Katri Makkonen: Valinnoilla on hintansa – Venäjän hyökättyä Ukrainaan viimeinenkin hyvinvoiva peruspulliainen on herännyt ruususen unestaan
Arvoja on aina helpompi julistaa kuin elää ne todeksi. Valintoja on tehtävä joka päivä ja myös ensi kevään eduskuntavaaleissa, kirjoittaa Katri Makkonen kolumnissaan.
Tänä vuonna, enemmän kuin pitkään aikaan, on suomalaiset ajettu ajattelemaan perusasioita. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on laittanut liikkeelle ketjureaktion, jonka takia kysymme:
Mistä turvaa? Mistä ruokaa? Mistä energiaa?
Viimeinenkin hyvinvoiva peruspulliainen on herännyt kylmän sodan jälkeisestä ruususen unestaan.
Ylätasolla sanoitus kuuluu, että liberaalin demokratian voittokulku on loppu ja että elämäntapamme on uhattuna. Ihmisen tasolla se tarkoittaa, että sitä hyvää mitä minulle on suotu, ei välttämättä suoda enää lapsillemme.
Turvan suhteen valitsimme liittyä puolustusliitto Natoon, ruuan suhteen heräsimme arvostamaan suomalaisia maanviljelijöitä ja energian suhteen mietimme nyt, mistä säästää.
Päätöksiä vaaditaan niin poliitikoilta kuin kansalaisilta.
Kotimaisia juureksia saa kuulemma edullisesti läpi vuoden. Tietäjät repivät samalla hiuksiaan ja muistuttavat, että samat valinnat ja paljon enemmän olisi pitänyt tehdä aikaa sitten.
On ajateltava tosissaan, että ensi talvena kotoilemme t-paitojen sijaan villasukissa ja villapaidoissa ja että katumaasturikyydin sijaan valitsemme bussimatkan tai jalkapelin.
Vaikka vesipulaa ei ole, on suihkut syytä pitää lyhyinä ja pitkien etäisyyksien maassa on monta automatkaa, jotka voi jättää tekemättä. Ruokatottumuksiakin voi tarkastella.
Lehdissä kirjoitellaan paitsi energiansäästövinkeistä myös edullisemmasta ruokakorista, siitä kuinka monet lihankorvikkeet kuten soija ovat keveämpiä myös kukkarolle.
Kotimaisia juureksiakin saa kuulemma edullisesti läpi vuoden.
Tietäjät repivät samalla hiuksiaan ja muistuttavat, että samat valinnat ja paljon enemmän olisi pitänyt tehdä aikaa sitten. Onhan ilmastonmuutos ollut totta ja tiedossa jo pitkään. Nousevien lämpötilojen vaara on kuitenkin tuntunut kaukaiselta.
Toisin on Venäjän häikäilemättömyyden suhteen. Se on saanut aikaan eksistentiaalisen ja välittömän uhan tunteen.
Niinpä toimimme edes nyt ja hyvä niin.
Jos energia on ensi keväänä edelleen kallista ja ruokalasku ottaa koville, kelle äänestäjä antaa äänensä?
Arjen valinnat määrää toki paljolti taloudellinen pakko. Inflaatio on ennätyskorkealla ja kaikki ruuasta bensaan kallistuu. Kukkaron pohja tulee näkyville koko ajan nopeammin.
Toisaalta kyse on isosti arvovalinnoista. Varmasti on niitäkin, jotka lähtevät ilman tunnontuskia halvalle tankille itärajan taakse, mutta enemmistö kyllä ymmärtää, että on kyse paitsi hinnoista myös arvoista. Eivätkä arvovalinnat ole ilmaisia. Jo sana itsessään, arvo, kertoo, että kyse on jostain mitä haluamme vaalia. Oikein ylevästi, mutta kuitenkin lähellä totuutta olisi sanoa, että perimmäinen asia, jota nyt valinnoilla turvaamme, on vapautemme.
Arvoja on aina helpompi julistaa kuin elää ne todeksi. Valintoja on tehtävä joka päivä ja myös ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Jos energia on edelleen kallista ja ruokalasku ottaa koville, kelle suu säkkiä myöten elävä äänestäjä antaa äänensä – sille joka lupaa halvempia hintoja vai sille, joka sanoo että tämä on hinta, jonka arvojemme puolustaminen maksaa?
