Kiinan ulkoministeri katosi mystisesti – Asiantuntijat kertovat, miksi tapahtuneesta on syytä olla huolissaan

Alkuperäiseen englanninkieliseen The Atlanticin juttuun pääset tästä linkistä.

Kiinan ulkoministeri Qin Gangin katoaminen on herättänyt runsaasti spekulaatioita siitä, mitä hänelle on voinut käydä. Arvoitus on myös merkki laajemmasta ja huolestuttavammasta ilmiöstä: meillä on hyvin hatara käsitys Kiinan politiikan sisäisistä kiemuroista, vaikka juuri nyt meillä olisi tarve tietää niistä enemmän kuin koskaan ennen.

Kiinan kommunistinen hallinto on aina ollut läpinäkymätön. Mitä suuremmaksi Kiinan valta maailmassa kasvaa, sitä ongelmallisemmaksi kommunistisen puolueen salailu kuitenkin muuttuu. Pekingissä tehdyt päätökset vaikuttavat miljardien ihmisten vaurauteen ja hyvinvointiin, maapallon tilaan ja jopa sotaan ja rauhaan. Poliittiset päättäjät ja diplomaatit ympäri maailmaa joutuvat silti usein arvailemaan, miten nämä päätökset on tehty, kuka niitä tekee ja miksi.

Kiinan nykyinen johtaja Xi Jinping on kaventanut jo ennestään pientä ikkunaa eristäytyneisiin vallan saleihin. ”Kommunistisen puolueen toiminta on aina perustunut salailuun, mutta Xin aikana se on viety aivan uudelle tasolle”, sanoo Steve Tsang, Lontoon yliopiston SOAS China Institute -tutkimuskeskuksen johtaja.

Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteet ovat jo valmiiksi kireät, joten luotettavan tiedon puute Pekingissä vallitsevasta ilmapiiristä ja päätöksenteosta voi johtaa vaarallisiin väärinkäsityksiin. ”Tämä on todellinen ongelma Yhdysvaltojen ja Kiinan välisissä suhteissa”, sanoo Carl Minzner, Kiinan hallintoon erikoistunut vanhempi tutkija Council on Foreign Relations -järjestöstä. ”Ihmisillä ei ole enää selkeää käsitystä siitä, mitä Kiinassa todella tapahtuu ja miksi”, minkä seurauksena Kiinan toimet ”tulkitaan herkästi pahimmalla mahdollisella tavalla”.

Kadonnut ministeri on hyvä esimerkki tästä. Qin Gang on tunnettu hahmo Washingtonissa, jossa hän toimi Yhdysvaltain suurlähettiläänä ennen kuin hänet ylennettiin ulkoministeriksi joulukuussa. Häntä on pidetty nousevana poliittisena tähtenä ja Xin uskollisena kannattajana. Lokakuussa hänelle myönnettiin paikka Kiinan kommunistisen puolueen vaikutusvaltaisessa keskuskomiteassa.

Heinäkuun alkupuolella Qin jätti useita tärkeitä diplomaattisia tapaamisia väliin. Kiinan politiikan tarkkailijat panivat merkille, kun Peking perui yllättäen Euroopan unionin ulkopolitiikan korkean edustajan sovitun vierailun, ja Kiinan ulkoministeriö vetosi myöhemmin terveysongelmiin selittäessään, miksi Qin ei osallistunut Kaakkois-Aasian maiden huippukokoukseen.

Myöhemmin samassa kuussa Qin erotettiin yhtäkkiä ulkoministerin tehtävästä ja tilalle nimitettiin hänen edeltäjänsä Wang Yi. Kaksi päivää ilmoituksen jälkeen ulkoministeriön tiedottaja Mao Ningiltä kysyttiin päätöksestä tiedotustilaisuudessa. Hän ei tarjonnut mitään selitystä asiaan vaan ilmoitti sen sijaan paheksuvansa ”ilkeämielistä kohua aiheen ympärillä”.

Kiinan hallitus näyttää olevan ymmällään siitä, miten Qinin katoaminen pitäisi esittää julkisuudessa. Erottamisen jälkeen ulkoministeriö alkoi poistaa mainintoja Qinistä verkkosivuiltaan, mutta muuttikin mieltään ja palautti poistetut tiedot takaisin. Qinin olinpaikka on edelleen tuntematon. Hänet on viimeksi nähty julkisuudessa 25. kesäkuuta.

Tsangin mukaan Qinin ympärillä vellova salamyhkäisyys johtuu kommunistisen puolueen tavasta asettaa omat oletetut etunsa kansainvälisen yhteisön ja jopa oman kansakunnan edelle. ”Sillä, mitä Kiinan ulkoministeri tekee tai ei tee tai mitä hänelle tapahtuu, on merkitystä muulle maailmalle”, Tsang toteaa. ”Mutta välittääkö kommunistinen puolue, tai nimenomaan sen ydinjohtaja, tippaakaan näistä vaikutuksista muuhun maailmaan? Ei.”

Kiinan tarkkailijat ovat ryhtyneet täyttämään tietotyhjiötä esittämällä väitteitä ja spekulaatioita Qinin joutumisesta näennäiseen epäsuosioon. Monet asiantuntijat, jotka ovat kohdanneet valtiotason vilppiä ennenkin, epäilevät, että jotain synkkää on tekeillä. Kenties Qin ajautui hankaluuksiin puolueen pomojen kanssa ja joutui poliittisen puhdistuksen kohteeksi tai kenties häntä epäiltiin jostain tuntemattomista rikkeistä. Erään esille nousseen huhun mukaan Qinillä oli suhde – ja mahdollisesti myös lapsi – kiinankielisen televisioverkon toimittajan kanssa. Kiinan ylimmät johtajat eivät ole itsekään mitään moraalisia esikuvia, mutta he paheksuvat tällaisia inhimillisen heikkouden osoituksia, koska ne voivat olla uhka kommunistiselle puolueelle.

Huhut seksiskandaalista voivat yhtä hyvin olla täyttä hölynpölyä. Qin näyttää toistaiseksi säilyttäneen muut, vaikutusvaltaisemmat tehtävänsä, kuten paikkansa puolueen keskuskomiteassa, mikä viittaisi siihen, että katoamisen syy ei ole poliittinen. Tai siihen, että Xi ei ole vielä päättänyt Qinin lopullista kohtaloa. Tai että puolue yrittää torjua kritiikkiä Xitä kohtaan tämän annettua Qinille ylennyksen monien kokeneempien virkamiesten ohi, siinä toivossa, että kiista laantuu.

Tai... ken tietää? Siinä juuri onkin asian ydin. Jos maailman parhaat Kiinan asiantuntijat eivät osaa selittää, mitä yhdelle Kiinan kansainvälisesti tunnetuimmista virkamiehistä on käynyt, voi vain kuvitella, mitä kaikkea muuta on piilossa hallinnon suljettujen ovien takana.

Puolueen mielestä niin on parempi. Michelle Mood, pitkän linjan Kiinan asiantuntija Kenyon Collegesta, toteaa, että Qinin tapaus osoittaa ”tietämyksemme rajat Kiinan suhteen”.

Xi on kiristänyt jatkuvasti valtion otetta Kiinan sisällä liikkuvista tiedoista. Viime vuosina sensorit ovat tukahduttaneet keskustelun talouspolitiikasta, HLBTQ-kysymyksistä ja jopa k-popista. Sääntelyviranomaiset laativat hiljattain tekoälyä käyttäville chatboteille uudet säännöt, jotka eivät ole aivan yhtä tiukat kuin aiemmin esitetyt, mutta silti edellyttävät, että tuotettu sisältö on maan sosialististen arvojen mukaista. Toukokuussa viranomaiset pidättivät koomikon tämän kerrottua vitsin Kiinan armeijasta ja määräsivät miehen yritykselle 2 miljoonan dollarin (noin 1,8 miljoonan euron) sakot. Tapaus osoittaa, kuinka herkkä valtio on kritiikille.

Xin hallinto suhtautuu yhä vainoharhaisemmin myös siihen, mitä muu maailma tietää Kiinasta. Aiemmin tänä vuonna eräs merkittävä kiinalainen tieteellinen tietokanta rajoitti ulkomaalaisten pääsyä alustalleen. Vincent Brussee ja Kai von Carnap, Mercator Institute for China Studies -tutkimuslaitoksen analyytikot, toteavat tuoreessa julkaisussaan, että Kiinan hiljattain muutettu vakoilun vastainen laki voi kohdistua ”lähes keneen tahansa, joka vaihtaa tietoja kansainvälisten kollegoiden kanssa”, ja että tavoitteena on ”tehdä kommunistisesta puolueesta Kiinan tarinan ainoa kertoja”. Valtion turvallisuusministeriö kehotti ensimmäisessä sosiaalisen median julkaisussaan Kiinan kansalaisia osallistumaan vakoilun torjuntaan vakoilemalla itse muita.

Tsangin mukaan kehitys kohti yhä laajempaa salailua johtuu vallan keskittämisestä Xille. ”Kollektiivisessa johtajuudessa ylin johtaja voi piiloutua yhdessä tehtyjen päätösten taakse, mutta Xi Jinping ei voi piiloutua mihinkään”, Tsang toteaa. Tiedon pimittäminen auttaa päämiestä turvaamaan asemansa ja korostamaan omaa erehtymättömyyttään: ”Jos kukaan ei tiedä, mitä oikeasti tapahtui, johtaja itse ei toimi koskaan väärin, koska kukaan ei voi löytää todisteita siitä, että hän toimi väärin”, Tsang selittää.

Todellisuudessa Xi on toiminut useinkin väärin, ja Kiina kärsii sen vuoksi. Xin politiikka on osasyy siihen, miksi Kiinan talous heikkenee, maalla on kireät suhteet useimpiin muihin suurvaltoihin ja kansakunnan tulevaisuus näyttää yhä synkemmältä. Koska hyvistä uusista on pulaa, Xi yrittää pönkittää poliittista asemaansa muokkaamalla yhä voimakkaammin Kiinan narratiivia.

Pyrkimys torjua kritiikkiä ja huonoja uutisia on johtanut siihen, että Kiinan johto on alkanut nähdä aiemmin melko turvallisina pidetyt keskustelunaiheet, kuten talouspolitiikan, mahdollisina uhkina. Council on Foreign Relations järjestön tutkija Minznerin mukaan tämä kasvava herkkyys aiemmin harmittomana pidettyjä aiheita kohtaan on osoitus laajemmasta ”turvallistamisesta”, jossa järjestelmä reagoi taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin paineisiin pimittämällä tietoja. Toisin sanoen Moodin mukaan kommunistisen puolueen ”poliittinen legitimiteetti, jota kasvava talous ei enää tue, perustuu nyt sensuuriin, jolla pyritään valvomaan tietoja ja tietämystä”.

Salailun tihenevä verho ei aiheuta ongelmia vain poliittisille päättäjille ympäri maailmaa vaan myös niille, jotka hallitsevat Kiinaa. Kiinan viranomaiset, joiden tehtävänä olisi puuttua maan hidastuvaan kasvuun ja yhteiskunnallisiin jännitteisiin, eivät puhu toisilleen, sanoo Mary Gallagher, Kiinan politiikan asiantuntija Michiganin yliopistosta. ”Mielestäni järjestelmä ei reagoi tilanteisiin yhtä ketterästi kuin aiemmin, ja se aiheuttaa vielä paljon hankaluuksia ottaen huomioon, kuinka monta ongelmaa sen pitäisi ratkaista seuraavien 5–10 vuoden aikana”, Gallagher toteaa.

Toisin sanoen Xin salailu voi vaarantaa myös hänen omat tavoitteensa koskien Kiinaa ja sen roolia maailmassa. Qin Gangin arvoitus onkin varoitusmerkki Kiinan poliittisen järjestelmän merkittävistä ja vaarallisista heikkouksista, jotka ovat nousseet esiin Xin hallinnon aikana ja jotka todennäköisesti korostuvat jatkossa entisestään.

Qinin tapaus ”on osoitus Kiinan eliitin epävakaudesta, josta uskon meidän näkevän lisää esimerkkejä tulevaisuudessa”, Gallagher sanoo. ”Emme tiedä, millainen seuraavan johtajan valintaprosessi tulee olemaan, emmekä tiedä, milloin seuraava johtaja valitaan. Niinpä tuota asemaa tavoittelevat henkilöt ja tietenkin myös muut heidän ympärillään ajautuvat herkemmin sisäisiin kiistoihin.”

Muu maailma voi todennäköisesti vain arvailla, miten nämä juonittelut etenevät. ”Olen hyvin huolissani siitä, että olemme siirtymässä aikakauteen, jossa ihmisillä on yhä heikompi käsitys siitä, mitä Kiinassa todella tapahtuu”, sanoo Minzner. ”En oikein keksi, miten kehityksen saisi käännettyä ympäri.”

©2023 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös Apropos lingua.