Kävelysafarilla Aasiassa ja Afrikassa: Tee jännittävä retki villieläinten parissa vastuullisesti
Kävelysafarilla luonto ja villieläimet tulevat lähelle, välillä liiankin lähelle. Se on osa elämyksen viehätystä. Näilä retkillä on kuitenkin oltava erityisen tarkka turvallisuudesta ja vastuullisuudesta.
Jykevä otus eisoo keskellä jokea, joka meidän pitäisi ylittää. Se katselee vieraita tihrusilmillään ja kuuntelee. Jähmetymme paikoillemme. ”Mitä nyt tehdään?”, kysymme. Opas kuiskaa: ”Katsotaan ja odotetaan.”
Bardian kansallispuisto Nepalin syrjäkonnuilla on maailman paras paikka nähdä tiikeri luonnossa – kävellen. Tiikereitä voi nähdä myös joissakin Intian kansallispuistoissa, mutta niissä ei kävelysafareita edes järjestetä. Sitä pidetään liian vaarallisena.
Nyt edessämme on kuitenkin sarvikuono, vielä tiikeriäkin arvaamattomampi otus. Matkaa jättiläiseen on parikymmentä metriä.
”Jos se hyökkää?”
”Juostaan pakoon.”
Ei sitä voi kieltää: osa kävelysafarien viehätystä on vaarantunne. Toinen, tärkeämpi, on se, että kävellessä on toisenlaisessa yhteydessä luontoon kuin auton suojakuvun sisällä.
Kävelysafareilla ei myöskään kohtaa samanlaista safariautojen ruuhkaa kuin monessa Intian tai Afrikan kansallispuistossa. Kokemus tuntuu villiltä ja ainutlaatuiselta.
Kävelysafarit ovat silti harvinaisia. Suurin syy taitaa olla se, että näillä retkillä eläimiä nähdään vähemmän ja kauempaa kuin auton kyydissä. Villieläimet ovat usein tottuneita teillä liikkuviin autoihin. Moni maa on kieltänyt kävelysafarit paikoissa, joissa elää vaarallisia eläimiä.
Kävelyjä koskevat samat eettiset ohjeet kuin muita safareita: eläimiä ei saa ruokkia eikä mennä liian lähelle, ei huudella tai muuten houkutella katsomaan kameraan. Turisteille tarjottavat puolivillien eläimenpentujen halimiset eivät ole safareita eivätkä millään tavalla suositeltavia.
Kaikilla safareilla kannattaa suosia retkiä, joiden tulot menevät ainakin pääosin paikallisille. Suosituksia hyvistä oppaista kannattaa kysyä muilta matkailijoiltakin, ei vain omasta majapaikasta, joka saattaa usein saada osuuden välittämänsä retken maksusta.
Aasiassa kävelysafareita hallitsee Nepal. Retkiä tehdään maassa Bardian lisäksi tunnetummassa Chitwanin kansallispuistossa. Afrikassa paras on Sambian South Luangwan kansallispuisto, josta kävelysafarien katsotaan alkaneenkin 1960-luvulla. Luangwajoen ympäristö on eläimistöltään Afrikan rikkaimpia, ja siellä todella kävellään villien leijonien mailla.
Kävelysafarit ovat lähtökohtaisesti turvallisia. Oppaat tuntevat eläinten reviirit ja käyttäytymisen ja osaavat välttää riskitilanteita. Nepalin Bardiassa oppaalla on suojavarustuksena vain keppi, mutta Sambian South Luangwassa mukana kulkevat aseistetut vartijat.
Pieni riski on näillä kävelyillä on silti olemassa. Muutama viikko ennen meidän retkeämme Bardiassa turisti joutui kiipeämään kansallispuistossa puuhun tiikeriä pakoon.
Miten kävi näkemämme sarvikuonon kanssa? Vartin tuijottelun päätteeksi se kyllästyi, juoksi ylös joenpenkkaa ja katosi rymistellen viidakkoon. Meille jäi jäljelle upea muisto.
Samoin kuin komeasta tiikeristä, jonka näimme samalla kävelysafarilla.
