Kaupunkiloma Belgradissa – Serbian pääkaupunki tarjoaa boheemia tunnelmaa, koskettavaa historiaa ja Balkanin herkkuruokia
Belgradissa sosialismin historia kietoutuu ottomaanien aikojen kulttuuriin ja upouuteen urbaaniin tyyliin. Ei ihme, että se on monen mielestä koko Balkanin jännittävin kaupunki.
Bussi pysähtyy Železnička-kadun pääteasemalle ja matkustajat purkautuvat joutuisasti ulos ruuhkan keskelle. Puolentoista miljoonan asukkaan Belgradissa autoja riittää.
Asema-aukiolla tuoksuvat burekit: juustolla, lihalla ja vihanneksilla täytetyt tuoreet piiraat, joita Serbiassa nautitaan tyypillisesti aamiaisella jogurttijuoman kera. Piiras maistuu erinomaiselta välipalanakin matkan jälkeen.
Tien toisella puolella kuhisee Zeleni Venac, Belgradin vanhin tori, pìjaca. Sitä ei kannata ohittaa.
Juttelemme kauppiaiden kanssa, kerromme saapuneemme juuri kaupunkiin.
”Voin luvata, että rakastutte siihen. Belgrad on ovi Balkanin sieluun”, sanoo itsetehtyä pastaa myyvä Zorana Popović.
Viereisessä kojussa suolakurkkupurkkejaan järjestelevä myyjä tuhahtelee eikä halua tulla kuvatuksi. Juustoja ja muita maitotuotteita kauppaava Sretic Dracan taas on pelkkää hymyä ja tarjoaa makupalan täyteläistä zlatarski-juustoa. Lounaasta ei tällä torilla käytyään tarvitse kantaa huolta.
Kun pistäydymme viemässä reppumme hotellille, liikenteen melu vaimenee vanhojen kivitalojen reunustamilla kävelykujilla. Belgradissa riittää kulttuurien kerrostumia.
Kaupunkikierroksella korviin alkaa kantautua saksofonin soittoa. Pääkatu Knez Mihailovalla on käynnissä nuorten muusikoiden esitys. Viisikko on kehittänyt vitsikkään koreografiankin, ja ympärille kerääntynyt yleisö elää innokkaasti mukana. Puolentoista kilometrin mittainen katu on katusoittajien suosiossa. Jonkin matkan päästä kantautuu kahden romanimiehen kaihoisaa laulua.
Tasavallan aukion laidalla komeilee ratsastajapatsas. Se esittää valistuneisuudestaan tunnettua ruhtinas Mihailo Obrenovićia, joka kuoli vuonna 1868 salamurhaajan luotiin. Pronssiveistos toimii paikallisten kohtaamispaikkana samaan tapaan kuin vaikkapa Stockan kello Helsingissä.
Belgradin keskusta-alueen voi ottaa suhteellisen helposti haltuunsa kävellen. Kortteli korttelilta kaupunki alkaa kiehtoa yhä enemmän. Silmä poimii 1970-luvun tyylipuhdasta betonibrutalismia edustavan talon Balkanska-kadulla. Hotelli Moskvan kullattu lippa pääoven yläpuolella välkähtelee siihen osuvista auringonsäteistä.
Serbian viimeinen kuningas Pietari I vihki Moskvan käyttöön vuonna 1908. Art nouveau -vaikutteinen rakennus on kaupungin tunnettuja maamerkkejä ja valtion suojelukohde. Tiloja on kunnostettu alkuperäistä henkeä kunnioittaen moneen otteeseen.
Vaikka ei Moskvassa yöpyisikään, on syytä hörpätä kuppi kuumaa hotellin kahvilan terassilla tai ainakin piipahtaa sisällä. Jo aulan tunnelma vie vierailijan toiseen todellisuuteen. Tila pursuaa viininpunaista samettia, kullan kimellystä, kattomaalauksia ja valtavia kristallikattokruunuja. Salin puolelta kantautuu pianon soittoa. Mitä tarinoita tänne kätkeytyykään!
Belgradilla on monipolvinen menneisyys, jonka hahmottaminen ei ole ihan yksinkertaista. Kaupunkiin ovat jättäneet jälkensä useat erilaiset yhteiskunnalliset järjestelmät. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Belgrad toimi serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan pääkaupunkina. Toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli ensin Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan pääkaupunki, sitten Jugoslavian, vuodesta 2003 alkaen Serbia-Montenegron ja lopulta vuonna 2007 Serbian pääkaupunki.
Belgrad on kärsinyt erilaisista pommituksista nelisenkymmentä kertaa. Viimeisin kriisi kaupungissa koettiin vuonna 1999 Kosovon sodassa Naton pommituksissa.
Jokaisen tuhon jälkeen kaupunki on rakennettu sitkeästi uudelleen. Vanhaa rakennuskantaakin on säilynyt yllättävän paljon, ja uutta nousee vauhdikkaasti. Waterfrontiksi nimetyn projektin myötä Savski Venacin alueelle, vastapäätä historiallista vanhaakaupunkia, on rakennettu uusi kortteli pilvenpiirtäjineen. Siihen on saatu investointeja ulkomailta, ja tarkoitus on elvyttää vanhojen junapihojen, tehtaiden ja harvalukuisten talojen aluetta. Huhut lakien kiertämisestä ja vanhojen rakennusten luvattomasta purkamisesta herättävät kuitenkin närää belgradilaisissa.
Puhumme tästä paikallisten kanssa Akademski-puistossa.
”Emme pidä pilvenpiirtäjistä. Uusien rakennusten pitäisi kunnioittaa vanhaa”, toteavat kuin yhdestä suusta Mira Cirić ja hänen äitinsä Milana Miljković.
Urbaania, kosmopoliittista henkeä löytyy muun muassa Savamalan alueelta. Täällä sijaitseva vajojen rivistö on muutettu kokonaan ravintoloiden käyttöön. Osa ravintoloista tarjoaa perinteisiä balkanilaiskeittiön herkkuja, kuten maustetusta jauhelihasta tehtyjä ćevapi-pötkylöitä ja pljeskavica-pihvejä. Toisista tiloista löytyy italialaisia bistroja, sushipaikkoja ja muiden ruokakulttuurien fuusioita.
Belgradissa piisaa urbaania henkeä ja kahviloita. Sen yöelämällä on villi maine.
Savamala tulvii liikettä ja elämää. Savajoen varressa kulkee pariskuntia, perheitä ja lenkkeilijöitä. Kelluvista ravintolalaivoista kantautuu iltaisin elävää musiikkia. Belgradin yöelämä on maineikas. Villiksikin kutsuttu baarikulttuuri näkyy juuri näiden splaveiksi kutsuttujen laivojen klubeissa, jotka avautuvat puolen yön aikoihin. Talvisin bileväki siirtyy lämpimämpiin sisätiloihin.
Savajoen ja Tonavan yhtymäkohdassa sijaitseva Belgrad tarjoaa lyhyitä ja pidempiä jokiristeilyjä. Rantaan kiinnitetyistä matkustusaluksista osa on tullut tänne Wienistä asti.
Ravintolakadulta nousee kävelytie Kalamegdanin kukkulalle Belgradin linnoitukseen, kaupungin vanhimpaan ytimeen. Alun perin paikkaa rakensi 200-luvulla eaa. keltteihin kuulunut heimo, sitten sen valtasivat roomalaiset. Myöhemmin turkkilaiset, serbit ja itävalta-unkarilaiset vuorotellen tuhosivat ja rakensivat sen jälleen. Nykyään linnoitus on julkinen tila, jossa pidetään taide- ja viihdetapahtumia.
Täältä löytyy myös sotamuseo, jossa on esillä muinaisten kreikkalaisten sotilaiden kypäriä, roomalaisia miekkoja ja Bosnian sodan aikana käytettyjä tankkeja. Alueella on lisäksi kaksi ortodoksipyhättöä: 1400-luvulta peräisin oleva Ružica ja vuonna 1937 rakennettu Pyhän Petkan eli Paraskeva-pyhimyksen kappeli.
Kristinuskoa tuotiin Serbian alueelle jo roomalaisten aikoina, ja se oli valtauskonto 800-luvulta lähtien. Ottomaanit toivat islamin seudulle vuosisadoiksi, mutta kristillisyys palasi serbialaisten itsenäisyystaistelujen myötä 1800-luvulla.
Nyt väestöstä yli 80 prosenttia on ortodokseja. Modernin Belgradin tärkeimpänä maanmerkkinä pidetään Euroopan suurimpiin ortodoksitemppeleihin lukeutuvaa Pyhän Savan kirkkoa. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1935 paikalle, jossa Serbian ortodoksisen kirkon ensimmäisen arkkipiispan Savan pyhäinjäännökset tarinan mukaan poltettiin.
Kirkon sisäpihaa koristavat luonnonkivestä ja lasista tehdyt mosaiikit. Vaikuttava tyyli jatkuu sisätilan runsaissa kultakoristeissa.
”Pistäytykää kaupungin vanhimmassa ravintolassa, jonka nimi on pelkkä kysymysmerkki”, vinkkaa pastellinsävyisessä Mandarina-kahvilassa istuva Zeljka Pudar.
Hän neuvoo reitin Kosančićev Venacin alueelle. Se vie kävijän heti 1800-luvulle. Kuppila nimeltä ? toimii Kralja Petra -kadun numerossa 6, vuonna 1823 rakennetussa talossa.
Ravintolan nimi juontuu vuoteen 1892. Silloinen omistaja halusi antaa paikalle nimen Kod Saborne crkve, joka tarkoittaa ”Sabornan kirkon luona”. Kirkon hallinto vastusti ideaa kiivaasti sillä seurauksella, että omistaja ripusti ravintolan oveen kysymysmerkin. Siitä tuli lopulta virallinen nimi.
Historian vastapainoksi kaupungissa riittää trendikkäitä kahviloita, designliikkeitä ja viinibaareja. Paikoin ne on sisustettu niin mielikuvituksekkaasti, että niiden voisi luulla kilpailevan keskenään ideoillaan ja tyyleillään.
Viime vuosina Belgradin alueista muodikkaimmaksi on noussut Skadarlija, jota verrataan usein Pariisin Montmartreen. Skadarska-kadun ravintoloissa soitto jatkuu pikkutunneille, ja juomalistat pullistelevat artesaanioluita. Talojen ulkoseiniä peittävät maalatut kaupunkinäkymät.
Belgradissa on kortteleita, joita verrataan usein Pariisin ja Berliinin boheemeihin alueisiin
”Katutaide on Belgradissa alkanut kehittyä varsin myöhään. Ensimmäiset maalaukset ovat vuodelta 1995, mutta ne ovat edelleen näkyvillä, sillä katutaiteeseen on suhtauduttu täällä sallivasti. Mitään ei ole putsattu pois”, kertoo aiheeseen erikoistunut taidehistorioitsija Ljiljana Radošević.
Hän järjestää katutaiteeseen keskittyviä kaupunkikierroksia. Ne alkavat Maršala Birjuzova -kadulta ja etenevät graffitien peittämän tunnelin kautta vuonna 1991 perustettuun Belgradin ensimmäiseen ostoskeskukseen, Čumićevo sokačeen. Reitti päättyy Cetinjskan tehdasalueelle. Tämän ”pikku-Berliinin” tiilirakennuksissa toimii panimoita, olutbaareja ja klubeja, joiden terassit täyttyvät illan tullen.
Belgradissa vierähtäisi helposti vaikka viikko, mutta pääasiat kokee pitkässä viikonlopussakin. Reippailijoiden kannattaa myös vuokrata pyörät ja ajaa kymmenkunta kilometriä Zemunin kaupunginosaan. Laiskempi voi ottaa taksin.
”Putin on hullu ja pilaa kaiken. Minä niin kaipaan Jugoslavian aikoja”, tunnustaa meitä kyydittävä taksikuski.
Muistot hyväntahtoisena diktaattorina pidetyn Josip Broz Titon johtamasta sosialistisesta Jugoslaviasta edustavat monille paikallisille yhä ”vanhoja hyviä aikoja”. Tästä historiasta kertoo Belgradissa museo, jossa on Titon mausoleumi.
Ottomaaniaikana Zemun toimi sotilaallisena etuvartioasemana, josta tähystettiin Itävallan puolelle. Nyt paikka muistuttaa uneliasta kylää. Somien kivitalojen reunustamilla kaduilla mieli rauhoittuu. Pyhän Nikolauksen kirkon salissa voi vaikuttua kimaltelevien ikonien kokoelmasta.
Gardošin kukkulalta avautuu näköala Tonavalle ja kaupungin ylle. Kukkulan vieressä pienessä Gardoš-pubissa voi ihailla maisemia ja nauttia vaikka pullollisen Cocktaa, Jugoslavian aikoina kehitettyä versiota Coca Colasta.
Belgradiin palatessa kaupungin ilmapiiri tuntuu jo tutulta. Paikka, jossa voi todella kurkistaa Euroopan historiaan.
