Kevään ensimmäiset leskenlehdet puskevat jo lumen keskelle ennen kuin puiden lehdet alkavat varjostaa – Vappuna on vuokkojen aika
Kaikki kasvit eivät odota kesää ja varmoja lämpimiä säitä. Ensimmäiset uskalikot ovat alkaneet kukkia jo lumen keskellä.
Talven jälkeen kevätkasveilla on kiire nousta marrosta maasta ja saada kukkansa auki, ennen kuin puiden lehdet alkavat varjostaa ja korkeammat kasvit kasvavat peittämään ne. Ensimmäiset nousevat jo lumen keskelle ja lumen sulettua lehtoja ja niittyjä värittävät näsiät, leskenlehdet, vuokot ja monet muut kukat värikkäinä mattoina.
Puut ovat vielä lehdettömiä eikä vihreää näy missään. Lumi täplittää metsän varjopaikkoja, mutta silti huumaavan tuoksuinen näsiä alkaa kukkia. Sen kauniit kukat avautuvat usein jo huhtikuussa, ja ne ovat hyönteisten suosiossa.
Keväällä ei ravintolähteitä vielä liiemmin ole tarjolla, joten mettä etsivät keväthyönteiset vierailevat mieluusti näsiän kukilla. Etenkin iltayöllä kukilla riittää kävijöitä, kun varhaiset yöperhoset lähtevät liikkeelle.
Pellon reunassa tunkeutuvat lumen läpi leskenlehden punertavat nuput. Auringon sulatettua lumet nuput avautuvat loistavan keltaisiksi mykerökukiksi. Kohta tienpientareet loistavat keltaisenaan leskenlehtiä.
Leskenlehti on valmistautunut aikaiseen kukintaan jo ennen talvea keräämällä ravinteita juurakkoonsa ja valmistamalla kukintosilmunsa melkein valmiiksi. Suuret lehtensä leskenlehti kasvattaa vasta kukkien kuihtuessa alkukesään mennessä.
Kevään edistyessä joenvarret ja rannat värjäytyvät auringonkeltaisiksi, kun rentukat eli ”sammakonkukat” juhlistavat sammakoiden keväisiä kosiomenoja. Rentukan tapa kukkia ryhminä lisää kasvin näyttävyyttä.
Vapun aikoihin on vuokkojen aika. Sinivuokot aloittavat ensimmäisinä jo huhtikuulla ja valkovuokot ja keltavuokot seuraavat perässä. Vuokkojen jälkeen puhkeavat kukkaan käenrieskat, näsiät, imikät, rentukat ja kevätlinnunherneet. Purojen varsilla tuikkivat pienet kevätlinnunsilmät.
Herkän sininen sinivuokko on tunnetuimpia kevätkukkiamme. Jo huhtikuussa nousevat sen valkoheteiset teriöt, vaikka viimeiset lumitäplät vielä pilkuttavat tummaa maata. Sinivuokon lehdet paljastuvat lumen alta syvän vihreinä, ja se pääsee yhteyttämään aikaisin.
Sinivuokon lopetellessa kukintaansa avaa kukkansa kevään runsaskukkaisin airut, valkovuokko. Lehdon pohja on yhtä valkoista kukkamattoa, jonka kukat seuraavat auringon kiertoa kääntymällä aina kohti aurinkoa. Illalla kukat sulkeutuvat avautuakseen taas aamulla.
Valkovuokon lähisukulainen keltavuokko muistuttaa kukiltaan ja lehdiltään valkovuokkoa, kukan väri vain on keltainen. Se kasvaa harvinaisena usein samoilla paikoilla valkovuokon kanssa, varsinkin jos kasvualusta on ravinteikasta ja siinä on hieman kalkkia.
Kevätlinnunherne kukkii samaan aikaan vuokkojen kanssa. Iän karttuessa kukat vaihtavat väriä punaisesta siniseksi. Värimuutos johtuu solunesteen happamuuden muutoksista. Nuoren kukan soluneste on hapanta ja kukat ovat punertavia. Kun soluneste muuttuu kukan vanhetessa emäksisemmäksi, kukat sinertyvät.
