Opel Mokka vm. 2014 – Konstailematon perheauto kohtuuhintaan – Todellinen löytö!

Ikää jo yhdeksän vuotta, mutta mittarissa vain 45 000 km. Kupissa on siis aika harvinaista Mokkaa.

5.10.2023 Tuulilasi

Nyt on hakusessa asiallinen auto nelihenkiselle perheelle. Pahimpana haasteena on hintaraja, joka on asetettu 15 000 euroon. Koska nappulaa on käytössä näin vähän, on pakko alkaa tutkia viisivuotiaita tai jopa vanhempia autoyksilöitä. Pikkukinnereitä löytyisi 15 000 eurolla todella helposti, mutta ne menevät heti hylkyyn, koska tarvitsemme auton, jossa on kunnollinen takaistuin.

Miten olisi iso, tilava Volvo? Kyllä sellaisen 15 000 eurolla saisi, mutta tämänhintaiset ruotsinraudat ovat tyypillisesti yli kymmenvuotiaita ja ainakin 300 000 kilometriä rullattuja. Pakko myöntää, ettei oikein houkuttele. Panimme tutkan pyörimään oikein kunnolla, ja päätimme ajatella laatikon ulkopuolelta, kuten tämä typerä – mutta suosittu – sanonta kuuluu. Jumppa tuotti tulosta, kun äkkäsimme LänsiAuton hallista Opel Mokkan. Hinta oli meille juuri sopivat 14 790 euroa.

Opel Mokka pitää sisällään toimivan kojealaudan. Ei hipaisukytkimiä, mikä on hyvä asia. — Kojealauta on yksinkertaisen toimiva. Ei hipaisukytkimiä – bravo!

Opel Mokka ja aidot astinlaudat, huima juttu. — Mokkassa oli ihan aidot astinlaudat. Aika huima juttu.

Hopeanharmaa Opel ei ollut uudenkarhea, sillä se oli vuosimallia 2014. Tämä ei pelottanut meitä lainkaan, sillä kävi ilmi, että autolla oli takanaan vain yksi omistaja, ja sen mittarissa oli vain 45 000 km, mikä on todella pieni lukema.

Mokka ei ollut mikään runsaudensarvi, mutta panimme merkille muutaman hyödyllisen varusteen. Lohko- ja sisätilanlämmitin ovat Suomessa kultaakin kalliimpia. Lämmitettävä ohjauspyörä kuuluu samaan sarjaan. Peruutuskameraa ei ollut, mutta takapään tutka sentään löytyi. Etututkaa ei ollut, mutta eteenpäinhän näkee ihan omin silmin – eikö niin?

Entäs ne tilat, joiden perässä tässä oikeastaan ollaan. Säädimme etuistuimen 180-senttiselle kuljettajalle sopivaan asentoon, ja avasimme takaoven. Hämmästys oli suuri, kun totesimme, että 190-senttinen mahtuu hyvin takapenkille kuskin taakse. Jatkoimme leikkiä, ja säädimme etuistuimen 190-senttisen kuljettajan makuun, ja istutimme 180-senttisen matkustajan hänen taakseen. Tämäkin koe läpäistiin puhtain paperein.

Hyviin tiloihin on yksinkertainen selitys, ja se on Mokkan korkea kori. Kun korkeutta on riittävästi, istuma-asento edessä ja takana voidaan rakentaa aika pystyksi. Tällä kikalla saadaan taakse asialliset polvitilat. Kolikon toiselta puolelta löytyy tavaratila, joka on vain 356-litrainen, eli harmillisen pieni – töpöperä mikä töpöperä.

Mokkan keulalla hurisi 140-heppainen turbokone. Tuo on juuri sopiva teho tähän autoon. Moottorin jatkeena oli kuusipykäläinen automaattivaihteisto, jonka toiminnasta ei ole mitään pahaa sanottavaa.

Ajettavuudeltaan Mokka on tyypillinen saksalaisen koulukunnan edustaja. Jousitus on jämäkkä, muttei ihan sieltä mukavimmasta päästä. Suuntavakaus on hyvä, joten Mokkalla sujuttelee mielihyvin myös pidempiä matkoja.

Opel Mokka on ajettavuudelta perusvarma saksalaisen koulukunnan tyypillinen edustaja. Se ei sykähdytä eikä herätä riemunkiljahduksia, mutta vie aina turvallisesti perille.

Opel Mokka: Etupenkissä istutaan ryhdikkäästi — Edessä istutaan ryhdikkäässä asennossa.

Opel Mokka: Takatilat ovat auton pituuteen nähden hyvät — Takatilat ovat auton pituuteen nähden yllättävän hyvät.

Mitäs merkkiä laitetaan?

Tässä jutussa koeponnistettu Mokka on vielä niin sanottu aito Opel, jos tällainen hiukan poleeminen ilmaisu sallitaan. Nykyiset Opelit ovat valtaosin Peugeoteja, tai tarkemmin sanottuna PSA-konsernin tuotteita. Peugeot ja Opel kuuluvat kumpikin Stellantis-konserniin, joka syntyi, kun italo-amerikkalainen FCA ja ranskalainen PSA yhdistyivät. Jo ennen näitä mahtihäitä PSA oli napannut Opelin omaan taskuunsa.

Stellantiksen merkkikirjo on valtava: Abarth, Alfa Romeo, Chrysler, Citroën, Dodge, DS, Fiat, Jeep, Lancia, Maserati, Opel, Peugeot, Ram, Vauxhall. Merkit paljastavat, että kyseessä on amerikkalais-italialais-ranskalainen keitos.

Miten tämä sitten heijastuu tavallisen autonostajan elämään? Ei oikeastaan mitenkään. Toisaalta voi ajatella, että suuruuden ekonomia jyllää, sillä syntyessään Stellantis oli maailman neljänneksi suurin autonvalmistaja. Kun toimintaa pyöritetään todella kovalla volyymillä, alihankkijoiden hintoja voidaan painaa alas, ja pitää näin lopputuotteiden eli autojen hinnat kilpailukykyisinä. Tätä kutsutaan vapaaksi markkinataloudeksi.