Kiinnostavia nuoria tykkejä ja uutta alkua hakevia supertähtiä – listasimme 15 Valioliigan parasta hankintaa kesän siirtoikkunassa
Valioliiga-seurat ovat jälleen mällänneet valtavan määrän rahaa kesän siirtoihin. Aition jalkapalloasiantuntija Tuukka Kotimäki listaa niistä 15 parasta vahvoin argumentein.
Siirtoikkuna kesän 2024 osalta on sulkeutunut viime yönä. Mediayhtiöiden taivaalla päivystäneet kopterit ovat laskeutuneet tukikohtiinsa, TV-kanavien liveseurantaa tehneet urheilutoimittajat pääsevät nukkumaan todennäköisesti pari vuorokautta putkeen ja Harry Redknapp on ajanut vanhasta tottumuksesta Range Roverinsa talliin.
Maailman rahakkain jalkapalloliiga näytti jälleen taloudellisen mahtinsa seurojen mällättyä kesän ikkunassa yli kaksi miljardia euroa. Sillä ei aivan ylletä edelliskesän ennätykseen, mutta kauas ei jääty.
Aitio listasi uuten joukkueeseen Valioliigassa – joko sarjan sisäisesti tai muualta maailmasta – tehdyistä siirroista 15 kiinnostavinta. Kriteerejä listaukselle olivat pelaajan taso, viime vuosien peliesitykset ja sopivuus uuteen joukkueeseensa. Mukana tarkastelussa olivat kaikki kesän aikana siirtyneet pelaajat aina siirtoikkunan takarajaan, 31 elokuuta, saakka.
15. Jadon Sancho, 24. Manchester United → Chelsea, Laina, osto-optio.
Pelaajan nimen perässä ikä, lähtöseura → uusi seura ja raportoitu siirtosumma miljoonina euroina (lähde: Transfermarkt).
Joidenkin mielestä Jadon Sanchon tulisi olla kaukana tällaisilta listoilta, toisten mielestä korkeammalla. Kyse on tietenkin siitä, riittääkö ihmisillä vielä uskoa. Ajatus on siinä mielessä hassu, että Sancho on vasta 24-vuotias eli menee heittämällä sarjaan “ikäistään vanhemmiksi ajateltavat pelaajat”. Olihan hän jo 20-vuotispäiviensä tienoilla paukutellut Bundesliigassa kaksi kautta absurdeilla tehoilla 12+18 ja 17+17.
Sancho ei pelaajana isommin esittelyjä kaipaa. Kysymysmerkkejä toki riittää miehen flopattua Old Traffordilla, eikä Chelseaa voi ympäristönä kovinkaan stabiiliksi kutsua. Jos Enzo Maresca antaa laiturille riittävästi rakkautta, on kaikki mahdollista. Iso pallollinen rooli ratkaisusyöttöjen ja -ohitusten muodossa kenties. Sancho ei kuitenkaan astele Valioliigan pikkuseuraan, jossa 90 minuuttia on itsestäänselvyys illasta toiseen. Kaikkea muuta, sillä peliajasta kilpailee iso tukku kovia nuoria pelaajia eikä Chelsean pelaajapolitiikasta ota kukaan selvää.
Sanchon on tiedostettava tilanne, kaivettava peili eteen ja kyettävä etsimään selityksiä vain ja ainoastaan siitä. Se on hänen koko loppu-uransa ratkaiseva kysymys.
14. Aaron Ramsdale, 26. Arsenal → Southampton. 21,4 miljoonaa euroa.
Aaron Ramsdalen Arsenal-siirto vuonna 2021 herätti monissa ihmetystä. Miksi vahvaa uutta nousua tekevä uinuva jättiläinen haluaa riveihinsä Sheffield Unitedissa ja Bournemouthissa valtavat määrät palloja taakseen laskeneen, korkeintaan keskinkertaisen maalivahdin?
Mikel Arteta tiesi tässäkin, mitä teki. Ja yhtä lailla hän sen tiesi syrjäyttäessään Arsenalin runkopelaajaksi ja fanien suosikiksi nousseen Ramsdalen David Rayalla edelliskauden aattona.
Ramsdalen Southampton-siirto saanee hyväksynnän varsinkin empaattisilta jalkapalloihmisiltä. Hän kun on tyyppiesimerkki pelaajasta, joka ei tehnyt mitään väärää, pelasi pääosin todella hyvin, mutta joutui silti syrjäytetyksi. Arteta vain laski, että Ramsdale ei sittenkään ole riittävän hyvä mestarivahdiksi ja joukkueen vaativaan pelitapaan. Asia, jota myös moni Arsenal-fani kummasteli. Osa jopa edelleen.
Se kertoo paljon Ramsdalen tasosta. En itsekään näe, että hän olisi aivan Valioliigan kärkivahteja, mutta tulee lähellä pääjoukossa kuitenkin ja on Atlantille soutuveneellä joutuneelle Southampton-puolustukselle iso, iso hankinta. Hommia nimittäin riittää.
Ja vaikka Rayan arvellaan syrjäyttäneen Ramsdalen juuri jalalla pelaamisen kyvyn vuoksi, ei englantilainen ole tällä osa-alueella huono. Hän pystyy avaamaan peliä monipuolisesti, myös paineen alla. Southampton on piskuinen nousija, mutta pyrkinee monissa otteluissa avaamaan peliä kontrolloidusti alhaalta. Ramsdale on todistanut olevansa myös erinomainen refleksitorjuja ja ison tilan puolustaja.
Kenties kaikkein eniten Ramsdale on kuitenkin johtaja, jollaista sarjanousija tarvitsee. Maalivahdin huippuvuosien pitäisi olla vasta (kaukana) edessäpäin, mutta kokemusta piisaa jo vuosikaupalla kovimmista liemistä. Mikel Artetan monen mielestä brutaali päätös voi koitua etelärannikon Pyhimyksille todelliseksi onnenpotkuksi.
13. Matthijs De Ligt, 25. FC Bayern München → Manchester United, 45 miljoonaa euroa.
Voi tuntua erikoiselta, että Matthijs De Ligt täytti vasta 25 vuotta aivan alkaneen Valioliiga-kauden aattona. No, tulihan De Ligtistä Ajaxin seurahistorian nuorin kapteeninnauhan käteensä asettanut pelaaja jo maaliskuussa 2018, vasta 18-vuotiaana ja Mestarien liigan historian nuorin pudotuspeliottelun kapteeni seuraavana vuonna. Takana on siis jo seitsemän kautta Euroopan huippusarjoissa. Urakehitys ei kuitenkaan ole ollut valtavien odotusten kaltaista ja isosta kokemuksestaan huolimatta De Ligt on tässä vaiheessa jonkinasteinen kysymysmerkki.
Kahdesta Bayern-kaudesta ensimmäinen oli onnistuneempi ja jälkimmäisellä De Ligt kärsi vaivoista ja joutui myös kamppailemaan avauskokoonpanon paikastaan kovassa kilpailussa kahden muun Euroopan huipputopparin kanssa. Päättyneen kesän EM-lopputurnauksessa mies jäi kokonaan penkille pelaamatta minuuttiakaan.
Näyttöhaluja siis varmasti piisaa, eikä vähiten miehen avoimen Nemanja Vidic–Rio Ferdinand -fanitustaustansa ansiosta. De Ligt pääsee jälleen yhteen hänet maitonaamaisena teininä kapteeniksi nostaneen Erik Ten Hagin kanssa. Vastuuta on varmasti luvassa Raphaël Varanen lähdettyä Italiaan, Harry Maguiren tason riittävyyden ollessa niin ja näin sekä koko joukkueen kärsittyä viime kaudella valtavasta loukkaantumissumasta. Toinen topparihankinta, nuori Leny Yoro putosi jo kauden alla sairastuvalle.
De Ligt ja Lisandro Martinez muodostavat toppariparin, josta ei ainakaan jämäkkää johtajuutta tule puuttumaan. Argentiinalaisen virkaveljen ollessa vain reilun vuoden De Ligtiä vanhempi, voi tässä keitoksessa olla kaikki ainekset uuteen Vidic–Ferdinand -tarinaan.
12. Mats Wieffer, 24. Feyenoord → Brighton. 32 miljoonaa euroa.
Yksi Brightonin melkoisen intensiivisen siirtokesän helmistä. Feyenoordissa loistanut puolustava keskikenttäpelaaja Mats Wieffer voi hyvin ottaa ison roolin uudessa joukkueessaan. Jos hollantilaista lokeroi pelaajana, on kyseessä syvällä operoiva pallollisen pelin kapellimestari. Syöttämiseen liittyvät numerot olivat Eredivisiessä vakuuttavia – myös eteenpäin suuntautuneiden ja pidempien syöttöjen osalta.
Ja kuten nykypäivän huippujalkapallon registan profiiliin jo lähes automaattisesti kuuluu, on Wieffer pätevä myös puolustusvaiheessa riistäen, katkoen ja prässäten tehokkaasti. Varttakin löytyy, peräti 188 senttimetriä eli pääpalloissakaan ei miestä heitellä seinille.
Ainakin alun perusteella hyvin valmennetussa Brightonissa Wieffer voi osoittautua melko pian yli 30 miljoonan euron hintalapustaan huolimatta todelliseksi alelöydöksi.
11. Emile Smith Rowe, 24. Arsenal → Fulham, 31,8 miljoonaa euroa.
Here we goooo-ooo, Saka and Emile Smith Rowe.
Status Quon tahtiin suosikkichanttiaan veivannut Emirates Stadiumin yleisö on todistanut kahden oman kultapoikansa urapolkujen edenneen melko lailla eri suuntiin. Siinä missä Bukayo Saka on noussut jo Valioliigan ja Englannin maajoukkueen kiintotähdeksi, hyytyi Emile Smith Rowen Arsenal-ura pahemman kerran.
Nuori pelintekijä paukutti kaudella 2021-22 peräti kymmenen liigamaalia, mutta sen jälkeen vastuu on jäänyt kovin pieniksi penkki-cameoiksi eikä Arsenal-paidassa syntynyt enää ainuttakaan Valioliiga-maalia. Loukkaantumiset näyttelivät toki syöksyssä omaa, sangen merkittävää osaansa.
Kuten Ramsdalenkin, myös Smith Rowen siirto pienempään seuraan miellyttää varmasti melko lailla kaikkia. Arsenal-faneista moni tuskin panee pahakseen oman rakkaan poikansa uutta uramahdollisuutta, Fulham-leirissä tiedetään, kuinka hyvä pelaaja mies voi olla ja neutraalit jalkapallon seuraajat haluavat nähdä Smith Rowen taidot valkoisten viivojen sisäpuolella.
Smith Rowe on ennen kaikkea hyökkäyskolmanneksen kapellimestari suurimpana vahvuuksinaan maalipaikkojen luominen ja pelin edistäminen erilaisilla syötöillä ja harhautuksilla. Myös maalintekopotentiaalia löytyy. Jos mies säästyy vammoilta ja saa täten rakennettua ottelukuntopohjansa takaisin huipputasolle, on edelleen nuorella pelaajalla kaikki edellytykset nousta Craven Cottagen suursuosikiksi. Alku onkin jo ollut lupaava, erinomaisesti valmennetussa Marco Silvan systeemissä.
10. Federico Chiesa, 26. Juventus → Liverpool, 12 miljoonaa euroa.
Ainakin ensitiedon varassa arvioiden toisen polven italialaistykki vaikuttaa järkevältä kakkosvaihtoehdolta oikealle laidalle, muuan Mohamed Salahille. Eurooppalaista jalkapalloa seuranneet tietävät varmasti, missä Federico Chiesan katto on. Se nähtiin jo kesän 2021 voittoisassa EM-lopputurnauksessa ja myös päättyneen kesän vastaavassa Chiesan muodostaessa etenkin turnauksen alussa Italian merkittävimmän yksi vastaan yksi -ohitusuhkan.
Laituri on ennen kaikkea kuljettaja ja ohittaja, jonka pelaaminen on lopulta melko yksinkertaista. Viime kauden Serie A:n progressiivisissa kuljetuksissa, kuljetuksissa vastustajan boksiin ja laukauksia luoneissa peliteoissa (shot creating actions) Chiesa oli aivan sarjan eliittiä.
Pelaajaprofiililtaan italialainen sopinee Arne Slotin pelitapaan mainiosti. Olemme nähneet jo ensimakua siitä, kuinka vahvasti Anfieldin uusi hollantilaispomo haluaa pelaajiensa tekevän repiviä, viimeisen linjan juoksuja. Juuri niitä, joilla Chiesa laskunsa maksaa.
Chiesan Liverpool-suoriutumisen päälle voidaan laittaa kaksi kysymysmerkkiä. Ensinnäkin, laituria ei ole koskaan tunnettu valtaisan hyvänä puolustajana ja toisekseen, loukkaantumishistoriasta löytyy melko tuore ACL-vamma, jonka takia Chiesa menetti yhden kokonaisen kauden. Toki on sanottava, että viime kaudella mies ei ollut juurikaan loukkaantumisten vuoksi sivussa ja pelaajien saatavuuteen valtavasti satsaavan Slotin voidaan hyvällä syyllä veikata analysoineen tämän riskin huolella.
Mikäli ainakin numeraalisesti vasta parhaita pelivuosiaan lähestyvä Chiesa pysyy ehjänä, voi hänen tasoiselle pelaajalle naurettavan pieni siirtosumma osoittautua todelliseksi Anfield-lottovoitoksi. Ja mestariohittaja ottaa tulevina vuosina niskaansa jopa Salahin kuninkaallisen viitan.
9. Joshua Zirkzee, 23. Bologna → Manchester United, 42,5 miljoonaa euroa.
Zirkzee on Unitedin muiden kesäostosten tapaan osoitus seuran siirtopolitiikan muuttumisesta järkevämpään suuntaan. Nuori, mutta jo kovia näyttöjä top 5 -sarjassa antanut pelaaja, jonka kaltaista joukkue myös taktisesti tarvitsee. Zirkzee ei ole valitettavan usein nähtävä “tuo pelaaja on trendikäs, ostetaan kuljeksimasta” -hankinta.
Vaikka hollantilainen viimeistelikin alkaneen kauden sarja-avauksen voittomaalin Valioliiga-uransa ensimmäisellä laukauksellaan, ei kookkaan ysipaikan pelaajan suurin odotusarvo ole välttämättä maalitehtailussa. United saa Zirkzeestä monipuolisen kohdeysin, jonka vahvuuksia ovat pelin linkittäminen topparien edessä samalla selustaan tilaa luoden. Tilaa, jota Alejandro Garnacho, Marcus Rashford ja tämä myötä toivon mukaan enemmän vahvuuksillaan pelaamaan pääsevä Rasmus Højlund hyödyntävät.
Zirkzee tarjoaa myös selkeän kohteen pidemmille avauksille, tässä asiassa hieman kuin Wout Weghorst, mutta laadukkaammassa paketissa. Hän kykenee myös putoamaan syvempään vastaanottamaan palloja ja osaa edetä kuljettamalla. Ja mikä voi lopulta olla se suurin pelillinen etu: Bruno Fernandesin vapauttaminen viimeisestä linjasta alemmas peliä tekemään. Ei mikään marginaalinen asia.
8. Yankuba Minteh, 20. Newcastle → Brighton, 35 miljoonaa euroa.
Yksi alkaneen kauden ehdottomasti kiinnostavimmista nuorista pelaajista, vieläpä kokonaisuudessaan pelillisesti kiehtovan Brightonin paidassa. Yankuba Minteh voi olla sensaatio – ainakin miehen nimen vasta ensimmäistä kertaa kuuleville.
Gambialaislaituri palasi kesäksi Feyenoord-lainaltaan emoseuraansa Newcastleen, joka myi pelaajan eteenpäin etelärannikon Brightoniin. Hollannissa Minteh viimeisteli kymmenen Eredivisie-maalia ja ja syötti kuusi.
Feyenoordissa Minteh oli yksi Arne Slotin pelitavan ruumiillistumista; nopea laituri, joka hakeutui paljon yksi vastaan yksi -tilanteisiin ja teki repiviä juoksuja selustaan. Eniten hän pelasi oikealla laidalla, josta leikkasi usein vasenjalkaisena sisään.
Brighton vaikuttaa Mintehin uran kannalta rationaaliselta seuraavalta askeleelta. Valioliigan kärkiseurassa peliaika olisi voinut olla tiukassa, mutta Fabian Hürzeler antaa sitä varmasti riittämiin. Se tietää tuskaisia hetkiä monille vasemmille puolustajille ja toppareille.
7. Savinho, 20. Troyes → Manchester City, 22 miljoonaa euroa.
Vaikka nuoren brassilaiturin papereissa lukeekin lähtöseurana Troyes, ei Savinho siellä todellisuudessa pelannut, vaan oli lainapesteillä ensin PSV:ssä ja sitten Espanjan viime kauden sensaatiojoukkue Gironassa tehtaillen peräti 35 startissaan huimat tehot: yhdeksän maalia ja kymmenen maalisyöttöä La Ligassa. Sivuhuomiona: onko Gironalla ja Manchester Cityllä sama omistajataho? Tottahan toki.
Kuten olemme jo kauden kahdessa ensimmäisessä Valioliiga-ottelussa nähneet, ovat Savinhon vahvuudet yksi vastaan yksi -tilanteissa ja useampi sarjan puolustuspelaaja on jo löytänyt nilkkansa solmusta. Brassi tuo sekä suoraa ohitusuhkaa että vaihtoehdon leikata laitakaistalta diagonaalisuuntaisesti kohti keskustaa vapauttaen tilaa muille. Katsellessani miehen pelaamista Cityn avausotteluissa oli vaikea välttyä vahvoilta Riyad Mahrez -mielikuvilta. Savinhon saapuminen oikealle laidalle voi tarkoittaa myös ongelmia Kyle Walkerille – ainakin, jos nuorukainen halutaan lähtökohtaisesti kenttää venyttäväksi pelaajaksi. Tässä tapauksessa toinen kautensa fantastisesti aloittanut nuori pelaaja, Rico Lewis voi olla sisässä pelaamisen kykynsä ansiosta jatkossakin ykkösvalinta oikean puolustajan pestiin.
Kilpailu Cityssä on toki kovaa ja Savinhon tulee osoittaa olevansa Jeremy Dokun ja Jack Grealishin veroinen tykki. Alun perusteella tilanne kuitenkin lienee se, että ainakin jälkimmäisen herran on itse tehtävä sama käänteisesti.
6. Dominic Solanke, 26. Bournemouth → Tottenham, 64,3 miljoonaa euroa.
Looginen hankinta niin Dominic Solanken kuin Spursin näkökulmasta katsottuna. Raamikas hyökkääjä oli yksi viime Valioliiga-kauden tarinoista johtaen hienon kauden pelanneen Bournemouthin hyökkäysosastoa viimeistellen peräti 19 sarjamaalia. Lähes poikkeuksetta näissä tarinoissa seuraava luku on siirto Valioliigan kärkipään joukkueeseen – varsinkin, jos pelaaja on englantilainen.
Tottenhamilla on vähemmän yllättäen ollut vaikeuksia löytää Harry Kanelle riittävän tasokasta korvaajaa (onko se edes mahdollista?), mutta Solanken voi olettaa tuovan ainakin osaratkaisun tilanteeseen. Spursilla on jo James Maddison murtamassa linjoja ja tarjoamassa leivoksia boksiin, Heung-Min Son viilettämässä puolustajista ohi ja monipuolinen Dejan Kulusevski pelaamassa hyökkäyskombinaatioita. Korkeatasoisen boksihaukan tuominen tähän karuselliin näyttää lupaavalta. Tarjoilun puutteeseen Solanken Spurs-ura tuskin kaatuu.
Katseet kohdistuvatkin isoissa valoissa ennen kaikkea viimeistelytaitoon. Maalirikkaasta edelliskaudesta huolimatta ei Solankea tunneta kliinisimpänä viimeistelijänä miehen alitettua maaliodottamansa jokaisella Bournemouth-kaudellaan ja kuten arvata saattaa, myös vaikealla Liverpool-jaksollaan.
5. Riccardo Calafiori, 22. Bologna → Arsenal, 45,0 miljoonaa euroa.
Kesän EM-lopputurnauksessa hurmannut elegantti toppari ei ole mikään arvokisaostos, vaikka niin olisi helppo kuvitella. Mikel Artetan kerrotaan olleen Calafiorin perässä jo pidempään ennen kisoja ja näytöt Saksan kesässä olivat vain lopullinen vahvistus ostohalukkuudelle.
Calafiorin hankinta on monestakin eri kulmasta järkevän oloinen. Se jatkaa Arsenalin jo pitkää kestänyttä linjaa hankkia pääosin nuoria, vasta parhaita pelivuosiaan lähestyviä pelaajia. Toisaalta, Calafiori ei ole enää raakile pelattuaan viime kaudella Serie A:n sensaatiojoukkue Bolognassa 30 pääsarjaottelua – keskeisessä roolissa. Nuori toppari tuo Arsenalin takalinjoille sekä leveyttä että monipuolisuutta pystyessään pelaamaan sekä vasemman topparin että laitapuolustajan paikalla. Artetan on arveltu kaavailevan hankintaansa ennen kaikkea jälkimmäiseen pestiin sen oltua viime vuosina joukkueen yksi selkeimmistä heikkouksista – etenkin puolustussuuntaan.
Calafiori voi tuoda Arsenaliin myös uutta taktista kulmaa. Arsenalin hyökkääminen on ollut viime vuosina tietoisen epäsymmetristä oikean laidan hinkatessa rotaatiokaruselliaan tavaramerkkikolmiollaan ja vasemman taas pyrkien suoraviivaisesti linjan taakse Gabriel Martinellin jaloilla. Calafiori voi sopia hyvin vasemman laidan hyökkäämisen monipuolistamiseen kyvyllään luoda ylivoimia nopeilla kuljetuksillaan, mikä voi tuottaa hyviä asioita etenkin Leandro Trossardin pelatessa laiturina Martinellin sijaan.
4. Amadou Onana, 23. Everton → Aston Villa, 59,4 miljoonaa euroa.
Belgialaisen keskikentän lonkerojalan siirtosumma hipoi 60 miljoonaa euroa, mutta se on ymmärrettävissä. Ikää vasta 23 ja statuksena yksi Euroopan puhuimmista nuorista keskikenttäpelaajista, mistä kertoivat myös täydet minuutin Belgian tähtisikermän paidassa kesän EM-turnauksessa.
Aston Villan kesän suurin menetys oli seuran keskikenttätasapainosta pitkään huolehtinut Douglas Luiz, ja näihin saappaisiin Onanan on hypättävä. Pelillinen vaade niin Luizin korvaajaksi kuin Unai Emeryn pelifilosofiaan sopivaksi on massiivinen, mutta Onanalla on siihen resurssit.
Viittä senttiä vaille kaksimetrinen peluri on pallon kanssa monipuolinen pystyen syöttämään sitä eri tavoila myös ahtaissa tiloissa ja murtamaan linjoja myös kuljettamalla. Ilman näitä ominaisuuksia Onanaa ei Villa Parkilla nähtäisi, sillä Emeryn keskikaistaa ylimiehittävässä pelitavassa keskikenttäpelaajien on kyettävä toimimaan kovan prässin alla. Onana on tässä erinomainen määrittäen samalla koko joukkueensa avaamis- ja rakenteluvaiheiden rytmiä.
Onana on myös puolustusuuntaan toimiva paketti laajan liikkumissäteensä ja pallonriistokykynsä ansiosta. Erikoistilanteissa hän tulee varmasti olemaan Villan päätekijöitä molemmissa kenttäpäädyissä. Voitettujen pääpallojen prosenteissa hän oli viime kaudella Euroopan eliittiä.
Hankinta, josta saa hakemalla hakea kysymysmerkkejä.
3. Manuel Ugarte, 23. PSG → Manchester United, 50 miljoonaa euroa.
Jutun alun valintakriteereistä Ugarten nostaa listalla näin korkealle sopivuus uuteen joukkueeseen, tai kääntäen, Unitedin tarve juurikin tällaiselle pelaajalle. Jo viime kausi näytti, millaista jälkeä vastustajat voivat pahimmillaan päästä tekemään silloin, kun Casemiro joutuu yksin puolustamaan isoja tiloja. Se jälki on rumaa. Ja koska Kobbie Mainoota halutaan varmasti yhden välin ylemmäs aukomaan lukkoja ja täydeksi turistiksi Valioliiga-ympyröihin paljastunut Sofyan Amrabat nosti jo kytkintä, on Ugarten kaltaisesta pelaajasta ollut huutava pula.
Uruguayn maajoukkueessakin avauspaikkansa jo vakiinnuttanut Ugarte on tullut Euroopan kentillä – ensin Sporting Lissabonissa ja sitten PSG:ssä – tunnetuksi ennen kaikkea aggressiivisena pallorosvona, jolta eivät jalat helposti lopu. Tämä on Ugarten mukavuusalue. Hän on käyttökelpoinen pelaaja korkeassa prässissä ja pystyy suojaamaan puolustuslinjaa tilanteenvaihdoissa.
Syvällä pelaavaa, kroosmaista pelintekijää United uruguaylaisesta tuskin saa, sillä pallollisessa pelissä Ugarte ei ole kunnostautunut linjoja murtavien syöttöjen antajana. Jos Ugarte korvaa Casemiron, voittaa United puolustuspelissä mutta ainakin suoralla vertailulla häviää pelinrakentelussa. Silti, vaihto on täysin välttämätön tai sitten Erik Ten Hag juonii kaksikon yhtä aikaa kentälle.
2. Mikel Merino, 28. Real Sociedad → Arsenal, 32 miljoonaa euroa.
Täsmähankintojen täsmähankinta – ja Calafiorin kanssa hyvin mahdollisesti viimeinen puuttuva palanen Tykkimiesten 20 vuoden mestaruuskrapulan katkaisemiseen. Arsenalilta on puuttunut aivan huipputason tekijä kutos-/kasipaikalleen ja Merino voi tuoreena Euroopan mestarina sitä olla. Myös Valioliiga-kokemusta löytyy vyöltä yhdeltä Newcastle-kaudelta 2017-18.
Jos Mikel Arteta onnistuu kaimansa roolittamisessa, tapahtuu Arsenalin keskikentällä varmasti hyviä asioita. 28-vuotiaan parhaassa iässään olevan pelurin hankinta ei ollut satsaus tulevaisuuteen, vaan nykyhetkeen. Jo pienoisia kysymysmerkkejä Artetan vauhtifutiksen vuoksi aiheuttavat Jorginho ja Thomas Partey voitaneen siirtää kakkosviuluosastolle.
Merinon suurin vahvuus on hänen erinomainen pallonriistokykynsä. Baski prässää myös väsymättömästi, mikä sopii Arsenalin identiteettiin. Intensiteetistä Merinon onnistuminen Emiratesilla ei jää kiinni. Ratkaisusyöttöjen antajana keskikenttäpelaaja ei ole kunnostautunut, mutta siihen hommaan Arsenalilta löytyy muuta tykistöä kapteeni Martin Ødegaardin johdolla.
Merino on pelannut Real Sociedadissa enimmäkseen laajalla säteellä liikkuvaa kasipaikkaa. Oikeastaan tämä pelipaikkapalapeli onkin isoin kysymys. Ennakkoarvelu on, että Arteta pudottaa Declan Ricen takaisin pohjalle päästäen Merinon jatkamaan sitä, missä hän on ollut niin hyvä. Vasemmalla välikaistalla nimittäin odottavat Granit Xhakan suuret saappaat.
1. Ilkay Gündogan, 33. FC Barcelona → Manchester City. Ilmainen.
33-vuotiaan pelaajan ilmaissiirto listan ykkösenä – mitä ihmettä! Yltä löytyvät oikeastaan avainsanat. Ilkay Gündogan. City. No-brainer-siirtojen kantaisä ja -äiti. Kokenut saksalainen on yksi Pep Guardiolan City-aikojen suurimmista avaintekijöistä mestarivalmentajan muovattua tästä monipuolisen keskikentän linkkuveitsen.
Mietitäänpä. Vielä Saksassa pelatessaan ja Euroopan tietoisuuteen noustessaan Gündogan oli keskikentän pohjan luotettava suojelija, palloa helpoilla syötöillä omillaan pitänyt pelaaja. Maalirikkaimmalla BVB-kaudellaan hän osui kolmesti.
Cityssä hän teki aiemmalla pätkällään peräti 44 liigamaalia, joista yksittäisillä kausilla 13, 8 ja 8. Guardiola kehitti saksalaisesta laajalla säteellä liikkuvan kasi-, jopa kymppipaikan hyökkäysaseen, joka teki paljon maaleja oikea-aikaisilla syöksyillään boksiin.
Etihadilla odottaa siis sydämellinen kotiinpaluu, sama valmentaja ja monta samaa avainpelaajaa. Gündoganin hankinta kertoo Cityn halusta vahvistaa joukkuetta luotettavalla, korkeatasoisella 33-vuotiaalla pelaajalla juurikin täksi kaudeksi. Kenties Guardiolan viimeiseksi seurassa?
Jalka ei vielä paina, ei sitten ollenkaan. Tästä tuoreimpana osoituksena Saksan EM-keskikentän yläalueiden täydellinen haltuunotto kesällä.
Mitä Gündogan sitten tuo mukanaan? Monipuolisuutta hyökkäämiseen, valmiutta pelata useita eri rooleja, takuuvarmaa nöyryyttä ja johtajuutta peliminuuteista riippumatta ja kenties sen ratkaisevan naulan Arsenalin mestaruuden perään kuolaavien arkkuun. Jos yhden kauden täsmähankinta voi olla täydellinen, on tämä ainakin hyvin lähellä sitä.
