Kesäseikkailijan Jyllanti: täällä on Tanskan kaunein kylä ja leppoisia kohteita lomailijalle
Kesälomallaan tanskalaiset suuntaavat pois kaupungeista, ja moni heistä lähtee Jyllannin rannikolle. Mondo kävi Blåvandin seudulla ja Fanøn saarella, joilta löytyy meriluontoa, kiinnostavaa historiaa ja Tanskan kauneimmaksi valittu kylä.
Rannikkoa kohti maisema muuttuu aina vain tasaisemmaksi ja maantie suoremmaksi. Lopulta puut katoavat kokonaan, ja sammaloituneiden kiviaitojen lomasta piirtyy esiin syaaninsininen ulappa.
Tulee mieleen Irlannin autio länsireuna, miksei myös karunkaunis Gotlanti. Maisemaan viskotut ruokokattoiset talot ja kedoilla laiduntavat pulskat lehmät vain korostavat omintakeista tunnelmaa.
Tien päässä helottaa kuitenkin kultainen hiekka rantabaareineen, kuin muinaista maailmaa kuvaavan maalauksen päälle liimattu postikortti. Matkalainen ei voi kuin ihmetellä: missä sitä oikein ollaan?
Kun suomalainen suunnittelee rantalomaa, moni meistä ajattelee ensimmäisenä ehkä Espanjan ja Turkin rannikkoa tai Kreikan saaria, kenties Baltian Jurmalaa ja Kuurinkynnästä. Harva pohtisi Tanskaa.
Kannattaisi kyllä: Skandinavian pienimmän maan länsirannikolla odottavat Jyllannin mainiot hiekkarannat. Niitä löytyy kilometrikaupalla vehmaiden kosteikkojen ja pikkupitäjien välistä. Esimerkiksi tanskalaisten suosima Blåvandin tienoo tarjoaa kesällä etelänlomaa vastaavan elämyksen.
Hvide Sanden juurelle tullessa ajatus Liettuan kuuluisasta Kuurinkynnäästä ei tosiaan tunnu kaukaa haetulta: valkea hietaharjanne ruohomättäineen jatkuu rikkumattomana katseen tavoittamattomiin.
Etelämpänä kurottuu pitkä, kaareva rannikko, jossa on erilaisia rantakohteita pohjoisesta Houstrupin rannasta aina Blåvandiin asti. Osa niistä on lähes luonnontilassa, toisten ympärillä on ravintoloita ja palveluita, esimerkiksi leijavuokraamoja. Hvidbjergin rannan 60 metriä pitkä kylpylaituri on erityisen näyttävä.
Koko länsirannikon kattava Vesterhavetin alue on luonnonpuistoa. Blåvandin eteläpuolella se jatkuu Unescon suojelemana Vattimeren kansallispuistona Friiseinsaaria pitkin Saksaan ja Hollantiin saakka.
”Tanskassa kaikki toimii eikä kukaan tunnu olevan toisten edessä. Pitkille rannoille mahtuu nautiskelemaan.”
Lomalaisten keskuspaikka on Oksbyn pitäjän pääkatu, jota reunustavat merkkiliikkeet, matkamuistomyymälät ja mukavat kesäterassit. Rauhallisempaa on läheisessä idyllisessä Hon kylässä. Sesonkiaikaan pienet kylät paikallismajoituksineen ovat tungokseen asti täynnä, mutta Tanskassa kaikki toimii, eikä kukaan tunnu olevan toisten edessä. Pitkille rannoille mahtuu hyvin.
Kapea maantie pyöräteineen risteilee kylästä ja rannasta toiseen. Blåvandin alueen tunnelmaa kuvaavat parhaiten tienvarren valopylväisiin kiinnitetyt hauskat majakanmuotoiset lyhdyt.
Kultaisen hiekan lomasta pistää esiin harmaita säröjä. Nämä muodostelmat eivät ole luonnon luomia.
Tanskan rannikon erikoisin piirre ovat sadat raunioituneet betonibunkkerit. Toisen maailmansodan aikana natsi-Saksa varusti valtaamiensa maiden länsireunan bunkkereilla suojautuakseen liittoutuneiden hyökkäyksiltä. Tämä niin sanottu Atlantin valli oli lähes 4 000 kilometriä pitkä ja ulottui Norjan pohjoisosista merta mukaillen aina Ranskaan asti. Se ei koskaan valmistunut lopullisesti, mutta siitä on yhä paljon jälkiä.
Bunkkerien rippeitä voi Tanskassa nähdä road tripin varrella tai rantakävelyllä. Niille järjestetään myös erillisiä retkiä.
Kätevimmin aiheesta saa tietoa Tirpitzin uudessa ja uljaassa bunkkerimuseossa Blåvandin lähellä. Sen pääkohde on hiljattain hiekan alta esiin kaivettu ja sellaisenaan säilytetty betoniraunio, jonka uumenissa pääsee tekemään hyytävän kierroksen. Lisäksi museossa on pysyvä sotahistoriallinen näyttely ja vaihtuvia näyttelyitä esimerkiksi länsirannikon kalastajakylien elämästä.
Blåvandin uimarannoilla bunkkereita on myös muunnettu taideteoksiksi, muun muassa viehättäviksi aasipatsaiksi.
Tunnin matkan päässä Blåvandin rannoista Pohjanmeren auringon udussa häilyy pitkulainen saari. Toisin kuin vaikkapa eteläisemmälle Rømøn saarelle, Fanølle ei mene siltaa. Näin se on säilyttänyt sipauksen vanhaa, verkkaista elämänmenoa, jos toki lauttoja kulkeekin mantereen puolelta Esbjergistä kaksi tunnissa.
Fanøn satama sijaitsee Nordbyssä, joka on saaren moderni keskus. Täällä on kaikkea paikallisesta pienpanimosta tanskalaisia pandekager-lettuja tarjoavaan kahvilaan ja jalkapallominigolfiin. Matalien talojen värittämä pieni vanha keskusta on säilynyt nykymaailman melskeen keskellä, eivätkä autotkaan tahdo mahtua kapeille mukulakivikaduille.
”Fanøn saarella voi aistia entisajan verkkaista elämänmenoa, pienten paikkakuntien rauhaa.”
Nordbyn eteläpuolella Rindbyssä kaupunkimaisuus karisee. Monet karttaan merkityt kadut ovat pelkkiä kapeita hiekkateitä. Saaren länsirannikolla meno on nykyaikaisempaa. Siellä sijaitsevat rantahotellit, kuten Kellers Badehotel. Martha-laiva tekee risteilyjä Fanøn ympäristöön.
Ruohikkoisen harjanteen takana rannalla viihtyvät niin auringonpalvojat kuin hiekkakakkuja leipovat lapset. Kauempana vaahtopäiltä erottuvat lainelautailijat ja leijasurffarit.
Fanøa pystysuunnassa halkovaa maantietä etelään kulkiessaan pääsee koko ajan lähemmäs saaren sydäntä. Samoin kuin Blåvandissa, täälläkin tien rinnalla on hyväkuntoinen asfaltoitu pyöräväylä, samantyyppinen kuin Suomessa Saariston rengasreitillä. Fanø onkin ihanteellinen pyöräiltäväksi, sillä runsaat kymmenen kilometriä pitkän ja pari kilometriä leveän saaren näkee parissa päivässä.
Matkan varrella saa käsityksen Fanøn omalaatuisesta luonnosta. Käppyräiset männyt vääntelehtivät esiin hiekkaisesta maasta. Oma-arvontuntoiset lehtipuut jalostavat maisemaa. Meri on melkein koko ajan käden ulottuvilla, ja sen suolaisuuden haistaa joka hetki.
Haukat kaartelevat korkeuksissa jyrsijöitä tiiraillen, ja itärannan suolaniittyjen yllä kohoaa kaksi bongarien suosimaa lintutornia. Komeimpia faunan edustajia ovat silti tien varren maatilojen eläimet. Jykevät työhevoset jököttävät niityllä kuin maahan pultattuina. Permanentatun näköiset merinolampaat rientävät juomakaukalolle, ja ylämaanlehmien kasteiset karvat kiiltelevät aamupäivän auringossa.
”Täältä löytyy myös Tanskan kauneimmaksi valittu kylä. Sen talojen vintti-ikkunat katsovat kulkijaa lempeästi.”
Todellinen yllätys tulee vastaan asfalttitien päättyessä saaren eteläkärjessä: hiekkarantaa pitkin voi jatkaa matkaa autolla, kunhan muistaa pitää vauhdin alle kolmessakympissä ja varoa vesirajassa kelliviä hylkeitä. Päivää paistattelevia hylkeitä näkee parhaiten kävelyllä Sønderhon lounaispuolen avarilla rannoilla.
Lopulta ollaan Sønderhossa. Sitä ei ole suotta valittu Tanskan kauneimmaksi kyläksi. Tuulimylly nököttää kukkulalla hienosti restauroituna. Hannes Hus -kotimuseossa kipparit tuntuvat vastikään nousseen ruokapöydän ääreltä.
Villakaupassa myydään saaren lampaiden villasta kehrättyä lankaa. Olkikattoiset talot, joiden vintti-ikkunat tuntuvat katsovan kulkijaa lempeästi, tuovat mieleen jonkin haltioiden maan.
Mielikuva haihtuu vasta kun palaa päiväretken päätteeksi Nordbyn lauttarantaan, josta aukeaa näkymä Jyllannin rannikon teollisuussatamaan. Mutta Sønderhon ja Fanøn taika säilyy pitkään mantereelle palattuakin.
Näin Jyllantiin pääsee
Kööpenhaminasta on noin kolmen tunnin ajomatka ja saman mittainen junamatka Esbjergiin, joka on kätevä tukikohta retkille Blåvandiin ja Fanøn saarelle. Blåvandiin pääsee sieltä tunnissa bussilla (vaihto Oksboelissa). Esbjergin satamasta kulkee joka päivä aamusta iltaan autolautta Fanøn saarelle, Nordbyn satamaan. Lauttakyyti kestää vartin (meno–paluu noin 30 euroa).
Majoitus
Blåvandin keskuspaikka on Oksby moderneine hotelleineen ja palveluineen. Rannikon lähellä kylissä on tunnelmaltaan mainioita majataloja (tanskaksi kro), joissa pääsee aikamatkalle menneisyyteen, kuten Billum Kro. Fanølla palvelevat sekä suuremmat rantahotellit että kotoisat krot, kuten Nørbygaard Fanø.
Fanølla on myös leirintäalueita, esimerkiksi rannan lähellä sijaitseva Feldberg Strandcamping, jossa on mökkejä sekä paikkoja asuntoautoille ja teltoille.
