Katri ja Aki Riihilahti olivat puolitoista vuotta ystäviä, kunnes Akilla oli asiaa: ”Mietin, että vihaan itseäni loppuelämän, jos en nyt sano tätä”

Elettiin kesää 2021 ja Aki Riihilahti oli lupautunut tyttärensä pyynnöstä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan parilla ehdolla. Ensinnäkin: oli otettava huomioon lapset. Akille oli tullut ero puolitoista vuotta aikaisemmin Alexin ja Olivian äidistä. Toiseksi: tanssiharjoituksia olisi mahdollisesti pidettävä myös ulkomailla, sillä Aki työskentelee jalkapallotehtävissä myös Euroopassa.

Jos ehdot täyttyisivät, voisi Aki lähteä tv-parketille. Tanssiohjelman tuotantotiimi pohti Akin ehtoja ja otti yhteyttä Katri Mäkiseen, entiseen kilpatanssijaan, joka oli ollut mukana ohjelmassa jo vuodesta 2011.

Edessä oli ensitapaaminen. Katri oli tottunut vuosien aikana erilaisiin pareihin, mutta Akin kohdatessa luontainen ujous puski pintaan. Miten hän uskaltaisi opettaa näin karismaattista ja vaikutusvaltaista herrasmiestä?

Myös Aki oli uuden edessä. Hän on ihmisten kanssa paljon töitä tehnyt sosiaalinen ekstrovertti, mutta nyt hän tunsi, ettei saanut tähän taiteilijaan yhteyttä.

– Ensivaikutelmani oli, että me tullaan niin eri maailmoista, että voi olla jopa haastavaa saada koko projekti vedettyä läpi. Viikon jälkeen ymmärsin, että Katri on vain ujo ja hänellä on vahva ulkokuori, mutta niiden alla on jotain todella erityisiä herkkiä värejä ja vahva arvomaailma, Aki muistelee.

Muutamien tanssiharjoitusten jälkeen Katri alkoi rentoutua. Ja alkoi puhua Akille itsestään.

– Menimme syömään, ja kerroin Akille elämäntarinani. Olin yllättynyt, kuinka inspiroivalta tuntui puhua, ja olin otettu, että Aki halusi kuulla ja ymmärtää minua, Katri sanoo.

Luottamus ja ystävyys kasvoivat Akin ja Katrin välille hiljalleen tanssisyksyn aikana. Mutta myöhemmin tapahtui jotain muutakin.

Näkymä Riihilahtien Helsingin keskustassa sijaitsevan kodin olohuoneessa on kotoisa. On jalkaleikkauksen jäljiltä keppien avulla kulkeva Aki, joka pallottelee pehmeää jalkapalloa Alex-poikansa, 10, kanssa. Katri taas on opettanut Olivia-tyttärelle, 7, viikko sitten pianon soittoa ja tyttö soittaa jo nuoteista taukoamatta Kulkusia.

Kaiken keskellä päiväuniltaan herää Kevin, syyskuussa syntynyt pariskunnan ensimmäinen yhteinen lapsi. Katri nappaa Kevinin lanteilleen. Poika rauhoittuu keinahtelun tahdissa ja väläyttää hymyn.

Kolmessa ja puolessa vuodessa on tapahtunut paljon. Ensin oli asteittain syventynyt ystävyys, joka kesti puolitoista vuotta ennen kuin Katrista ja Akista tuli pari.

– Kun minulle tuli aiemmin yllättäen ero, ajattelin, että minulla ei ole enää väliä, lasten onnellisuus on nyt tärkeintä. En ajatellut, että voisin tuoda lasten elämään uutta ihmistä, Aki sanoo.

Katri taas oli elänyt aikuisuuden tanssijan työlleen. Juuri ennen koronaepidemiaa hänen pitkäaikainen parisuhteensa oli päättynyt, ja koronarajoitukset lopettivat kaikki Katrin työt kuin seinään.

– Elämäni oli ollut aina hyvin työkeskeistä, saatoin yökaudet tehdä koreografioita tai valmistella seuraavan päivän tanssitunteja. Kun yhtäkkiä olinkin yksin ja koronan vuoksi ilman töitä, aamut olivat vaikeita. Oli opeteltava pärjäämään.

Tanssiharjoitusten lomassa Katri tutustui Akin lisäksi luontevasti tämän lapsiin. Pari vietti aikaa yhdessä lasten kanssa myös tanssisyksyn jälkeen. Vuoden tuntemisen jälkeen Katri sanoi Riihilahtien luona aikaa viettäessään ajatuksensa ääneen.

– Sanoin Akille, että ai tätäkö se onnellisuus on?

Silti meni vielä tovi, ennen kuin pari lopulta uskalsi parisuhteeseen. Kumpikaan ei ollut osannut toivoa löytävänsä vielä onnea. Siksi he haluavat myös ensimmäistä kertaa tarinansa julkisesti kertoa.

– Jos se voisi luoda toivoa muillekin. Oli tällainen vanhempi herrasmies, joka mietti, voiko onnea enää tuossa mielessä löytyä. Ja sitten oli yksin työkeskeinen ihminen, joka oli miettinyt, voiko saada perhettä, Aki sanoo.

Yhteisen elämän pohjan ja arvojen juuret löytyvät molemmilla lapsuudesta ja kilpaurheilusta. Katri syntyi viisilapsisen perheen esikoiseksi Virossa. Perhe muutti isän työn perässä Pohjois-Suomeen Ruukin kylään, kun Katri oli yhdeksän. Sopeutuminen pikkukylään ei ollut helppoa.

– Lapsuudenperheeni oli poikkeuksellisen tiivis ja äiti oli äitiydessä esikuvani. Tunsin kuitenkin kouluajan jonkinlaista ulkopuolisuutta. Jos sain kaverin, oikein innostuin, että nyt teen tästä itselleni ystävän. Varmasti ulkopuolisuus ruokki ujouttani.

Perheen ulkopuoliset sosiaaliset piirit muodostuivat Katrin kilpatanssiharrastuksen kautta. Harrastaminen vaati koko perheen panoksen.

Sosiaalisesti lahjakkaana, ulospäinsuuntautuneena henkilönä tunnettu Aki paljastaa, että hänkin oli lapsena ujo. Hän kasvoi Helsingin Pirkkolassa vanhempiensa ja sittemmin tv-toimittajana tunnetuksi tulleen isoveljensä Rikun kanssa.

– Kymmenvuotiaaksi asti en sanonut vieraammille edes nimeäni, vaan odotin, että veli tulee sen sanomaan.

Riihilahtien perhe panosti poikien jalkapalloharrastukseen. Rikukin oli lupaava junioripelaaja, mutta pikkuveli tähtäsi ammattilaiseksi. Ammattilaisurallaan Aki pääsi sittemmin pelaamaan ensin Veikkausliigaa, sitten maailmalle Valioliigaa ja Bundesliigaa.

Aki ja Katri menestyivät aloilla, joilla vain harva onnistuu läpimurrossa. Molemmista tuli kansainvälisen menestyksen lisäksi lajiensa moninkertaisia suomenmestareita. Kun kaksi entistä huippu-urheilijaa kohtasi tanssiharjoituksissa, he löysivät toisistaan urheilijan lisäksi ennen kaikkea ihmisen.

– Löysin Katrista puolen, joka on perhekeskeinen, mutta oli myös herkkä taiteilija. Ymmärsin Katrin ujoutta, mutta opin ymmärtämään myös alaa, jolla hän työskentelee. Kun kasvaa siihen, jossa jatkuvasti arvioidaan, tulee varmasti myös varautuneeksi ihmisten suhteen, Aki miettii.

Katri ihaili jo ystävyysaikoina Akin vahvatahtoisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

– Aki ihan tuohtui epäoikeudenmukaisuuksista, joita olin hänen mielestään joutunut kohtaamaan. Kun tutustuimme lähemmin, huomasin, miten ihana isä Aki on myös lapsilleen. Molemminpuolisen alkujärkytyksen jälkeen kävin hänen kanssaan myös aidosti silmiä avaavia keskusteluja, ja moni oivallus ja mahdollisuus alkoi mullistaa elämääni.

Vaikka Akilla on laaja kaveripiiri, Katri oppi, että Aki näyttää sisintään vain harvalle.

– Tykkään aidosti kohdata ihmisiä ja saada heidät nauramaan. Se on itse tehty rooli. Ujous näkyy minussa siinä, että vain harvat näkevät minut. Katrin kanssa haluan ja voin olla oma itseni. Tuomme esiin toistemme parhaita puolia, Aki sanoo.

Katri kertoo saaneensa tuon kuoren murrettua ensi kertaa isommin eräällä Istanbulin-lennolla.

– Ehkä viinipulloilla oli osuutta asiaan, Aki vitsailee.

Yhteisen tanssisyksyn harjoitusten aikana Katri matkusti ja pääsi Akin mukana sellaisiin pöytiin, joihin harvalla on asiaa. Luottamustehtävissään Aki on tottunut työskentelemään suurseurojen omistajien, kuten miljardöörien kanssa. Katrista osa pöytäkeskusteluista tuntui absurdeilta.

– Se oli minulle täysin uusi maailma. Yksi ihminen kertoi juuri rakentaneensa kahdeksaan maahan ydinvoimalat. Minä siihen, että sähkön hinta on niin kallis, että en uskalla pitää kotona edes valoja päällä. Tällaisena nälkätaiteilijana kuulosti myös uskomattomalta, kun eräs ihminen ehdotti, että yksityiskone voi hakea teidät laskettelemaan hänen hiihtokeskukseensa, koska sanoin tykkääväni laskettelusta.

– Katrin voi pudottaa mihin tahansa tilanteeseen ja kenen kanssa vain. Hän pärjää, Aki kehaisee.

Hiljalleen Aki ja Katri ymmärsivät enemmän toisensa maailmoja ja molemmilla oli tarve luotettavalle ihmiselle. Ystävinä he puhuivat toisilleen lopulta kaikesta. Koska tarina alkoi ystävyydestä ja luottamuksesta, päälle ei jäänyt rooleja ja kertomatta olleita asioita. Muut näkivätkin heidän suhteensa laadun aiemmin kuin he itse.

– Kun nyt jälkeenpäin miettii, niin en tiedä, kuinka monessa ystävyyssuhteessa ollaan joka päivä yhteyksissä. Tai laitetaan hyvän yön viesti, kun tullaan työmatkalta kotiin, Aki naurahtaa.

– Oli siinä välillä selittelemistä, kun Aki tuli mukaani Viroon isoisäni luo tekemään lumitöitä. Että tässä sitä ollaan vain tosi hyviä kavereita, Katri virnistää.

Lopulta Aki otti hiljaisen asian puheeksi muutama kuukausi ennen parisuhteen alkamista.

– Tunne alkoi olla niin selkeä. Minulla oli myös luottamus häneen ja tiesin, että lapset tykkäävät Katrista. Mietin, että vihaan itseäni loppuelämäni, jos en nyt sano tätä. Ihminen kuitenkin miettii ensin tuhat tekosyytä, miksi ei uskalla lähteä tai ehdottaa. Siinä on riskinä, että ystävyyden muuttuessa suhteeksi voi menettää ystävän. Tai sitten voi käydä kivasti, kuten meille kävi.

Katri ei ollut heti valmis seuraavaan askeleeseen. Hän tarvitsi muutaman kuukauden tunteidensa selvittämiseen.

– Alkuun tuntui hyvältä ja riittävältä, että vierellä oli turvallinen ihminen. Hiljalleen omat ajatukset ja tunteet alkoivat kääntyä ja aloin itsekin haaveilla muustakin.

Lopulta erään rankan työpäivän jälkeen Katri kysyi Akia seurakseen syömään. Aki suostui, vaikka oli lähdössä seuraavana päivänä viikon työmatkalle. Kun Aki palasi työreissultaan, suhde jatkui siitä, mihin se oli illallisillan jälkeen jäänyt – tai alkanut.

Äitiys pukee Katria. Näin Aki ajatteli jo heidän ollessaan ystäviä, kun hän katseli Katrin touhuja hänen lastensa kanssa. Kun suhde muuttui parisuhteeksi, ajatus kolmannesta, biologisesti yhteisestä lapsesta tuntui luonnolliselta.

– Taisin sanoa jo viikon tunnettuamme Katrille, että olen tosi hyvä työssä ja lasten kanssa, kaikki muu siltä väliltä on mennyt vähän sinne päin. Mutta jos vielä rakastuisin, voisin haluta lisää lapsia.

– Oli myös ihana kuulla, miten Katri sanoi äidilleen, että meillä on jo kaksi lasta, mutta olisi maailman ihaninta, jos Luoja soisi meille vielä kolmannenkin.

Pari avioitui kaksi vuotta tapaamisen jälkeen Tallinnassa ja Katrista tuli Riihilahti. Kun raskaustesti näytti pian häämatkan jälkeen toivotusti positiivista, Katri mietti, voiko tämä olla tottakaan.

– Onneksi se oli. Pelkäsin voiko iässäni – ja elämän ajan tanssijan työtä tehnyt kroppani – saada lapsia.

– Olikin uskomatonta, miten hyvin voin koko raskausajan. Tuntui, kuin kroppani olisi luotu tähän. Etukäteen vähän jännitin, voinko enää tehdä työtäni tai miten jaksan, mutta pystyin tanssimaan vielä seitsemännellä kuulla Euroviisujen finaalissa.

Vauvan syntymän jälkeen Katri on ollut elämänsä ensimmäisellä äitiysvapaalla.

– Minulla on ollut lempeä sisäänajo perhe-elämään. Nyt kun lapsia on täällä samaan aikaan kolme, se tuntuu luonnolliselta ja hyvältä. Elin tarpeeksi kauan yksinäistä tanssijan elämää. Tämä on kuin yö ja päivä siihen verrattuna. Olen todella onnellinen juuri nyt, Katri sanoo ja hipsuttaa Akin syliin nukahtanutta Keviniä.

Pari haluaa tukea myös toistensa unelmia. Katri harjoittelee roolia Hämeenlinnan teatterissa helmikuussa ensi-iltansa saavaan Sudenmorsian -näytelmään.

– Pidän isyysloman teatterin ohjelmiston mukaan. Haluan taistella sitä vastaan, että elämässä ei voisi olla työ, perhe ja muu elämä tasapainossa. Olen avoin perheenlisäyksellekin, mutta haluan, että Katri pääsee toteuttamaan taiteelliset unelmansa, Aki sanoo.

Katrille uusi elämäntilanne on niin tuore, että hän ei halua miettiä liian tarkasti tulevaa.

– Ehkä olen nyt niin vauvakuplassa, mutta viihdyn pelottavan hyvin täällä kotona. Olen löytänyt rauhan, se on sinun ansiotasi, Katri sanoo ja katsoo Akia.

– Meillä on vahvatahtoisina ihmisinä Katrin kanssa omat visiot, miten asiat pitäisi tehdä. Itse en niin työssä kuin kotonakaan usko siihen, että asioiden pitäisi mennä vain toisen mukaan. Tärkeintä on saada ne toimimaan. Lähtökohtani on, että kun asioista on neuvoteltu, kumpikaan osapuoli ei koe hävinneensä.

Pariskunnan keskinäinen hyvä energia on herättänyt monin paikoin ihastusta.

– Tuntuu, että meidän elämämme on hyvää, sillä kumpikin saa olla oma itsensä. Olemme kiinnostuneita siitä, mitä toisen päivään on kuulunut, Katri miettii.

– Ei ole itsestäänselvyys, että kotona haluaa jakaa tai kuulla toisen mielipiteen. Meillä on paljon asioita, joita haluamme tehdä yhdessä. Olen luonteeltani sellainen, että en ole hirveän huolissani, jos asioita tapahtuu. Joskus tulee haastavia tilanteita, mutta aika nopeasti saamme käännettyä ne hauskaksi, Aki jatkaa.

Tämän joulun perhe viettää kotona. Joulu on parille jo kolmas yhteinen, mutta heille ei ole ehtinyt vielä muodostua perinteitä. Suurimpana valona tänä jouluna paistaa kiitollisuus. On parisuhde ja kolme rakasta lasta.

– On maailman ihaninta, että on tämä meidän perhe. Ennen kaikkea toivon, että olemme lapsille turvallinen ja rakastava esimerkki elämässä, Katri sanoo.

Tulevaisuudelle parilla ei ole yhtä tiettyä unelmaa.

– Lapset tulevat ensin ja sitten kaikki muu. Yhdessä tehdään ja mahdollistetaan toisillemme myös asioita. On helppo jakaa elämää, kun jakaa yhteiset arvot.

Helsinki peittyy lumivalkeaan peittoon. Olivia ja Alex palavat pulkkamäestä. Joulun aika saa tulla.

Katrin neule Ril’s. Korvakorut ja hame Muotikuu. Akin neule Vaatturiliike Sauma. Housut Billebeino. muut vaatteet: Katrin pyjama Lindex. Korvakorut Edblad. Vauvan haalari Newbie. Akin paita Tommy Hilfiger ja housut Billebeino. Olivian pyjama Lindex. Aleksin pyjama Tommy Hilfiger. Isot joulupallot Lohikari. Jouluvalot Stockmann.