Kun katsoin isäni kuolinkamppailua ajattelin, että tällaista on helvetissä
On ihmeellistä, että joku toinen tietää ja sanelee, kuinka suuren määrän kärsimystä lähtevän tulee sietää. Emme pääse päättämään tänne syntymisestä, olisi kohtuullista, että voisimme todellisuudessa vaikuttaa täältä lähtemiseen, kirjoittaa Tanja Pellikka.
Pitää säästää, sanoi 94-vuotias isäni. Ihmettelin, että miksi hän vielä pihistelee menoistaan: "Ei sitä tiedä, jos joutuu sinne Sveitsiin lähtemään."
Hän viittasi lukeneensa, että Sveitsissä eutanasia on laillista. Isäni pelkäsi letkuihin joutumista ja sitä, että kituisi pitkään. Sitä että sattuu. Hän eli sitkeästi kotonaan eikä halunnut mitään kotihoitoa tuputuksista huolimatta.
"Kun saisi sellaisen piikin, niin kuin koirat, että olis kerralla ohi", hän sanoitti.
Lopulta kävi juuri kuten hän pelkäsi. Vierestä seuranneena näytti siltä, että isä joutui viimeisinä hetkinään kärsimään sietämättömiä kipuja.
Istuin hänen vuoteensa ääressä katsomassa lähtöä, jollaista en toivoisi kenellekään. Jouduin seuraamaan loputonta kiemurtelua. Rahisevaa, katkeilevaa hengitystä. Rutikuivaa, ammottavaa suuta. Ulisevaa valitusta, joka kuului sairaalan käytävään asti. Varmasti myös naapurihuoneisiin.
Mitään en voinut tehdä hänen avukseen. Huomasin miettiväni seurauksia, jos auttaisin häntä kuolemaan. Painaisin vain tyynyn kasvoille ja päästäisin pois.
”Tätä kiusaamista hän nimenomaan ei olisi halunnut. Näännyttämistä hengiltä.”
Hoitajat antoivat erilaisia kipupiikkejä ja rauhoittavia suoraan suoneen. Silti vanhus ei tuntunut pääsevän tuskistaan. Ajattelin, että tällaista on helvetissä.
Isälleni oli määrätty elvytyskielto. Lopulta myös hoitava lääkitys lopetettiin tuloksettomana.
Tätä kiusaamista hän nimenomaan ei olisi halunnut. Näännyttämistä hengiltä. Ja meillä olisi kaikki keinot tällaisen lopettamiseen.
Lääkärin valassa lukee näin: "Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen."
Kun paranemisesta ei ole mitään toivoa, kun lopputulos on selvä, haluan itse pikaisen lopun. Haluan tietää, että eutanasia ainakin on mahdollista.
”En edes osannut surra isäni lähtöä vaan sitä, että sen oli pakko olla pelkkää kärsimystä.”
Vanhusten määrä ja kuolemien määrä kasvaa. Myös tällaisten kauhulähtöjen määrä.
Suurin osa ihmisistä kannattaa eutanasiaa. Se ei ole sama asia kuin tappaminen, vaikka siihen saamattomat poliitikot vetoavat.
On ihmeellistä, että joku toinen tietää ja sanelee, kuinka paljon kärsimystä lähtevän tulee sietää. Ansaita loppu. Emme pääse päättämään tänne syntymisestä, olisi kohtuullista, että voisimme jotenkin edes vaikuttaa täältä lähtemiseen.
Kaiken lohduttomuuden keskellä en edes osannut surra isäni lähtöä vaan sitä, että sen oli pakko olla pelkkää kärsimystä.
