Käytetty sähköauto Nissan Leaf vm. 2011–2017 voi sopia kakkosautoksi, jos säännöllinen työmatka lasketaan kymmenissä kilometreissä
Nyrkkisääntö on, että jos Leafissa on ajovalojen pesimet, siitä löytyy myös akunlämmitin.
Nykyaikaisen sähköautoilun varsinainen ensiaskeleen ottaja on jossain määrin makuasia, mutta sellaisena voidaan perustellusta syystä pitää vuonna 2011 toimitukset aloittanutta Nissan Leafia, joka oli monen mielestä ruma, mutta oikean pienen henkilöauton kokoinen ja tuntuinen – ainakin aikalaisiinsa, muovipintaiseen Think Cityyn ja pikkuiseen Citroën C-Zeroon verrattuna.
24 kWh:n akustolla varustettu Leaf (mallikoodi ZE0) ylsi paperilla 175 kilometrin toimintamatkaan ja 2013 hieman paranneltu malli jo peräti 200 kilometriin – joskin toimintamatkaa mitattiin vanhalla NEDC-normilla, jolloin käytännön maantietoimintamatkan sai jakamalla arvon kahdella.
Vuoden 2016 mallin sai 30 kWh:n akulla, ja vuonna 2017 myyntiin tulleen toisen sukupolven Leafin (ZE1) sai jo 40 kWh:n ja 62 kWh:n akulla.
2010-luvun alun Leafien hinnat pyörivät tänä päivänä 7 000–10 000 euron haarukassa, myös autoliikkeestä ostettuna. Ajokilometrejä on kertynyt tyypillisesti vain sadantuhannen molemmin puolin. Ei mikään ihme: sadan kilometrin toimintamatkalla ei sahata Lapin-reissuja eikä taksiajoa.
Vanhoissa Leafeissa on tyypin 1 vaihtosähkölatausportti ja CHAdeMO-pikalatausportti. Vaihtosähkölataaminen onnistuu julkisista latauspisteistä johdolla, jonka toisessa päässä on tyypin 2 pistotulppa ja toisessa autoon sopiva tyypin 1 pistoke. Pikalataus voi olla kinkkisempi juttu: monelle uudelle pikalatausasemalle ei enää asenneta japanilaista CHAdeMO-pistoketta, joka on Euroopassa katoavaa kansanperinnettä niin uusissa autoissa kuin latausasemillakin. Tosin tyypillisessä kaupunkipörräyskäytössä pikalatausta ei pitäisi tarvitakaan. 24 kWh:n akku on niin pieni, että sen lataamiseen riittää tavallinen sukopistorasia pienellä virralla.
Auton tausta kannattaa selvittää: jos auto on tuotu Keski-Euroopasta, siitä saattaa puuttua akunlämmitin. Nyrkkisääntö on, että jos Leafissa on ajovalojen pesimet, siitä löytyy myös akunlämmitin. Perinteisten käytettyä autoa ostavien muistilistan lisäksi kannattaa selvittää myös akun kunto ja kokeilla, että sekä vaihtosähkö- että pikalataus toimivat. Leafin kojetaulunäytössä näkee auton oman arvion akun terveydentilasta 12-palkkisella näytöllä.
Kenelle käytetty ja noin kymmenen vuoden ikäinen Nissan Leaf sopii? Kaupunki- tai kakkosautoksi kenelle vain, joka ymmärtää auton rajoitteet. Kenties pienelle perheelle, joka on ohittanut lastenvaunuiän: tavaratilojen koolla Leaf ei pääse hurraamaan. Pitkää pätkää ajavien ei missään tapauksessa kannata vaivautua.
