Image

Kesä kotimaassa: vaihdetaanko Terijoki Seinäjokeen?

Kesä kotimaassa: vaihdetaanko Terijoki Seinäjokeen?
Reetta Rädyn kesäsarjassa reissataan Suomessa. Matka alkaa eksistentiaalisista kysymyksistä: onko reissu äidin maalle Varkauteen tai Kuusamoon lapsuudenkotiin nykyään ”kotimaanmatka”?

”Reetta, Seinäjoki has some last-minute deals!”

Tähän kesä 2020 kai tiivistyy. Ulkomaanmatkat ovat vain merkintöjä kalenterissa, ja tässä sitä tosiaan ollaan, tarkastelemassa Booking.comin tarjoamia viime hetken hotellidiilejä Seinäjoelle. Ihan vielä ei tunnu samalta kuin Montenegrossa, mutta ehkä kohta!

Kirjoitin pari vuotta sitten Imageen jutun epäloogisuudesta, joka kaltaisiani matkaajia vaivaa. Lennämme Chicagoon syömään kasvisruokaa ja vaatimaan kauramaitoa. Lentävä vegaani, mitä järkeä??

Yritin selittää jutussa, miksi kauas pääseminen tuntuu tärkeältä. Kerroin, että olen aina käyttänyt kaiken liikenevän rahan matkustamiseen. Jos molempiin ei ole varaa, jätän väliin loman, en matkaa. On selvää, että ajattelisin monesta asiasta ihan toisin, jos en olisi reissannut vaikkapa Intiassa, Nicaraguassa tai Kiinan maaseudulla.

Ja joo, olen yrittänyt vähentää lentämistä. Aikeet eivät olet toteutuneet kovin hyvin.

Joulu- ja tammikuun olin Kaliforniassa ja Meksikossa. Keväällä olin menossa Kreikan pakolaisleirille ja Berliiniin työmatkoille, lisäksi ajattelin tehdä etätöitä miehen äidin luona Nizzassa. Syyslomalle sentään matkustimme junalla, ja tänä kesänäkin oli tarkoitus pysytellä maassa, mennä Viipuriin, Terijoelle, Moskovaan, ehkä Muurmanskiin ja Norjaan.

Nyt kysymys kuuluu: Olisiko tämä kesä ison käänteen aika, siirtyminen kaukomatkoista lähimatkoihin?

Hesarissa kesä on jo julistettu kaikkien aikojen Suomi-kesäksi.

Tätähän koko globaali matkailu- ja turismiala miettii: miten korona muuttaa matkustamista? Esimerkiksi tähän New York Timesin juttuun on kerätty vastauksia joukolta asiantuntijoita. Lähtökohta on raju. Huhtikuussa kerrottiin, että jopa 100 miljoonaa matkailualan työntekijää on menettämässä työnsä.

Yksilötasolla on kyse elämäntavasta: mitä sitä sitten odottaa, jos ei seuraavaa matkaa täältä pois?

Yleisellä tasolla on kyse muun muassa taloudesta, työstä, ilmastosta, maapallon kantokyvystä.

Minusta siitä on puhuttu aika vähän, mitä miljoonat matkailusta elävät tekevät työkseen, jos oikeasti vähennämme radikaalisti matkustamista. Vaikkapa Thaimaa, miten se pärjää?

***

Kesä Suomessa. Se ei ole dramaattista, vaikeaa tai onnetonta.

Mutta se on outoa, kun kuuluu niihin, joille loma on aina tarkoittanut samaa kuin lähtö. Minulle loman idea ei ole ollut lepo vaan poistuminen tutusta, arjen rakentaminen hetkeksi jonnekin muualle, toisten ihmisten elämän keskelle asettuminen, usein mukana kulkevien töiden kanssa. Tästäkin olen kirjoittanut aiemmin, esimerkiksi tässä Trendi-lehden jutussa.

Onnistuuko toisenlaiseen elämään kurkistaminen kotimaassa? En oikein tiedä.

Miksi ei onnistuisi?

No, olen kasvanut siellä, mitä nyt kutsutaan ”kotimaaksi”. Eli ei-Helsingissä. Kotimaanmatkailu tuntuu tarkoittavan matkailua maakunnissa. Erikseen on staycation, silloin ollaan kaupungissa, lähellä kotia. Näin luodaan todellisuutta, jossa lähtökohta on kaupunki, ja sieltä sitten lähdetään johonkin, jonka nimi on kotimaa.

Kotimaanmatkalle mennään paikkoihin, jotka ovat tuttuja urheiluseurojen nimistä. Rauma, Ulvila, Pori, Ruotsinpyhtää, Kokkola, Oulu, Kotka, Kristiinankaupunki, nämä ovat kotimaata, johon meitä nyt kutsutaan. Kotimaa on hiekkatie, lupiineja tienvarsilla, taukopaikan munkki, ironikas postaus hassusta museosta tai muistomerkistä. Ja ruukki! Somevinkkien perusteella mikä tahansa ruukki on uusi Berliini.

Jos sää on tällainen kuin nyt, voi hyvin kysyä, miksi kenenkään pitäisi ikinä olla muualla kuin Suomessa. Mutta kaikki kesät eivät ole Lapin kullan tunturipuro-mainoksista. On märkää, kylmää ja itikoita. On kallista verrattuna maihin, joissa tavallisesti matkustan. On samanlaista kuin aina muulloinkin.

Kaikkea ei saa. Sellaista se on, totutellaan.

Tämän kesän kysymys itselleni on: onnistuuko kotimaassa kokemaan jotain uutta, vai pitääkö vaihtaa reissaamisen tavoitetta?

Mietin, miten näkisi Valion jäätelökioskien, ABC-asemien, R-kioskien, lokkien, valoisien öiden, autiotalojen, lihapiirakoiden, mansikkakojujen, kaikkien läpikotaisin tuttujen elementtien ohi, johonkin uuteen? Sellaiseen, jota niin sanotuilla ulkomailla on joka kulmalla: kiinnostavaa, ärsyttävää, kaunista, outoa, ihmeellistä, rumaa. Muita ihmisiä ja sitä, mikä on heille normaalia ja tavallista.

Heidän torinsa, temppelinsä, tapansa kuivata pyykkiä ja polttaa ruumiit.

Minusta tuntuu, että uuden näkeminen kotimaassa on vaikeampaa, jos pellot, metsät, järvet, maitolaiturit, hiekkatiet ja #mökkilife on sitä maisemaa, jossa on kasvanut. Minun on vähän vaikea ajatella, että reissu äidin maalle Varkauteen tai Kuusamoon lapsuudenkotiin on nyt juhlava ”kotimaanmatka”, jolle kuuluisi kysyä vinkkejä Facebookissa. Missä pysähtyä matkalla Varkauteen?? No missäköhän? Mikkelin Mäkkärissä tietenkin!

***

Seinäjoelleko tässä sitten pitäisi?

Ehkä ei. Siellä on oltu toistakymmentä kertaa, koska Provinssi.

Mennään ainakin aluksi Loviisaan, Fiskarsiin, Tammisaareen ja Tampereelle.

Omiin matkavalintoihini tänä kesänä vaikuttavat lapset, työt, suku, sää, sattumat ja auto, joka on käytössämme osan kesästä. Olen yrittäjä, ja yritän säätää töitä ja vapaita säiden, rahatilanteen sekä lasten protujen ja hesacuppien mukaan, kuten aiempinakin kesinä.

Matkailun tulevaisuus tuskin ratkeaa tulevina viikkoina, mutta seurata sitä kannattaa. Tuleva ei riipu yksin viruksesta eikä lentoyhtiöiden konkurssikypsyydestä, vaan myös asenteista.

Nyt on kesäkuu, ja Suomi-kesän alku on ollut järjettömän hieno. Epäilen sen johtuvan 86-prosenttisesti tästä säästä.

Ajattelen tässä vaiheessa kesää niin, että jos matkustaminen on järisyttävä maisema ja toimiva infra, Suomi on täydellinen kesäkohde. Jos matka on tutustuminen elämänmenoon, jota ei ole ennen nähnyt, kotimaa ei ole vastaus.

Täytyy siis yrittää kysyä sellaisia kysymyksiä, joihin kotimaalla on vastauksia. Niitäkin piisaa. Aloitetaan matka kesä-Suomeen, VR:n appi saattaa toimia, pyörän kettingit on rasvattu, vanhempi lapsi haluaisi ehkä Tervolaan, ja toinen lapsi on ladannut puhelimeen skeitti-apin, jonka perusteella Kuusamossakin tosiaan on skeittiparkki.

Oletko sinä Suomi sellainen iloinen maa, jossa on paikkoja ja kolmostuoppeja?

Julkaistu: 23.6.2020
Kommentoi »