Apu

Katri Makkonen: ”Tekisit jotakin järkevää, lukisit vaikka kirjaa!”

Katri Makkonen: ”Tekisit jotakin järkevää, lukisit vaikka kirjaa!”
Joka vuosi peruskoulun päättää jopa 6 000 nuorta, joilla on heikko lukutaito, suuri osa heistä on poikia. Kyse ei ole siitä, ettei pysty lukemaan romaania, vaan siitä, osaako täyttää vaikkapa Kelan lomakkeen, kirjoittaa Katri Makkonen kolumnissaan.
Julkaistu: 14.9.2021

Äitini närkästynyt huudahdus jostakin lapsuuteni levottomasta hetkestä tupsahti viime viikolla mieleen. Oli kansainvälinen lukutaitopäivä. Sosiaalisessa mediassa sen viettäjät kertoivat, mikä kirja kullakin oli juuri kesken. Monella oli useita. Samoin minulla. Yöpöydällä makaa neljä kirjaa, kirjahyllyt pullistelevat luettuja ja lukemattomia. Reitti kirjastolle on tuttu ja tallattu. Lukutaito on ihmisoikeus, tasa-arvokysymys, avain koulutukseen ja parempaan elämään.

Työmatkat, lenkit ja iltakävelytkin voi täyttää kirjoilla. Kymmenen vuotta sitten intoiltiin sähköisistä kirjoista, nykyään on kännykässä ladattuna äänikirja-applikaatio. Boomi alkoi jo ennen korona-aikaa, mutta pandemia sai ääneen luettujen kirjojen suosion räjähtämään. Kirjailijaliitto kutsuu ilmiötä vuosisadan mullistukseksi.

"Äänikirjat ovat lukemiselle pelkkä luksusuhka. Jopa Suomessa, maassa, jossa lukutaito on maailman huippua, on selviä merkkejä lukutaidon eriarvoistumisen lisääntymisestä."
Katri Makkonen

Lukemista ei äänikirjan kuuntelu perinteisessä merkityksessä silti ole. Huolen luke­misen ja kirjoittamisen tulevaisuudesta äänikirjan puristuksessa on esittänyt Finlandia-palkinnon saaja Laura Lindstedt: alkavatko kirjailijat tietoisesti tai tiedostamatta kirjoittaa teok­siaan suuhun sopiviksi? Lindstedt muistuttaa, että lukeminen aktivoi aivoissa useampia alueita kuin kuunteleminen.

Äänikirjat ovat lukemiselle pelkkä luksusuhka. Jopa Suomessa, maassa, jossa lukutaito on maailman huippua, on selviä merkkejä lukutaidon eriarvoistumisen lisääntymisestä. Perhetaustan vaikutus oppimistuloksiin on kymmenen viime vuoden aikana vain vahvistunut. Se tarkoittaa, että heikosti lukevien lasten määrä on kasvanut vähemmän tienaavien perheiden joukossa. Joka vuosi peruskoulun päättää jopa 6 000 nuorta, joilla on heikko lukutaito, suuri osa heistä on poikia. Kyse ei ole siitä, ettei pysty lukemaan romaania, vaan siitä, osaako täyttää vaikkapa Kelan lomakkeen. Heikko lukutaito tietää heikkoja eväitä elämään.

Suomalaiset ovat silti edelleen lukijakansaa, Euroopan toiseksi kovinta heti virolaisten jälkeen. Lukukeskus tietää kertoa myös, että 60 prosenttia aikuisista tuntee lukevansa liian vähän.

Ja nyt kiinnostava seikka: yli 70 prosenttia arvioi, että syy vähäiseen lukemiseen on vaikeuksissa keskittyä.

"ADHD:n sijaan osalla lapsista keskittymisongelmat saattavat johtua opitusta tavasta toimia."
Psykologian professori Kimmo Alho

Koukuttavat älypuhelimet, somen algoritmit ja hassut kissavideot ovat pilanneet meidät. Kuten aivotutkija Minna Huotilainen kirjoittaa: ”Jos emme ihmiskuntana osaa kääntää nykyistä älylaitteisiin addiktoitumisen ja työpaikoilla säheltämisen kulttuuria, olemme tuomitut tyhmenemään. Erityisen huolestuttavaa on, jos pilaamme näillä tavoillamme seuraavien suku­polvien keskittymiskyvyn.”

Psykologian professori Kimmo Alho komppaa: ”2000-luvun lapset oppivat jo vauvaikäisestä lähtien käyttämään älylaitteita. Määrällisesti huikeaa vauhtia lisääntyviä sovelluksia ja sosiaalisen median kanavia käyttämällä he oppivat multitaskaamaan pienestä pitäen. ADHD:n sijaan osalla lapsista keskittymisongelmat saattavat johtua opitusta tavasta toimia.”

Yöpöydälläni odottaa neljä hyvää kirjaa, mutta liian usein käsi tarttuukin kännykkään. Lukeminen, oppiminen, ongelmanratkaisu. Ne kaikki vaatisivat kadonneen keskittymiskyvyn palaamista. Olemme antaneet älypuhelimille omat ja lastemme pikku­sormet. Kirjoittavat kädet, lukevat silmät ja ajatte­levat aivot voimme toivottavasti vielä pelastaa.

Äidin ääni kaikuu päässä taas. Laitan puhelimen pois. Hänen viestissään taitaa piillä suuri viisaus: ”Tekisit jotakin järkevää, lukisit vaikka kirjaa!”

3 kommenttia