Muistatko 1980-luvun hitti­elokuvan Haamu­jengin ja siinä seikkailleen vihreän limakummituksen, Slimerin?

Usein tieteis- ja kauhuelokuvien ­otuksilla on todelliset esikuvansa ­luonnossa, eikä edes limaa ympärilleen räiskivä räikeän värinen Slimer ole niin outo hahmo, ettei sille olisi tosielämässä jonkinlaista vastinetta.

Ihan läheltä metsän siimeksestä löytyy otuksia, jotka ovat pelkkää limaa ja jotka syövät kaikkea eteensä tulevaa.

Limasienet eivät rakennu rihmastosta, kuten sienet. Limasienet koostuvat­ ­pelkästään pehmeästä solulimasta, jossa kuitenkin on eläville soluille ominaisia solu­elimiä, jotka mahdollistavat lisääntymisen.

Limasienen limakossa on pieniä suonia, joiden sisällä solulima virtaa nopeasti. Tässä mittakaavassa se tarkoittaa useita millimetrejä sekunnissa. Virtailu vaihtaa jatkuvasti suuntaa, jolloin vierekkäisten solujen sisällä lima virtaa vastakkaisiin suuntiin. Tästä muodostuu liikettä yllä­pitävää voimaa, jonka tuloksena limasieni ryömii hitaasti eteenpäin.

Limasientä voi pitää tavallaan ­eläimenä, koska se liikkuu paikasta toiseen omin voimin. Limakolla on myös tahto ja päämäärä: se osaa välttää myrkyllisiä kemikaaleja, mutta se hakeutuu mielellään kohti lämpöä ja sokereita.

Laboratoriossa limasienen eteen on laitettu kaurahiutaleita jonoon. Koe­alustan reunalle jätetty lima­sieni ­löytää hiutaleet nopeasti ja etenee kohti niitä ahmien kaiken tiellään olevan.

Lähimmäksi tieteiselokuvien kuvastoa limasieni tulee siinä vaiheessa, kun se ryömii eteensä asetetun huokoisen, mutta kiinteän esteen, kuten esi- merkiksi suodatin­paperin läpi!

Kuin scifissä konsanaan, ennen estettä limasieni jakautuu useiksi pieniksi limakko­suoniksi ja esteen läpi mentyään yhdistyy taas yhtenäiseksi limakoksi. Samalla tavalla limasieni pystyy etenemään myös lahopuun sisällä.

Myös Terminator-elokuvien tekijät ­lienevät tutustuneet limasieniin, ­nimittäin samalla tavalla kuin pelätty tappaja­robotti pystyy rakentamaan itsensä aina uudelleen nestemäisen aineen yhdistymisellä, niin myös ­toisistaan erkaantuneet lima­sienen osat kykenevät sulautumaan yhteen ja ­jatkamaan elämäänsä yhtenä ­yksilönä. Limasieni ei sulaudu viereiseen yksilöön, vaan se ­tietää, mikä vastaan ryömivä limakko on sitä itseään ja mikä on peräisin toisesta yksilöstä.

Limasienet ovat hyvin sopeutuvaisia, ja ne ovat valloittaneet koko maailman sademetsistä aavikoille ja tasangoilta vuoristoihin.

Ilmeisesti limasienet ovat eliöryhmänä niin vanha, että ne eivät ole enää pitkään aikaan jatkaneet kehittymistään, vaan ne ovat sinnitelleet muuttuneissa oloissa vuosimiljoonasta toiseen.

Limasienten kehityshistorian tutkiminen on vaikeaa siitä ymmärrettävästä syystä, että pehmeä ja nopeasti hajoava lima ei jätä jälkeensä fossiileja.

Vaikka limasieniä on lähes kaikkialla, niitä ei ole aina helppo löytää, sillä monet niistä ovat hyvin pieniä. Niiden värikkäät limakot ovat näkyvillä vain muutaman päivän, kunnes ne muuttuvat ruskean harmaiksi tai häviävät näkyvistä ­kokonaan.

Tutuimpia limasieniä ovat epäilemättä vaaleapunaisina pisaroina metsän­pohjaan ilmestyvä sudenmaito ja rikinkeltaisena hohtava paranvoi.

Parat olivat muinaissuomalaisia henkiolentoja, jotka uskomusten mukaan ­auttoivat emäntiä, mutta tekivät samalla kiusaa naapurien emännille. Keltaisten vaahtokasojen uskottiin olevan voi­varkaissa käyneen paran jätöksiä – siitä jäi kieleemme elämään nimi paranvoi.

Limasienten nimistön kehittelyssä on tarvittu kansanperinteen lisäksi melkeinpä runollisia lahjoja. Vai miltä kuulostavat esimerkiksi seuraavat limasienten lajinimet: nuijanuoranen, lintuhäkkinen, huokkosnukkanen ja viinikorunen?

Marja Härkösen ja Elina Variksen Suomen limasienet -kirjassa esitellään suomenkieliset nimet kaikille Suomessa tavatuille yli 200 limasienilajille.

Monien limasienten tarkka lajin­määritys onnistuu vain asiantuntijoilta, sillä tunnistus perustuu itiöpesäkkeen rakenteessa ja itiöissä erottuviin pienen pieniin rakennepiirteisiin.

Limasienet suunnistavat ilman ­hermoja sekä aivojen kaltaista keskus­yksikköä, mutta silti ne onnistuvat ­saavuttamaan tavoitteensa. Niiden ­toiminta muistuttaa viime aikoina ­muodikkaaksi tullutta tekoälyä. Lima­sienet tosin keksivät tekoälyn jo miljoonia vuosia sitten.

Tunnetussa esimerkissä japanilaiset tutkijat kokeilivat, miten limasieni ­selviytyy laboratorioon rakennetusta labyrintista. Ja hyvinhän se selvisi: nimittäin limasieni onnistui suunnistamaan eri pisteiden välillä niin tehokkaasti ja ­järkevästi, että lopputulos muistutti insinöörien laskelmiin perustuvaa suurkaupungin metrokarttaa.

Todellisuuden ja tarun sekoittumista kuvaa esimerkiksi se, että sana ektoplasma tarkoittaa sekä soluliman ulointa kerrosta että väitettyä ainetta, joka saa aikaan henkimaailman ­materialisoitumisen.

Kun syventyy limasienten maailmaan, alkaa tuntua siltä, että todellisuus on kuin onkin tarua ihmeellisempää.