Kylän viimeinen kauppa – Katja Lindroosin muistokirjoitus Stockmannille
Kylällä voi olla viimeinen kauppa. Kaupungilla sitä ei ole koskaan, kirjoittaa Katja Lindroos muistokirjoituksessaan Stockmannille.
Muistattehan sen debatin! Ja sen kansalaisliikkeenkin! Ja mikä jäljittelemätön tunnelma, jota vailla nyt olemme! Entäs ne kaikki muistokirjoitukset!
Kaikkea tätä helsinkiläisen tavaratalon ahdinko ei saanut aikaan. Aleksi 13 suljettiin Helsingin keskeisimmällä kauppakadulla, mutta otsikot keskittyivät koko ydinkeskustan elinvoimaisuuteen. Yksi tavaratalo ei riittänyt itsenään aiheeksi.
Kun samaan kiinteistöön avattiin konseptimyymälä Glasshouse Helsinki, harva enää edes muisti, miltä tavaratalo oli näyttänyt, saati miksi siellä oli käyty.
Aleksi13:n sulkemisen myötä Helsingin ydinkeskustasta katosi yksi monista ostospaikoista. Stockmannin mukana saattaisi kadota yksi harvoista kaupungin symboleista, pala identiteetistämme.
Jos Helsingissä ei ole Stockmannia, onko meillä vielä oikea kaupunki? Jos Helsingissä ei ole Stockmannia, ansaitsemmeko me oikean kaupungin?
Nekrologeissa ei ole tapana pohtia, mikä tappoi vainajan. Tällä kertaa ei ole vielä varmaa, onko kyse edes vainajasta, mutta silti kuolinsyystä liikkuu yksityiskohtaista tietoa: yrityksen johto, kauppakeskukset, verkkokauppa, etätyö, autot, autojen puute, joukkoliikennelippujen hinnat, poliitikot, yritykset, kiinteistösijoittajat, turistit, asukkaat.
Tutkinta on kesken, mutta syyllinen on todennäköisesti sama kuin Agatha Christien Idän pikajunassa. Kaupungissa syntisiä olemme aina me kaikki.
”Onko Stockmann ollut kangastus kaupungista, jota ei koskaan tosiasiassa ole ollut sen ympärillä?”
Koulun historian tunneilta on jäänyt mieleen Itävalta-Unkarin pääkaupungista Wienistä käytetty ilmaisu ”pienen miehen iso pää”. Onko Stockmann ollut liian isopäinen Helsingille? Onko se ollut kangastus kaupungista, jota ei koskaan tosiasiassa ole ollut sen ympärillä?
Vuosikymmenten ajan Stockmann pyrki kokoamaan sisäänsä niin paljon urbaaneja toimintoja kuin tavaratalo vain voi. Vanha mainosrallatus ”sieltä saa mitä tahansa” ei koskaan pitänyt täysin paikkansa, mutta sillä ei ollut merkitystä. Stockmann oli lähiöistä oikeaan keskustaan matkaavien päätepiste. Opimme että destinaatiot ovat tärkeitä kaupungille.
Kaupungille tärkeää on myös moninaisuus, mutta sen opin sisäistimme heikommin.
Samaan aikaan kun Stockmann täytti toiveitamme koristeellisen julkisivun ja kulttuurihistoriaan henkivien aistikkaiden yksityiskohtien ostospalatsista, ymmärryksemme elävästä kaupungista jäi kohtalokkaan kapeaksi.
Emme ottaneet riittävän vakavasti kaikkea sitä pientä, liikkeiden ja palveluiden yritteliäisyyttä, jota palatsitkin tosiasiassa tarvitsevat. Emme kantaneet huolta niiden elinvoimasta, emme järjestäneet laajoja kansalaisliikkeitä niiden tueksi – lukuunottamatta muutamia Support Your Local -kasseja, joita olimme ottaneet mukaamme ulkomaan tuliaisina.
Olimme tyytyväisiä selkeyteen ja yksinkertaisuuteen. Toimivaan kaupunkiin. Kunhan meillä on yhteinen joulukuusemme, jonka tähti valaisee katujamme, meillä on mitä tarvitsemme.
Niinpä nytkin, kun jaamme tuohduksissamme esimerkkejä muista kaupungeista, kuten Kööpenhamista, Lontoosta tai Berliinistä, nostamme esiin isot tavaratalot – jotka toden totta edelleen menestyvät – ja jätämme huomioitta kaiken sen, mitä niiden ympärillä on.
”Ydinkeskusta kehittämisessä ei kuulu kaupungin moninaisuus eikä varsinkaan nuorten ääni.”
Samalla kun olemme keskittyneet liian paljon joulukuuseen, olemme seuranneet liian vähän sitä, riittääkö tanssijoita sen ympärille. Stockmannin, ehkä koko ydinkeskustan kultakausi sellaisena kuin nyt sitä muistelemme, osui aikaan, jolloin suuret ikäluokat olivat aktiivi-iässä.
Nyt kaupunki näyttää toiselta. Väestö vanhenee Helsingissäkin nopeasti. Lapsista ja nuorista neljäsosa kasvaa kokonaan tai puoliksi vieraskielisessä perheessä. Tällä hetkellä he viettävät aikaansa etupäässä lähiöissä, lähellä paikkoja missä asuvat. Näkyykö heitä vielä jonain päivänä ydinkeskustassa?
Jos seuraa ydinkeskustan elinvoimaa koskevia puheenvuoroja, todennäköisesti ei. Ydinkeskusta kehittämisessä ei kuulu kaupungin moninaisuus eikä varsinkaan nuorten ääni. Jos vainaja ei kuitenkaan olisi vielä vetänyt viimeistä hengenvetoaan, kannattaisiko elvytystä kuitenkin edes yrittää heidän kanssaan?
Tai antaa heidän tehdä toisenlaista, oikeaa kaupunkia?
Kylään mahtuu kasvamaan yksi iso joulukuusi, jonka ympärille kaikki kokoontuvat tanssimaan. Kun se kasvaa epämääräiseksi moninaiseksi rihmastoksi, sitä aletaan kutsua kaupungiksi.
Kylällä voi olla viimeinen kauppa. Kaupungilla sitä ei ole koskaan.
