Hellepäivä, hyvä kirja, järven liplatus ja rauha – kunnes mökkinurmella makoilevan lomailijan selästä nipistää kipeästi. Paarma puri!

Paitsi ettei paarma pure, vaan viiltää haavan imeäkseen sitten verta imukärsällään.

– Paarmoilla on suuosat, joissa on kuin kaksi veitsenterää. Niillä nitkuttamalla se saa aikaan sopivan haavan ja laskee siihen hyytymisenestoainetta verenjuonnin helpottamiseksi, kertoo koordinaattori Jere Kahanpää Helsingin yliopiston eläintieteen yksiköstä.

Suomessa elää kymmeniä paarmalajeja. Hiljainen verenimijä, joka iskee varoittamatta, kuuluu todennäköisesti suppupaarmoihin. Pään ympärillä pörräävät, kärpäsen kokoiset kaverit taas ovat luultavasti sokkopaarmoja.

Kolmas yleinen ryhmä ovat isot nauta- tai hevospaarmat, jotka pitävät hurjaa pörinää. Niitä kuitenkin kiinnostavat enemmän isommat saaliit.

– Me olemme vähän liian pieniä niille. Usein hevospaarma kiertääkin vain pari kierrosta ihmisen ympärillä ja lähtee sitten pois.

Pienemmille paarmoille kelpaa hirvi, ihminen ja jänis. Jotkut voivat käydä lintujenkin kimppuun.

Kärpäsiin kuuluvan paarmojen heimon elämää ei tunneta kauhean hyvin.

– Paarmoja ei ole Suomessa tutkittu kovin paljon ehkä siksi, etteivät ne levitä tauteja, Kahanpää arvelee.

Paarman viilto tekee monesti paukaman, sillä paarman sylki sisältää ärsytystä aiheuttavia aineita.

Paarman pää on melkein pelkkää silmää. Verkkosilmässä voi olla useita tuhansia yksittäisiä silmiä.

Hyvä näkö onkin paarman ensisijainen keino etsiä sopivia uhreja. Lähemmäs päästyään se hyödyntää arviointiin myös hajuaistiaan. Aivan iholla se aistii myös kohteen lämmön ja päättelee, mihin on hyvä iskeä.

Paarmat voivat lentää 40 kilometriä tunnissa. Juoksemalla niitä on siis turha yrittää karistaa kannoiltaan.

Vankkarakenteinen paarma voi lisäksi jatkaa menoaan vielä napakan läpsäisyn jälkeenkin. Evoluutio on suosinut niitä, jotka eivät lehmän hännän huitaisusta hätkähdä.

Kaikki Suomen paarmalajit ovat verenimijöitä, mutta verta käyvät nauttimassa vain naaraat. Koiraat hakevat sen sijaan mettä, jos mitään. Joillain lajeilla koiraat eivät syö lainkaan.

Aikuisvaihe on lajista riippuen vain päivistä enintään kuukauteen.

– Usein kun ajattelemme hyönteisiä, ajattelemme niitä aikuisina. Suurimman osan elämästään ne elävät ihan eri muodossa, Kahanpää muistuttaa.

Paarman toukkavaihe voi kestää vuoden tai tarvittaessa parikin. Jos sää on liian kuiva kosteiden maiden eläjälle, maaperässä tai rahkasammalessa oleilevat toukat vaipuvat horrostilaan ja odottavat parempaa kevättä.

Mökkiläisten kyseenalaiseksi iloksi useimmilla paarmalajeilla menee Suomessa ihan hyvin.

– Toisin kuin monessa Keski-Euroopan maassa, meillä on edelleen paljon avokosteikkoja, vaikka soita onkin kuivatettu. Samoin makean veden rantaviivaa riittää.