Jos kello olisi keksitty Australiassa, viisarit kulkisivat vastapäivään
Miksi kellon viisarit kulkevat myötäpäivään? Apu360 on Jännän äärellä ja vastaa tähänkin kysymykseen.
Jok’ikiselle meistä on itsestään selvää, miten kellon viisarit liikkuvat. Siis myötäpäivään. Siltikin viisarit voisivat aivan yhtä hyvin kulkea vastapäivään.
Kellon käyntisuunta on mysteeri, johon on kerrankin saatavilla varma vastaus. No, melko varma ainakin. Sellainen, joka perustuu asiakirjalähteiden sijaan vankkaan järkeilyyn.
Mitään teknistä tai ajan mittaamiseen liittyvää syytä ei ole siihen, että kellon viisarit liikkuvat myötäpäivään.
Kaikki johtuu maantieteestä.
Suomenkielinen ilmaus myötäpäivään paljastaa liikesuunnan juuret paremmin kuin englanninkielinen ilmaisu clockwise. Ruotsinkielessä tunnetaan liikesuunnat medsols ja medurs, suurin piirtein siis auringonmukainen ja kellonmukainen.
Kiinnostavasti englannin sana tulee suoraan kellon viisareiden liikkeestä. Vaikuttaa siltä, ettei myötäpäivä-tyyppiselle sanalle edes koettu suurta tarvetta ennen kellon kehittämistä.
Sanat myötä- ja vastapäiväiselle liikkeelle olivat mahdollisesti olemassa, mutta ne löytyvät vasta sen verran myöhäisistä kirjallisista lähteistä, että kellot olivat jo tuohon aikaan vakiinnuttaneet asemansa Euroopan kaupungeissa.
Englannin etymologia sikseen: myötäpäivään kertoo suoraan sen, että kellon viisareiden liike jäljittelee päivän, siis auringon kulkua.
Suomessa, kuten pohjoisella pallonpuoliskolla muutenkin, aurinko näyttää liikkuvan taivaankannella vasemmalta oikealle. Tämä johtuu siitä, että pohjoiselta pallonpuoliskolta katsoen maapallo pyörii vastapäivään.
Eteläisellä pallonpuoliskolla pallo taas pyörii myötäpäivään ja aurinko näyttää liikkuvan oikealta vasemmalle. Mutta palataan sinne hetken päästä.
Ihmiskunnan vanhin tapa mitata aikaa suhteellisen tarkasti on aurinkokello. Vanhin tunnettu aurinkokello on löydetty Egyptistä. Sillä on mitattu aikaa noin 3 500 vuotta sitten. Aurinkokellon toiminta on tunnettu todennäköisesti jo hyvän aikaa ennen sitä.
Aurinkokello onkin periaatteessa hyvin yksinkertainen: aurinkoiseen paikkaan tökätään tikku maahan, ja tikun varjon liike näyttää ajan kulumisen. Käytännössä tikun, eli hienommin gnomonin, pitää olla leveysasteeseen sopivassa kulmassa maahan ja niin edelleen.
Olennaista kysymyksemme kannalta on se, että aurinkokellon osoitin, eli varjo, liikkuu myötäpäivään. Siis pohjoisella pallonpuoliskolla.
Eteläisellä pallonpuoliskolla auringon näennäinen kiertosuunta on siis toinen, siten myös aurinkokellon varjo kulkee vastapäivään.
Erittäin vahva oletus on siis, että mekaanisen kellon ajan osoittamisen logiikka ja viisarin kiertosuunta kopioitiin jo valmiiksi tutusta aurinkokellosta.
Koska meille tuttu kellotaulullinen ajanmittauslaite kehitettiin Euroopassa, siis pohjoisella pallonpuoliskolla, kellon viisari pantiin kiertämään myötäpäivään.
Jos mekaaninen kello olisi kehitetty vaikkapa eteläisessä Afrikassa tai Australiassa, sen viisarit kiertäisivät vastapäivään. Ja luultavasti se tuntuisi meistä nyt aivan yhtä luontevalta kuin kellon myötäpäiväinen käynti.
Siitä, milloin mekaanisista kelloista tuli valtavirtaa, ei muuten tunnu olevan täyttä selvyyttä. Osin tämä johtuu ilmausten heiluvuudesta, sillä kaupunkien tai luostareiden kelloista käytettiin sanoja, jotka saattavat viitata myös vaikkapa vesikelloon.
Jostain 1200-luvun lopulta lähtien maininnat kelloista joka tapauksessa lisääntyvät kirjallisissa lähteissä.
Suomessa Turun linnassa on todennäköisesti ollut mekaaninen kello 1400-luvun lopulla. Mutta jo ennen sitä Turun dominikaaniluostarissa lienee ollut ajannäyttölaite, samoin myös kaupungin tuomiokirkossa. Kello oli nimittäin tärkeä juuri kirkoissa ja luostareissa, joissa se rytmitti päivän rukoushetkiä ja muuta olennaista touhua.
Ensimmäinen täysin varma todiste kellosta maassamme on maininta Turun linnan varusteluettelossa vuodelta 1550.
Lähteet: Why Clocks Run Clockwise (And Some Watches And Clocks That Don't), Cultural Tutor (X-palvelussa), Kellojen historiaa Suomessa
Mikä sinua askarruttaa? Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.
