Tuotanto mullistuu – Kierrätetyllä muovilla on jopa parempia ominaisuuksia kuin alkuperäisellä

Muovilla on monta vaihetta matkalla kodin ­kierrätysastiasta uudeksi tuotteeksi. Keräyspaikalta muovijäte kuljetetaan kierrätyslaitokselle. Siellä puristetut muovipaalit puretaan ja lajitellaan eri muovilaatuihin. Lajittelun jälkeen osa muovista päätyy jatkojalostukseen uusiomuovin raaka-aineeksi.

Professori Brent Sumerlinin johtama tutkijatiimi perehtyi ongelmiin muovin kierrätyksen viimeisessä vaiheessa. ­Silloin lajitellut muovit tyypillisesti silputaan ennen kuin ne sulatetaan yhteen ja muotoillaan uusiksi tuotteiksi. Käsittely johtaa usein huonolaatuiseen uusio­muoviin, koska polymeerimolekyylit on pilkottu alkuperäistä lyhyempiin osiin.

Teollisuuden käyttämän lämpökäsittelyn sijasta tutkijat keskittyivät muovin kemialliseen kierrätykseen. Menetelmäksi valikoitui depolymerisointi: polymeerit palautetaan alkuperäisiin monomeerimolekyyleihin. Noista pienenpienistä monomeereista voi valmistaa uusia polymeereja, joilla on samanlaisia tai jopa parempia ominaisuuksia kuin alkuperäisellä muovilla.

Tutkijoiden käsittelyssä oli PMMA eli akryyli.

Muovia voi jo kierrättää kemiallisesti teollisuudessa, mutta uusi menetelmä mahdollistaa depolymerisoinnin toteuttamisen huomattavasti entistä vähemmällä energialla. Menetelmän päätyminen laboratoriosta kierrätyslaitoksiin ­kestää vielä, mutta kokeet lupaavat hyvää.

– Menetelmämme säästää energiaa, mutta myös mahdollistaa parempilaatuisemman muovin valmistamisen, Sumerlin kertoo.

Suomessa kaikki kotitalouksien muovipakkausjäte päätyy Fortumin Riihimäen jalostamoon. Siellä osasta muovia valmistetaan uusiomuovirakeita.

Uusiomuovista tehdään muun muassa muovipusseja, kukkaruukkuja, ämpäreitä ja jätesäkkejä.

EU:n tavoitteena on, että kotitaloudet kierrättävät puolet muovipakkauksistaan vuoteen 2025 mennessä. Suomen Uusiomuovi pitää tavoitetta haastavana.

Kierrätystä hankaloittaa yhä se, että muovina kerätyn jätteen seassa on lähes neljännes muuta materiaalia.