hoito johtaakin usein vajaatoimintaan.
Kilpirauhanen on kaulalla, kurkunpään alapuolella sijaitseva perhosen muotoinen elin. Se tuottaa kilpirauhashormonia eli tyroksiinia, joka säätelee aineenvaihduntaa monin tavoin. Jos hormonin tuotanto vähenee tai kiihtyy, puhutaan kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnasta. Ne ovat kilpirauhasen tavallisimmat toimintahäiriöt.
Vajaatoimintaa sairastaa noin kolme prosenttia ja liikatoimintaa yksi prosentti suomalaisista. Molemmat ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä.
– Suomessa vajaatoiminnan eli hypotyreoosin tavallisin syy on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, jossa elimistö muodostaa vasta-aineita kilpirauhasen rakenteita kohtaan. Tällöin sairaus kehittyy hitaasti. Muitakin syitä on, mutta ne ovat harvinaisempia, sanoo endokrinologian erikoislääkäri Reeta Rintamäki Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.
Muut autoimmuunitaudit lisäävät autoimmuunitulehduksen riskiä. Eniten vajaatoimintaa todetaan yli 60-vuotiailla, mutta sairastua voi missä iässä hyvänsä.
– Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat laaja-alaisia, moninaisia ja yksilöllisiä. Ne johtuvat siitä, että kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa.
Tyypillisimpiä oireita ovat väsymys, kuiva iho, palelu, silmäluomien turvotus, muistihäiriöt ja ummetus. Niitä esiintyy lähes kaikilla. Hiustenlähtöä ja painonnousua on vain noin puolella sairastuneista. Ne nousevat kuitenkin usein esiin, ja siksi voi syntyä virheellinen käsitys, että ne ovat tavallisimpia oireita.
– Nuorilla naisilla voi olla myös kuukautishäiriöitä ja siitä johtuvaa lapsettomuutta. Iäkkäämpien oireet saattavat olla samankaltaisia kuin sydämen vajaatoiminnassa tai dementiassa. Joillakin ikäihmisillä oireita ei ole lainkaan, tai ne ovat hyvin vähäisiä.
”Toinen syy liikatoimintaan voi olla struuma. Silloin kilpirauhasessa on kyhmy tai kyhmyjä, jotka erittävät liikaa kilpirauhashormonia.”
Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi johtuu yleensä Basedowin taudista. Se on autoimmuunisairaus, johon kuuluvat kilpirauhasen toimintahäiriö ja silmäoireyhtymä. Siihen sairastutaan usein jo 30–40-vuotiaana.
Perimä altistaa Basedowin taudille, ja sen voivat laukaista stressi sekä tupakointi. Jälkimmäinen lisää tautiin kuuluvien silmäoireiden riskiä.
– Toinen syy liikatoimintaan voi olla struuma. Silloin kilpirauhasessa on kyhmy tai kyhmyjä, jotka erittävät liikaa kilpirauhashormonia. Jos kyhmyjä on paljon, liikatuotannon laukaisija voi olla yhtäkkinen runsas jodin saanti esimerkiksi varjoainekuvauksessa. Sen sijaan yksittäisen kyhmyn liikatuotannon syytä ei täysin tunneta, Reeta Rintamäki kertoo.
Struumassa kilpirauhanen voi kasvaa kookkaaksi ja aiheuttaa kaulan alueelle paineen tunnetta. Suuri kilpirauhanen voi näkyä ulospäin.
– Kilpirauhasen kyhmyt ovat struumassa hyvänlaatuisia. Leikkaushoitoa harkitaan, jos kyhmyt kasvavat koko ajan ja oireilevat – vaikka ne eivät tuottaisi liikaa kilpirauhashormonia.
Kilpirauhasen liikatoiminnassa oireet johtuvat aineenvaihdunnan kiihtymisestä. Tyypillisiä oireita ovat hikoilu, väsymys, lihasheikkous, käsien tärinä, sydämen tykyttely sekä painonlasku tai ainakin vatsan vilkastunut toiminta. Naisilla voi olla kuukautiskierron häiriöitä ja vanhuksilla eteisvärinää, johon liittyy tihentynyt, epäsäännöllinen sydämen rytmi.
– Lisäksi voi olla Basedowin taudin silmäoireita, kuten hiekan tunne silmässä sekä liike- tai silmien takainen kipu. Silmät voivat alkaa pullottaa.
”Toisinaan vajaatoiminnan parhaalla mahdollisella tyroksiinihoidolla ei kuitenkaan saavuteta riittävän hyvää hoitotasapainoa, vaan potilaalle jää edelleen oireita.”
Oireiden laajan kirjon vuoksi kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaa ei ole aina helppo tunnistaa. Toisaalta kilpirauhaskoe on tavallisimpia perustutkimuksia, joihin lääkärit lähettävät esimerkiksi voimakkaan väsymyksen vuoksi tai selvitellessään epämääräisiä oireita, jotka voivat liittyä moniin eri sairauksiin.
– Kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta voidaan todeta tai poissulkea yksinkertaisella verikokeella terveyskeskuksessa. Muita tutkimuksia ei tarvita, Reeta Rintamäki sanoo.
Kun vajaa- tai liikatoiminta on todettu, hoito alkaa välittömästi. Vajaatoiminnassa se tarkoittaa hormonikorvaushoitoa eli tyroksiinitabletteja, joita otetaan kerran päivässä, yleensä aamuisin. Tätä lääkitystä käyttää Suomessa yli 300 000 henkilöä. Hoito on elinikäinen, koska elimistö ei tuota enää kilpirauhashormonia.
– Tyroksiinihoito on samanlaista kuin insuliinihoito diabetesta sairastavalla. Elimistö ei pärjää ilman kumpaakaan.
Tyroksiinin ansiosta vajaatoiminnan oireet alkavat yleensä lievittyä nopeasti. Valtaosa potilaista paranee täysin oireettomiksi.
– Lääkkeen annostus on yksilöllinen, ja sitä säädellään verikoearvojen perusteella.
Kun oikea annos on löytynyt, se ei yleensä muutu, jos paino pysyy entisellään. Raskauden aikana tyroksiinin tarve lisääntyy ja annosta on nostettava.
– Muitakin syitä voi joskus olla. Esimerkiksi jotkin sairaudet, kuten keliakia, voivat vaikuttaa tyroksiinin annostukseen, jos sen imeytyminen huononee, Rintamäki sanoo.
Toisinaan vajaatoiminnan parhaalla mahdollisella tyroksiinihoidolla ei kuitenkaan saavuteta riittävän hyvää hoitotasapainoa, vaan potilaalle jää edelleen oireita. Tällöin lääkärin on syytä kartoittaa oireiden mahdolliset muut syyt, kuten diagnosoimattomat sairaudet ja lääkitykset. Jos potilaalla ei ole vasta-aineita, tarvittaessa voidaan tehdä hoitokokeilu tyroksiinin ja trijodityroniinin eli T3-hormonin yhdistelmähoidolla.
”Hoidon jälkeen on vältettävä jonkin aikaa kontakteja pieniin lapsiin, ja siksi hoito ei sovi kaikille.”
Liikatoiminnan hoito alkaa tyreostaattilääkityksellä, joka vähentää kilpirauhashormonin tuotantoa. Usein aluksi tarvitaan myös sydämen sykettä rauhoittavaa lääkitystä eli beetasalpaajia. Kun tilanne on tasaantunut, päätetään jatkohoidosta.
– Joillakin Basedowin tautia sairastavilla riittää, että tyreostaattihoitoa jatketaan noin puolitoista vuotta. Liikatoiminta voi sammua sen aikana, ja osalla lääkitys voidaan lopettaa. Tosin riskinä on, että liikatoiminta uusii, Reeta Rintamäki sanoo.
Toinen vaihtoehto on radiojodihoito, jossa radioaktiivista jodia otetaan suun kautta. Se kertyy kilpirauhaseen ja tuhoaa siellä soluja, jolloin liikatoiminta lakkaa. Radiojodihoito on turvallista, sillä elimistön säderasitus on hyvin pieni. Sen ei ole todettu aiheuttavan haittoja.
– Hoidon jälkeen on vältettävä jonkin aikaa kontakteja pieniin lapsiin, ja siksi hoito ei sovi kaikille. Radiojodia ei voi myöskään käyttää raskauden tai imetyksen aikana tai jos potilaalla on Basedowin taudin aiheuttamia vakavia silmäoireita. Joillekin myös radiojodikapselin nieleminen voi tuottaa vaikeuksia.
Kolmas mahdollisuus on leikkaus, jossa kilpirauhanen poistetaan. Leikkausta käytetään, kun rauhanen on huomattavasti suurentunut. Leikkaus on vaihtoehto myös silloin, kun liikatoiminta uusiutuu, mutta radiojodia ei voida antaa.
– Kun kilpirauhanen leikataan pois, liikatoiminta kääntyy automaattisesti vajaatoiminnaksi. Myös radiojodihoidon jälkeen kehittyy usein vajaatoiminta. Tällä aloitetaan tyroksiinihoito. Tyreostaattihoidossa lääkkeen annostus pidetään riittävän pienenä, mikä estää luiskahtamista vajaatoiminnan puolelle.
Mahdollisia silmäoireita hoidetaan jaksoittaisilla suurilla kortisoniannoksilla.
– Hoitoon kuluu aina tupakoinnin lopettaminen, sillä sen jatkaminen heikentää selvästi silmäsairauden hoitotulosta.
”Kun tauti saadaan tasapainoon, ihminen jaksaa taas työelämässä ja selviää arjesta hyvin.”
Joskus vajaa- tai liikatoiminnan saaminen hyvään hoitotasapainoon voi viedä aikaa. Reeta Rintamäen mukaan jokaiselle löytyy kuitenkin yleensä sopiva hoito, jos vain potilas itse on sitoutunut siihen.
Hoidon onnistumista seurataan säännöllisesti. Seuranta on aluksi tiheää, mutta ajan mittaan seurantakäyntien välit pitenevät.
Sairauslomaa voidaan tarvita hoidon alkaessa, jos oireet ovat niin vaikeat, että ne vaikuttavat toiminta- ja työkykyyn.
– Kun tauti saadaan tasapainoon, ihminen jaksaa taas työelämässä ja selviää arjesta hyvin. Se on aina hoidon tavoitteena, olipa hoitomuoto mikä hyvänsä.
Elintavoillaan vajaa- tai liikatoiminnan syntyyn ei voi juuri vaikuttaa – tosin se tiedetään, että tupakoinnilla on merkitystä Basedowin taudin synnyssä.
– Elintavoilla ei voi liioin hoitaa näitä sairauksia, mutta ne tukevat hoitoa. Terveellinen ruokavalio, painonhallinta, liikunta, riittävä uni ja tupakoimattomuus lisäävät yleistä hyvinvointia ja terveyttä. Mitä paremmassa kunnossa on henkisesti ja fyysisesti, sitä paremmin pärjää vajaa- tai liikatoiminnan kanssa, Reeta Rintamäki sanoo.
Asiantuntija: Reeta Rintamäki Suomen endokrinologiyhdistyksen puheenjohtaja, LT, endokrinologian erikoislääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaala
Kilpirauhassyövän hoito aiheuttaa vajaatoiminnan
- Kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta eivät voi johtaa kilpirauhasen syöpään. Kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon käytetty radiojodihoito ei myöskään lisää syöpäriskiä.
- Useimmissa tapauksissa kilpirauhassyövän aiheuttajaa ei tiedetä. Tunnetuin riskitekijä on aiemmin kaulan alueelle annettu sädehoito tai muu altistuminen voimakkaalle säteilylle. Joskus harvoin kilpirauhassyöpään voi liittyä perinnöllinen alttius.
- Kilpirauhassyöpä näkyy yleensä kilpirauhasen seudun kovana, aristamattomana kyhmynä. Siksi kaulan alueen patit ovat aina syy mennä lääkäriin. Useimmiten kyse on kuitenkin hyvänlaatuisesta muutoksesta. Vain noin viisi prosenttia kilpirauhasen kasvaimista on syövän aiheuttamia.
- Tavallisesti kilpirauhassyöpä on hyvin hoidettavissa. Perushoito on leikkaus, jossa kilpirauhanen poistetaan mahdollisimman tarkasti. Sen jälkeen annetaan tarvittaessa vielä radiojodihoito, jonka tavoitteena on tuhota kaulalle jäänyt kilpirauhaskudos. Kilpirauhasen poistosta seuraa kilpirauhasen vajaatoiminta, jota hoidetaan tyroksiinillä.
- Suomessa todetaan hieman yli 500 kilpirauhasen syöpää vuodessa. Määrä on lisääntymään päin. Naisilla syöpää esiintyy 2–4 kertaa enemmän kuin miehillä.
Lähde: terveyskirjasto.fi
