Kentän laidalta kirjahyllyyn: Tässä jalkapallokirjavinkkejä pukinkonttiin tai kirjastoreissulle

Osa valitsemistani teoksista on englanninkielisiä, joita ei ole käännetty suomeksi. Käännetyissä teoksissa ensin suomennoksen nimi, sitten alkuperäinen. Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä, vaan aakkosittain tekijän sukunimen mukaan. Valintakriteereinä listalle ovat olleet teoksen kieliasu, sen sisällöllinen laatu ja merkitys jalkapallomaailmalle – tavalla tai toisella. Listalle on pyritty valitsemaan teoksia lajin monista eri näkökulmista.

Michael Cox: The Mixer – the story of Premier League tactics, from route one to false nines (2017)

Jo nimi sen kertoo: The Athletic -verkkolehteen taktisella kulmalla Valioliiga-analyysejä edelleen kirjoittava toimittaja Michael Cox on käynyt läpi Valioliigan pelillisen kehityksen sarjan synnyinvuodesta 1992 alkaen. Aivan uunituore teos ei ole, joten viimeisimpien kausien taktista evoluutiota siitä ei täten löydy.

Joka tapauksessa, The Mixer on jokaiselle Valioliiga-seuraajalle kiehtova aikamatka pelin kehitykseen ja sitä voi suositella myös vähemmän taktiikasta perillä oleville, sillä asiat eivät mene kovin syvälle. Enemmänkin kyse on nostalgisesta hyvän mielen matkasta, jossa jokainen luku sisältää yhden pelillisen uudistuksen, useimmiten sarjaan jälkensä jättäneiden legendaaristen pelaajien ja managerien kautta.

On linjojen väleihin taiteilemaan ilmestynyt Eric Cantona, ensin Sam Allardycen ja sittemmin Tony Pulisin runttaama brutaali prosenttipallo, tiki-takan rantautuminen ja valeysin käyttö. Noin muutamia mainitakseni.

Jari Ekberg: Kuin taivasta koskettaisi – jalkapallon MM-kisojen historia (2014)

Vuoden 2014 urheilukirjaksi valittu Kuin taivasta koskettaisi on puolestaan ehdoton lukusuositus kaikille jalkapallon miesten MM-lopputurnausfriikeille – jos joku heistä on teoksen jollain ilveellä onnistunut välttämään.

Kirja käy läpi kaikki lopputurnaukset vuodesta 1930 vuoteen 2010 saakka. Vaikka historiikeillä on monesti riski olla puisevan tylsiä, välttää Ekberg tämän ansan kevyesti; äidinkielen lehtori saa värikkäällä kirjoitustyylillään eri lopputurnausten legendaarisimmat tarinat upeasti eloon.

Franklin Foer: Jalkapallon maailmanselitys (How football explains the world – an unlikely theory of globalization) (2004)

Useisiin laatulehtiin koko maailman ja sen eri yhteiskuntien ajankohtaisista asioista kirjoittanut Foer oli vain 30-vuotias Jalkapallon maailmanselityksen ilmestyessä. Kirjaa lukiessa ajattelisi, että näin laajoja kokonaisuuksia yhteen nivovalla kirjoittajalla täytyisi olla huomattavasti enemmän elämänkokemusta.

Teos on suosituslistaltani selvästi yhteiskunnallisin, ja se käsittelee jalkapallon yhteyttä eri yhteiskunnallisiin ilmiöihin historiassa. Tai pitäisikö sanoa, eri yhteiskunnallisten ilmiöiden yhteyttä jalkapalloon. Foer nivoo yhteen esimerkiksi jalkapallon merkitystä islaminuskossa ja juutalaisuudessa, huliganismin synnyn ja sosiaalisten ongelmien yhteyttä sekä lajin valjastamista eri valtiollisten koneistojen keppihevoseksi.

Kirja on jakanut vuosien varrella mielipiteitä. Osa pitää Foerin luomia yhteyksiä keinotekoisina, osa silmiä avaavina. Itse tunnustan kuuluvani jälkimmäisten joukkoon. Ota lukuun, ja muodosta oma kantasi.

Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa (El fútbol a sol y sombra / Football in sun and shadow) (1995)

Listan suurin jalkapalloromanttinen annos – ja millainen annos se onkaan! Jo lähes kymmenen vuotta sitten menehtynyt uruguaylainen Galeano tekee – kuten hän itsekin kirjan alussa toteaa – klassikkoteoksessaan kunnianosoituksen jalkapallolle.

Galeano ei ollut jalkapallon parista leipänsä ansainnut tekijä, vaan kirjailija, joka oli hulluna lajiin. Fantastinen kirjoitustaito yhdistettynä lajirakkauteen loi jo 30 vuotta sitten teoksen, jossa jalkapallon kauneutta kuvataan lyhyin tarinoin, anekdootein. Kuinka yksittäinen harhautus voi pysäyttää ajan? Kuinka koko kylä elää ja hengittää oman, rakkaan seuransa mukana? Jalkapallo valossa ja varjossa muistuttaa meitä, miksi tätä hienoa lajia lopulta hengitämme. Ja samalla, kriittiseen sävyyn, miksi rahanahneus on sitä huolestuttavalla tavalla pilaamassa. Sanoma ei voisi vuonna 2024 olla ajankohtaisempi.

Phil Hay: And it was beautiful – Leeds United in the era of Marcelo Bielsa (2021)

The Athleticin Leeds Unitediin erikoistunut toimittaja Hay kirjoitti seurassa lähtemättömän vaikutuksen tehneen Marcelo Bielsan ajasta kirjan, joka on kunnianosoitus tälle omalaatuiselle argentiinalaiselle. Valmentajalle, joka ei pokaalien määrässä nouse suurimpien joukkoon, mutta jonka vaikutus lajiin on ollut yksi viime vuosikymmenten merkityksellisimmistä.

On oleellista korostaa, että Hayn teos ei ole virallinen elämäkerta, saati omaelämäkerta. Bielsa on tunnettu siitä, ettei hän anna juuri lainkaan edes tavallisia haastatteluja. Sen sijaan ottelupäivän aattona mies saattoi istua leedsiläisen ostoskeskuksen kahvilassa katsomassa videoklippejä ja kertoa häntä lähestyneille kaupunkilaisille tulevan ottelun ideoistaan intoa täynnä. Hay kertoo tarinaa Bielsasta seurattuaan valmentajan ja Leeds Unitedin toimintaa Bielsan aikakaudella lähes päivittäin.

Hay onnistuu maalaamaan Bielsasta kuvan ihmisenä, jolle työnteko ja omien periaatteiden takana seisominen ovat kaikki kaikessa. Ihmisenä Bielsa ei selvästikään ole se tavallisin, vaan suorastaan eksentrikko – äärimmäisen aito ja välitön sellainen.

Martti Kuusela ja Erkko Meri: Martti Kuusela - Pallopoikana maailmalla (2022)

Kun puhutaan suomalaisvalmentajien kansainvälistymisestä, johtavat kaikki tiet Martti Kuuselaan. Jalkapalloprofessori toimi 80-luvulta alkaen tienraivaajana Eurooppaan – aikana, jolloin dataa ja videoita ei saatavilla ollut. Kukaan ei tullut Kuuselaa kotiovelta hakemaan.

Kuten olemme valitettavan usein nähneet, voi merkittävän jalkapallouran tehneiden suomalaisten elämäkerroista tulla auki kirjoitettuja Wikipedia-artikkeleita. Kuuselan ja Erkko Meren teos tarjoaa lukijalle toki valtavan määrän tietoa valmentajalegendan urasta, mutta tekee sen elävästi, Kuuselan itsensä eri ajanjaksoja ja tilanteita muistellen. Kertomukset ovat sitä luokkaa, ettei vastaavanlaisia ulkomaille sijoittuvia tarinoita ole aiemmin suomalaisvalmentajien suusta kuultu.

Tähän liittyen, Kuuselan ja Meren teos nostaa edellä mainitun valmennusuran vihdoin ansaitsemansa kokoiseen valokeilaan. Suomalainen jalkapalloyhteisö toki tietää, kuka Martti Kuusela on, mutta vasta tämän kirjan lukemisen jälkeen hänen uransa todellinen mittakaava avautuu täysin.

Erkko Meri ja Gert Remmel: Perparim Hetemaj – Selviytyjä (2024)

Meri saa tuplamaininnan listalla, koska hän on onnistunut Kuuselan elämäkerran lisäksi myös Perparim Hetemaj’n uran merkityksen estradille nostajana erinomaisesti. Aivan kuten Kuuselan tapauksessa, myös Hetemaj’n uran todellisen arvon voi moni ymmärtää vasta kirjan luettuaan.

Selviytyjän suurin ansio on sen rehellisyys. Meri ja Gert Remmel ovat saaneet 300 Serie A -ottelua pelanneen keskikenttäpelaajan avautumaan ilman suodattimia siitä, kuinka brutaali ympäristö ammattilaisjalkapalloilu Euroopan huippumaissa on. Kivalla ja kohteliaalla käytöksellä ei aina pärjää ja jos et ole tarpeeksi sitkeä useankin päähän potkimisen jälkeen, otetaan tilalle seuraava yrittäjä. Monet lukijan naulitsevat tarinat ovat myös mielenkiintoista luettavaa, mutta kirjan tarjoama viesti on silti sen ydin.

Tim Parks: A season with Verona (2002)

Italialaiseen kannattajakulttuurin pureutuva kulttiklassikko yli 20 vuoden takaa. Jos olet kiinnostunut italialaisesta jalkapallosta ja maan kulttuurista ylipäätään, tulee tämä kirja olla luettuna viimeistään joulunpyhien jälkeen.

Englantilainen kirjailija Parks oli A season with Verona -teoksen kirjoitushetkellä asunut Italiassa jo kaksikymmentä vuotta. Ideana kirjassa on Parksin yhden kauden empiirinen seuranta kotikaupunkinsa ja kannattamansa Hellas Veronan kaudesta. Parks matkustaa kotipelien lisäksi jokaiseen vierasotteluun; osaan omin päin, osan ultrien bussissa, osan joukkueen kanssa lentokoneessa. Kirjan pihvi on ehdottomasti kannattajakulttuuri, johon Parks pääsee todella iholle ja avaa lukijalle samalla Italian eri alueiden kulttuurisia ja sosioekonomisia eroja, myös ikävine lieveilmiöineen. Etenkin kannattajien harrastama täysin avoin rasismi nousee kirjassa näkyvään rooliin.

David Peace: The Damned United (2006)

Jos minun tulisi lukea yksi jalkapalloaiheinen kirja kerran vuodessa lopun elämäni, olisi se The Damned United. Kirja perustuu tositapahtumiin ja keskittyy Leeds Unitedin palkkaaman legendaarisen Brian Cloughin vaivaset 44 päivää vuonna 1974 kestäneeseen päävalmentajapestiin seurassa. Ottelut ja merkittävät päätapahtumat kuvataan kirjassa, kuten ne oikeasti tapahtuivat, mutta Cloughin ympärille sijoittuvat dialogit ja miehen omat ajatukset ovat luonnollisestikin fiktiota.

Mestariteoksen kirjasta tekee Peacen kirjoitustyyli. Se on hyvin lennokasta ja rikkoo melko lailla kaikkia kirjoittamisen lainalaisuuksia – upealla tavalla. Brian Cloughista kasvoi uransa aikana myyttinen, omapäinen hahmo, ja tämä kirja korostaa asiaa mainiosti.

Graham Poll: Seeing red (2007)

Tuomarien kirjoittamat (oma)elämäkerrat ovat edelleenkin harvinaista herkkua. Toivottavasti suunta olisi kasvamaan päin, joskin ymmärrän, miksei kyseinen ammattikunta halua työstään pahemmin avautua, varsinkaan Englannissa.

Graham Poll oli 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Valioliigan johtavia tuomareita, mikä johti myös miesten arvokisakomennuksiin. Pitkästä ja laadukkaasta urastaan huolimatta valtaosa jalkapallon seuraajista muistaa miehen tämän yhdestä karmeasta virheestä: kolmen keltaisen kortin näyttämisestä samalla pelaajalle vuoden 2006 MM-lopputurnauksessa. Paljastettakoon, että kirjan ensimmäinen luku on nivottu tämän tapahtuman ympärille, ja se on hyvin, hyvin pysäyttävää luettavaa.

Pollin omaelämäkerta on harvinainen sukellus huipputuomarin sielunmaisemaan ja kuvaukseen työn vaativuudesta. Sen lukeminen lisää ymmärrystä tuomaritoimintaa kohtaan.

Tuoreempana esimerkkinä tuomarikirjoista nostan Mark Clattenburgin omaelämäkerran Whistle Blower, mutta pidän Pollin teosta näistä laadukkaampana.

Saku-Pekka Sundelin: Brittifutis - Englantilaisen jalkapallon tarina (2020)

Saku-Pekka Sundelin: Suomifutis - Suomalaista jalkapallokulttuuria etsimässä (2023)

Sundelin pääsee Meren seuraan tuplanostona listalle, koska olisi huutava vääryys – ja samalla mahdottomuus – nostaa hänen kirjaduostaan vain toinen framille.

Molempien teosten konsepti on myös hyvin samanlainen; ne ovat eräänlaisia artikkelikokoelmia Englannista ja Suomesta jalkapallomaina. Jokainen luku on kirjoitettu eri näkökulmasta. Joissain matkataan englantilaisten vierasfanien kanssa viikonlopun otteluun, toisissa perinteisille, mutta hiljentyneille kotimaisille jalkapallopaikkakunnille.

Kirjojen pyrkimyksenä on kuvata maiden monimuotoista jalkapallokulttuuria, missä Sundelin onnistuu erinomaisesti. Loistava kirjoitustaito yhdistettynä monipuoliseen kokemukseen niin Englannin kuin Suomen jalkapallokentiltä tekee molemmista kirjoista välittömiä klassikoita. Lukija voi tuntea jalkojensa alla brittipubin ale-oluen tahmaaman kokolattiamaton ja sieraimissaan suomalaisen divariottelun makkarankäryn.

James Tippett: The Expected goals philosophy (2019)

Viime vuosien huippujalkapallon muotikäsite xG on nimensä mukaisesti Tippettin kirjan pihvinä. Teos pyrkii vastaamaan siihen, mitä hyötyjä maaliodottaman käyttämisestä voi saada valmennusprosessissa, pelaajaskouttauksessa ja -hankinnoissa sekä vedonlyönnissä.

Jos maaliodottamaan liittyvät asiat kiinnostavat, antaa kirja varmasti paljon uutta tietoa perusteellisen perkauksensa ansiosta. Tekstin kuivuutta väistellään erilaisilla tapausesimerkeillä. Etenkin Brentfordin filosofiasta kertova luku on mielenkiintoinen.

Kirjaa lukiessa on silti hyvä pitää kriittinen silmä avoinna. Tippett vaikuttaa niin kirjansa kuin someviestintänsä (@xGPhilosophy) perusteella suhtautuvan xG:hen melko kritiikittömästi, ikään kuin motiivina olisi pyrkiä promoamaan työkalua mahdollisimman innokkaasti.

Francesco Totti: Rooman kuningas (Un capitano) (2018)

Sanotaan se heti alkuun: jalkapalloilijoiden omaelämäkerrat ovat kerta toisensa jälkeen kirjallisesti melko heikkolaatuisia ja napakympit ovat harvassa. Pidän tämän kategorian teosta plusmerkkisenä silloin, kun se onnistuu tuomaan lukijalle jonkin ajatuksia tai tunteita herättävän kulman.

Tottin omaelämäkerta pääsee listalle juuri tämän vuoksi. En muista siitä juurikaan mitään harjoittelun tai ottelujen kuvauksista. Minkä sen sijaan tulen sen aina muistamaan, on kuinka riipivän yksityiskohtaisesti Totti kuvailee elämänsä suurinta paradoksia: hän on syntynyt Roomassa, elänyt siellä lapsuutensa ja pelannut koko uransa nousten jumalan asemaan, kaikkien rakastamaksi hahmoksi. Sen hintana on ollut elämän menettäminen julkisuudelle, pakko vetäytyä omaan rauhaan muurein rajattuun taloon.

Luku siitä, kun Totti kertoo käyvänsä kerran vuodessa vespalla umpikypärän kanssa ajelemassa tunnistamattomana rakkaan kotikaupunkinsa, lapsuutensa katuja, on liikuttava ja samalla todella surullinen.

Jalkapallo merkitsee Italiassa jotain aivan muuta.

Jonathan Wilson: Pelien peli (Inverting the pyramid) (2008)

Wilson on noussut yhdeksi 2000-luvun tunnetuimmista jalkapallokirjoittajista ja hänen läpimurtonaan voitaneen pitää jalkapallon taktista historiankatsausta, hieman hölmösti suomennettua Pelien peliä.

Kirja on huomattavasti kiehtovampi, miltä se kuulostaa. On suorastaan riemastuttavaa luettavaa, millaisena jalkapallo on vaikkapa sata vuotta sitten näyttäytynyt. Esimerkiksi syöttö oli aikanaan uusi, luonnollisestikin pelin monella tapaa mullistanut keksintö.

Listalla mainittu kirjailija Erkko Meri kirjoittaa jalkapallosta Aitioon.