Tuulilasi

Kevät koittaa – aika suunnata Alfa Romeo Spiderilla Italian aurinkoon



Kevät koittaa – aika suunnata Alfa Romeo Spiderilla Italian aurinkoon

Viimeinen klassinen Alfa Spider tehtiin 20 vuotta sitten. Auto on yhtä italialainen kuin renessanssipalatsi. Teimme sunnuntaiajelun etelään.
Teksti AMS, Heinrich Lingner
Kuvat AMS, Hardy Mutschler

Kaikki olisi ehkä mennyt eri lailla, jos stuttgartilainen pizzeriaisäntä ei olisi tarttunut lopputalven torstai-iltana kitaraan ja esittänyt italialaisia lauluja. Hän lauloi Toto Cutugnon ja Adriano Celentanon kappaleita, joissa kerrottiin esimerkiksi merensinisistä kesäiltapäivistä. Mietimme, että nyt pitää ajaa etelään. Ajamme avoautolla yhden päivän aikana Alppien yli ja nautimme talven ensimmäisistä auringonsäteistä. Tästä pääsemmekin Alfa Spideriin.

Vuosien 1966 ja 1993 välillä tätä kaksipaikkaista sporttia valmistettiin tarkalleen 124 134 kappaletta, ja se on tyypillinen auto aikakaudelleen. Spider on myös Saksassa hyvin suosittu vielä nykyäänkin. Se on Saksan autoteollisuuden yhdistyksen VDA:n mukaan suosituin ei-saksalainen museokilvissä oleva auto. Ajattelimme, että Alfa on tuonut Saksaan 47 vuoden ajan Italian aurinkoa, joten voisimme viedä yhden yksilön takaisin aurinkoon 20 vuotta auton valmistuksen päättymisen jälkeen. Spideria tehtiin sen tuotannon loppuessa Pininfarinan tehtaalla Torinossa.

Nyt olen tien päällä Spiderilla. Se edustaa niin sanottua nelossarjaa, joka korvasi kumisella takaspoilerilla varustetun version mallivuodeksi 1990. Italiassa näitä molempia malleja kutsutaan Aerodinamica-nimellä erotukseksi niitä ennen tehtyyn Coda Tronca – (Fastback) ja pyöreäperäiseen Osso di Sepia -versioon verrattuna. Kaikkia Spidereita vuoden 1966 pyöreäperäisestä mallista vuoden 1993 nelossarjalaiseen kutsutaan auton kotimaassa Duetto-nimellä. Spider ei suurentunut elinkaarensa aikana, ja sisätilat eivät riitä kunnolla yli 185 senttiä pitkille tai yli 46:n kengänkoolle. Autossa on ahdasta, polvi ei mahdu vieläkään ratin sekä ovenkahvan väliin, ja muutaman sentin päässä vasemmasta korvasta Spideriin tulee sisään hieman kylmää ajoviimaa sivulasin ja katon välistä.

Olemme etelään johtavalla moottoritiellä, ja nopeusmittari näyttää 140:n lukemaa ja kierroslukumittari noin 3600 kierrosta. Öljynpaine on yli neljä baaria ja tankki täynnä. Moottoritien vieressä olevassa kyltissä lukee ”Euroopan vedenjakaja, 785 m”, eli joet virtaavat tästä kohdasta alkaen etelän suuntaan. Italia, täältä tullaan.

Kilometrit soljuvat eteenpäin, ja ulkona vuoristossa aurinko hiipii nollakelissä sumun läpi. Lämppäri hönkii ilman puhallintakin riittävästi lämmintä ilmaa lasille. Radiosta ei ole iloa, koska sen ääni hukkuu tuulen suhinoiden alle. Ratin takana on siis aikaa pohtia omia ajatuksiaan.

Alfa kävi paremmin kaupaksi

Voidaan miettiä vaikkapa sitä, että 105- ja 115-mallisarjojen Alfat muodostavat Porsche 911:n lisäksi sodanjälkeisen ajan toisen suuren urheiluautoperheen.

911 ja Alfa Spider sekä sen kanssa teknisesti identtinen Bertone-coupé Giulia Sprint tulivat markkinoille samaan aikaan vuosina 1965 ja 1966.

130-heppainen kaksilitrainen Porsche maksoi noin 20 000 Saksan markkaa, ja Spider 1600:n tai Giulia Sprintin sai 105-hevosvoimaisina 13 000 ja 15 000 Saksan markalla. Edullisemmat Alfat kävivät aluksi paremmin kaupaksi kuin kallis Porsche.

Jossakin kohtaa Alfalla mentiin siis väärään suuntaan, koska muuten nykyään myynnissä olisi 911:n lisäksi Alfa Sprint, joka maksaisi Saksassa 50 000 euroa vaikkapa 350-heppaisella turbo-V6:lla varustettuna.

Kulutus on vain kahdeksan litraa

Memmingenin moottoritieliittymän jälkeen Allgäussa on lumista. Nesselwangin paikkakunta kimaltelee aamuauringossa kuin bensa-aseman seinällä olevan kalenterin kuvassa. Fernpassin solassa tungeksivat talven ensimmäiset viikonlopun vietossa olevat laskettelijat. Inntalin moottoritie vilisee Spiderin pyörien alla, ja sitten vuorossa on Eurooppa-silta sekä Brennerin sola. Tuntuu kuin Alfa löytäisi nyt reitin itsekseen.

Auton kaksilitrainen tuplanokkakone pörisee tyytyväisesti. Sen kierrosherkkyys ja tehontuotto ovat tosin vain varjo 70-luvun kaasutinmoottoreista, eli 131 hepan reilulla teholla varustetusta kaksilitraisesta koneesta ja pirteästä 109-hevosvoimaisesta 1600-kuutioisesta moottorista. Vuoden 1993 Spiderin katalysaattorikone täyttää sentään Euro 1 päästömääräykset ja on erittäin taloudellinen. Maltillisessa moottoritie ja vähän ripeämmässä maantieajossa Bosch Motronic annostelee imukanaviin alle kahdeksan litraa bensaa 100 kilometrillä.

Autossa tulee hitusen lämpimämpää jokaisen korkeusmetrin myötä, mitä Alfa pujottelee alamäkeen Brennerin moottoritiellä Etelä-Tirolin läpi. Lumiraja siirtyy tien vierestä vuorten huipulle, kun etenemme kohti garda-järveä.

Pieni pysähdys riittää Alfan katon taittamiseen auki. Se onnistuu kuskin paikalta käsin kahdella kädenliikkeellä, mutta hienovaraisemmat Alfa-kuskit nousevat autosta ulos ja painavat herkästi naarmuuntuvan muovisen takalasin varovaisesti käsin kasaan.

Ajoviima muuttuu kylmemmäksi

Salòn lähellä sijaitsevassa Barbaranossa alkaa järven rantaa pitkin kulkevan Gardesana Occidentale -tien kaunis pohjoinen osuus. Sunnuntai-iltapäivänä on vähän liikennettä, ja muutama moottoripyöräilijä suhahtaa ohitse. Heidän kaksisylinteristen koneidensa kaiku heijastuu kallioseinistä veteen. Gargnanon tunnelin jälkeen he kääntyvät meidän tavoin vasemmalle.

Tremosineen johtava tie ei ole juuri muuta kuin asfaltoitu polku, ja pian BMW:iden ja Ducatien ääntä ei enää kuulu. Varjossa on kylmää, ja erityisen pimeissä mutkissa on viimeisiä jääpuikkoja. Ajoviimasta on tullut kylmempää, ja tuntuu siltä kuin olisimme tulleet lähemmäksi järven toisella puolella olevaa lumen peittämää Monte Baldoa. Limonessa olemme jälleen järven rannalla, ja Gardesana on jo vuorten varjossa. Lombardian ja Trentinon maakuntien välinen raja tulee vastaan hieman ennen Rivaa. Tästä alkoi Itävalta vuosien 1861 ja 1918 välillä, ja järvi oli nimeltään Gart-järvi.

Torbolessa tulee yö, ja katulamppu heijastuu kylmästi järven pintaan. Rättikatto napsautetaan taas kiinni kolmella kädenliikkeellä. Stuttgartiin on 530 kilometriä. Tämä kaikki tehtiin vain yhden pizzan ja auton takia.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 23.3.2014