Mondo

Kierrä Pohjois-Irlantia Game of Thronesin huikeissa maisemissa

Kierrä Pohjois-Irlantia Game of Thronesin huikeissa maisemissa

Maailman suosituinta tv-sarjaa, Game of Thronesia, on kuvattu Pohjois-Irlannin tarunomaisen kauniissa maisemissa. Kiersimme Euroopan parhaisiin ajoreitteihin kuuluvan Causeway Coastal Routen, jolla pääsee kokemaan sarjasta tuttuja paikkoja.
Teksti Pekka Hiltunen
Kuvat Maija Astikainen
Mainos

Hämärtyvässä illassa auringon viimeiset säteet kultaavat puiden runkoja. Katselemme asvalttitietä, joka näyttää epätodellisen kauniilta.

Tien laidoilla kasvaa valtavia pyökkipuita. Niiden ylä­oksat kaartuvat korkealla tien ylle, on kuin puut melkein syleilisivät toisiaan.

Takaamme kuuluu auton oven ääni, ja sitten kilahduksia, kun kännyköillä aletaan räpsiä kuvia. Vaikka kello on jo yli yhdeksän, paikalle pysähtyy ihastelemaan lukuisia matkailijoita. Näin illalla autoja on paikalla usein kymmenkunta, mutta päivisin käy väkeä bussilasteittain.

Syy on Game of Thronesin. Vielä muutama vuosi sitten kauniin tienpätkän Ballymoneyn kaupungin lähiseudulla Pohjois-Irlannissa tiesivät lähinnä jotkut paikalliset, eikä tämä ollut suuri nähtävyys. Sitten tiellä kuvattiin kohtaus maailman suosituimmaksi nimettyyn tv-sarjaan. Pian alkoi fanien virta pyökkitielle, joka tunnetaan nyt nimellä The Dark Hedges. Vieressämme seisoo perhe Yhdysvalloista, ja heidän lähelleen pysäköi autoaan ystäväporukka Espanjasta.

Game of Thronesin fantasiamaisen kauniit kuvat ovat ohjanneet matkailijavirtoja myös esimerkiksi Dubrovnikiin, Maltalle ja Islantiin. Pohjois-Irlannissa tv-sarjaa on kuvattu paljon, koska seudun sumuiset rannikot, vuorenrinteet ja linnan­rauniot sopivat seikkailutarinaan erityisen hyvin.

Totuuden nimissä on sanottava, että vain osa tv-sarjan kuvauspaikoista näyttää vaikuttavilta sellaisinaan, ilman television kuvamuokkauksia. Viehättäviä ja tosielämässäkin tunnelmallisia ovat kuitenkin esimerkiksi Mussendenin temppeli Atlantille avautuvine maisemineen, Cushendunin luolat, Wardin linna Strangfordissa sekä Ballintoyn pikku satama.

Joillekin kuvauspaikoista on laitettu kylttejä opastamaan sarjan ihailijoita. Ja jo pelkästään tv-sarjaan ikuistettuja vuori- ja laaksomaisemia kiertämällä täällä voi tehdä hienoja patikointeja.

Pohjois-Irlannin rannikkoa kiertää yksi Euroopan parhaista ajoreiteistä, Causeway Coastal Route.

Koko Pohjois-Irlanti on itse asiassa aika hurmaava kohde. Se on pitkään jäänyt matkailussa naapurinsa, Irlannin tasavallan, varjoon. Mutta nyt kun aluetta leimanneet väkivaltaiset, poliittiset kiistat ovat jääneet kauas taakse ja Game of Thrones tekee sen maisemista kuuluisia, Pohjois-Irlannin vetovoima kasvaa vauhdilla.

Useimmat sen kauneimmista paikoista voi kokea rannikkoseutuja kiertävällä Causeway Coastal Routella. Se on yksi Euroopan parhaista ajoreiteistä. Muutamat Game of Thronesin kuvauspaikoista sijaitsevat reitin varrella, toisia varten pitää tehdä koukkauksia sisämaahan.

Koko 250 kilometrin Causeway-reitin ajaminen yöpymisineen eri kaupungeissa vie nelisen päivää, mutta hienoimmat maisemat ja elämykset voi kiireisempi huristella myös kolmessa. Jos siihen yhdistää 1-2 päivää Belfastissa ja pari päivää Dublinissa, koossa on täydellinen lomaviikko.

Matkapäiviä ei tarvitse liian tarkkaan edes suunnitella: aina on jotakin nähtävää puolen tunnin ajomatkan sisällä. Näissä merimaisemissa reissaajan tekee joka tapauksessa mieli pysähtyä tuon tuosta.

Moni ajaa seudulle Dublinista, ja silloin näkymät ovat alkuun tasaista peltoa. Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajan ylitystä ei käytännössä huomaa muusta kuin siitä, että nopeusmerkit alkavat näyttää kilometrien sijaan maileja.

Pian Pohjois-Irlannin puolella nousevat näkymiin Mournen vuoret, ja siitä eteenpäin ajaminen onkin tunnelmallista.

Linnoja piisaa runsaudenpulaksi asti. Raunioituneita ja yhä pystyssä olevia linnavanhuksia on kymmenittäin. Tunnetuin on Carrickfergusin suuri linna, alun perin 1170-luvulta. Se on tosin ehostettu niin siistiksi ja on niin turistien suosima, että kohteena se alkaa olla vähän hengetön.

Mutta esimerkiksi Dunlucen linnan rauniot, jotka sijaitsevat kallioilla komeassa paikassa meren yläpuolella, tekevät todella vaikutuksen. Myös vaikkapa Dundrumin pienemmät ja hiljaisemmat rauniot kannattaa bongata, ja Glenarmin linnan puutarha on kesäisin suosittu. Lapset rakastavat holvikaarissa ja muureilla kiertelyä, ja aikuinenkin voi löytää Pohjois-Irlannissa itsestään hetkeksi ritarin tai linnanneidon. Tai vaikka merenkävijän.

Dunluce on Pohjois-Irlannin vaikuttavimpia rauniolinnoja.

Sääennuste on lupaillut sadetta, mutta aamu valkenee Portrushin pikkukaupungin satamassa upeana. Nouseva aurinko maalaa taivaalle kaikki mahdolliset värit.

Seisomme Causeway Lass -paatin kannella, ja aluksen suunnatessa merelle retkemme emäntä Wendy Gallagher jakaa kahvimukeja ja pieniä, maukkaita leipiä. Ne ovat täkäläistä griddle breadia, pannulla paistettua hapanta leipää, jonka lisukkeena saamme maistella monenlaisia paikallisia levitteitä.

”Yleensä sanon retkeläisille, että jos ei tule saalista, ei tule aamiaistakaan”, Gallagher kertoo nauraen.

Pohjois-Irlannin merimaisemia kannattaa tietysti kokea myös vesiltä. Yksi mahdollisuus siihen on Portrushissa, missä Gallagher vetää maksullisia Catch and Sea -retkiä. Niillä kalastetaan, ihaillaan näkymiä ja kuullaan tarinoita seudusta.

”Joka päivä merellä voi olla vastassa jotakin yllättävää”, kertoo aluksen apumies Charlie. ”Äkkiä voi tulla ukkosmyrsky, tai nähdäänkin delfiiniparvi. Viime retkellä saimme vain kaksi kalaa, ja niistäkin vain toinen oli syötävä.”

Meidän retkemme sujuu rauhallisesti. Mukaan tulleet kaksi pohjoisirlantilaista kalastuksen harrastajaa, Richard ja Joe, nostavat merestä uistimillaan makrilleja. Usein nousee kuulemma myös vaikkapa turskaa ja seitiä, mutta ei nyt. Meillä kokemattomammilla kalaonni on paikallisia heikompi, mutta upeat maisemat palkitsevat retkellä jokaisen.

Tuolla kaukana siintää Skotlannin Mull of Kintyre – sitä aluetta on useimpien mahdoton katsella ilman, että samanniminen vanha pophitti alkaa soida mielessä. Kippari Richard Connor pitää huolen, että saamme myös katsella ja kuvata Dunlucen linnaa hyvän tovin. Täältä mereltä se näyttääkin melkein hallitsevan koko rannikkoa.

Retken päätteeksi mennään Portrushin sataman Babushka-kahvilaravintolaan. Sen pitäjä jakaa kahvimaistiaisia, kun kokki askaroi tuomamme saaliin parissa.

Ennen pitkää istumme kaikki nauttimaan herkkuaamiaisen: paistettuja makrillia ja leipää, uppopaistettuja munia, savusuolaa ja erikoisuutena täkäläistä levää nimeltä dulse.

Sadepilvet ovat siinä vaiheessa jo peittäneet auringon, mutta väliäkö tuolla. Tämä aamiaislautanen valaisisi päivän kuin päivän.

Giant's Causewayn kalliot eli Jättiläisen askeleet ovat reitin kuuluisin kohde.

On mahdotonta sanoa, mikä olisi Pohjois-Irlannin kierroksen hienoin kokemus. Monille se on varmasti Game of Thrones -maisemat, toisille linnojen rauniot. Osalle kävijöistä se on taatusti jokin sympaattisista kylistä.

Useille se on Giant’s Causeway, alueen kuuluisin kohde. Harvinainen, suuri kalliomuodostelma on syntynyt kymmeniä miljoonia vuosia sitten tapahtuneen tulivuorenpurkauksen laavavirroista. Niistä on muodostunut ajan saatossa kiehtovan näköisiä basalttipylväitä, ”jättiläisen askelmia”.

Antrimin rannikolla sijaitsevalle Giant’s Causewaylle mennään isosta opastuskeskuksesta. Jo kävely meren rannalla paikkaa kohti nostaa odotuksia. Kun suuret kalliot tulevat näkyviin, sisällä tuntuu pieni sykähdys: mikä näky!

Jättiläisen askelet laskeutuvat merta kohti lähes tasaisina riveinä. Vaikka tietää, miten ne ovat syntyneet, niiden muotoja ei voi olla ihmettelemättä ja tutkimatta tarkemmin.

Harmi kyllä, kallioita tulee ihastelemaan ja niiden päälle kävelemään joka vuosi puoli miljoonaa turistia. Suuri osa heistä vain pistäytyy paikalla bussikyydeillä, näkemättä paljon muuta Pohjois-Irlannista kuin juuri tämän kohteen sekä lähiseudun Bushmill’s-viskimyymälän.

Ei väkijoukoista sinänsä ole suurta haittaa, mutta ainutlaatuisesta luonnosta olisi helpompi nauttia, jollei vieressä tungeksisi selfien räpsijöitä ja roskien pudottelijoita. Jättiläisen jalanjäljillä kannattaakin käydä joko aamuvarhain tai illansuussa voidakseen aistia paikkaa hiukan rauhallisemmin.

White Rocks Beach on suosittu, iso ranta Causeway Coastal Routen vieressä.

Tällä matkalla se kaunein hetki Pohjois-Irlannissa koittaa kuitenkin muualla. Se tulee vastaan Cushendunin kaupungin jälkeen, kun käännymme autolla Causeway Coastal Routelta sivutielle, Torr Headin maisematielle.

Kiemurainen reitti meren tuntumassa on niin pieni ja jyrkkä, ettei sille voi ajaa isolla matkailuautolla. Se ei ole maineikas kuten Giant’s Causeway, eikä se ole minkään tv-sarjan tähtilokaatio. Mutta jokin siinä painuu mieleen.

Pellot vanhoine aitoineen, siellä täällä viipottavat lampaiden katraat. Auringossa välkehtivä merensini. Torr Headin tiellä kävijän on lähes pakko pysähdellä yhä uudelleen. Etsiä pienten maatilojen porteilta hetkeksi parkkipaikka, jotta voi nousta autosta vain katselemaan hiljaa.

Kukkuloiden yli kantaa lehmien kellojen kilkatus. Tämä rauha, ja vehreillä rinteillä lepäävien maatalojen kirjo.

Aina kun Pohjois-Irlanti matkan jälkeen tulee päiväuniin, ajamme juuri sillä tiellä.

Julkaistu: 11.5.2018